Mitä järkeä äidin on kysyä aikuiselta lapselta kahvipöydässä kysymyksiä?
Jos ollaan isommalla seurueella juhlissa, niin äiti alkaa kysellä kolme- nelikymppisiltä lapsiltaan, kuinka nämä kokivat lapsuutensa, oliko se onnellinen.
Tuollaisessa tilanteessahan kannattaa asiasta avautua rehellisesti. Ei viitsi alkaa lässyttää kliseisiä valheitakaan. Vaihtaa sitten vain puheenaihetta.
Kommentit (8)
Erittäin tahditonta.
Tämmöisiä äitejä kuitenkin on olemassa.
Joo ei ole reilu tilanne vastata mitään. Koska se vanhempi ei todennäkösesti oikeasti kaipaa rehellistä arviota tai kokemuksia vaan haluaa (joskus tiedostamattakin) vakuuttelua siitä, että olihan hän hyvä äiti tai isä.
Voi kun minun äitini ottaisi joskus puheeksi tuollaisia asioita. Mun lapsuus oli niin paska, että se vaan pitää lakaista maton alle. Niitä kauheuksia ei ikinä tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun minun äitini ottaisi joskus puheeksi tuollaisia asioita. Mun lapsuus oli niin paska, että se vaan pitää lakaista maton alle. Niitä kauheuksia ei ikinä tapahtunut.
No otapa itse puheeksi. Sanot että oli p...a lapsuus, kiitti vaan hirveesti.
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan keskusteluksi.
Ei kutsuta, vaan painostukseksi ja kehujen kerjäykseksi. Lapsuuteni ei ollut onneton, oki siis ruokaa ja joka viikkoinen siivouspäivä, työssä käyvät vanhemmat. Mutta en minä omaa lapsuuttani sillä tavalla onnelliseksi kutsuisi, että samanlaista kenellekään haluaisin.
Voihan siihen sanoa totuuden, että se on kerran lusittu ja onneksi se aika ei koskaan enää palaa.