Lue keskustelun säännöt.
Olen kiitollinen lapseni äitipuolelle
11.11.2013 |
Täällä palstalla saa jatkuvasti lukea biologisten äitien ja äitipuolten välisistä riidoista ja uusioperheiden ongelmista. Siksi haluan kertoa myös toisenlaisen tarinan.
Olen eronnut kuusi vuotta sitten, minulla ja ex-miehellä on 13-vuotias tytär, joka asuu isänsä luona. Mies on uusissa naimisissa ja lisää jälkikasvuakin ovat jo saaneet.
Miehen uusi vaimo on minua melkein 10 vuotta (olen itse 36-vuotias) nuorempi, mikä aluksi epäilytti ja arvelutti minua suuresti. Näiden neljän vuoden aikana, jotka he ovat yhdessä olleet, uusi rouva on osoittautunut aivan ihanaksi ihmiseksi. Minulla ei ole hänestä mitään pahaa sanottavaa.
Tyttäreni tulee äitipuolensa kanssa hyvin toimeen, ja äitipuoli on upealla tavalla tukenut ja opastanut tyttöä murrosiän alkavissa myrskyissä. Olen todella, vilpittömästi kiitollinen siitä, että tyttäreni elämässä on minun lisäkseni toinen roolimalla, joka jakaa päivittäisen arjen lapseni kanssa ja on läsnä pitämässä hänestä huolta, kun en itse voi paikalla olla.
Joskus se menee näinkin, eivät äitipuolet aina ole kitkeriä, tai ex-vaimot katkeria. :)
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 01:50"]
Mikä sussa on vikana kun lapsi asuu isällään? Kukaan normaali äiti ei anna lastaan pois erossa vapaaehtosesti...
[/quote]
Tervetuloa nykypäivään. Se isäkin on yhtä pätevä lähi-vanhemmaksi kuin äitikin useimmissa perheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 01:54"][quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 01:50"]
Mikä sussa on vikana kun lapsi asuu isällään? Kukaan normaali äiti ei anna lastaan pois erossa vapaaehtosesti...
[/quote]
Tervetuloa nykypäivään. Se isäkin on yhtä pätevä lähi-vanhemmaksi kuin äitikin useimmissa perheissä.
[/quote]
Siitähän tuossa ei ollut kyse, että kuinka pätevä isä on. Hän kyseli äidin epäpätevyyttä. Itsellä tuli mieleen, että miksi tuohon ratkaisuun on päädytty.. Ei kuulu mulle, joten jätin kysymättä.
Ei vanhemmuus ole vastakkain oloa ja kilpailua.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 02:01"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 01:54"][quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 01:50"]
Mikä sussa on vikana kun lapsi asuu isällään? Kukaan normaali äiti ei anna lastaan pois erossa vapaaehtosesti...
[/quote]
Tervetuloa nykypäivään. Se isäkin on yhtä pätevä lähi-vanhemmaksi kuin äitikin useimmissa perheissä.
[/quote]
Siitähän tuossa ei ollut kyse, että kuinka pätevä isä on. Hän kyseli äidin epäpätevyyttä. Itsellä tuli mieleen, että miksi tuohon ratkaisuun on päädytty.. Ei kuulu mulle, joten jätin kysymättä.
Ei vanhemmuus ole vastakkain oloa ja kilpailua.
[/quote]
Tarviiko äidin olla epäpätevä "jättääkseen" lapsen/lapset isälleen? Ajattelutapa, jota minä en ymmärrä. Hienoa, jos päätös on tehty yhteisymmärryksessä eikä niin, kuten av-mammat sen tekevät: tappelevat viimeiseen asti ettei isä vahingossakaan saa lapsia kuin viikonlopuiksi ja silloinkin äidin suuresta armosta.
Kuten sanoin, tervetuloa nykypäivään. Ei isän lähi-vanhemmuuteen tarvitse olla mitään sen kummallisempaa syytä. Eihän kukaan kysele, miksi juuri äidistä tuli lähi-vanhempi. Päinvastoin, paskaa saa niskaansa kun on kehdannut heittäytyä luuseriyh:ksi.
Hienoa että teillä homma toimii. Äitipuolen rooliin lienee silti helpompi hypätä silloin, kun lapset asuvat isänsä luona. Itse en edes koe olevani äitipuoli, kun miehen lapset käyvät täällä vain joka toinen viikonloppu. Hyvinä hetkinä olen pikemminkin lasten aikuinen kaveri ja huonoina hetkinä ulkopuolinen sivustakatsoja ja palkaton lastentarhan täti.
Ihan mielenkiinnosta - miksi päädyitte ratkaisuun, jossa lapset jäivät isälleen?
Ap tässä hei.
Vähän aiheen vierestä on ihmetelty, miksi lapsi asuu isänsä luona, eikä minun kanssani. Vastaus on ihan yksinkertainen: eron tullessa oli selvä asia, että mies muuttaa pois yhteisestä kodista, koska asuimme minun vanhempieni perintötilalla, eli minä olen ns. maatalon emäntä, joka pyörittää keskisuurta maatilaa.
Täällä maaseeudulla ei ollut nuorelle naisenalulle oikein mitään, ei kavereita eikä harrastuksia.. edes sisaruksia emme onnistuneet hänelle saamaan, koulumatkakin oli pitkä ja hankala kulkea taksilla. Kun mies sitten muutti noin kymmenen kilometrin päähän kyläkeskukseen, olimme koko perhe sitä mieltä, että tytön on parasta muuttaa hänen mukanaan "ihmisten ilmoille".
Tapaamme kyllä tytön kanssa vähintään kerran-pari viikossa. Että ei minussa sen suurempaa vikaa ole... :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla että näinkin voi mennä, menispä vaan useemmin.
Todella kivaa luettavaa, vain harvoin sentään menee näin, teillä ehkä helpottaa se, että olet etä-äiti...
Mutta kivaa, että parikymppinen on osannut astuá rooliinsa, koska niin on halunnut. Olen lähiäiti, ja maksaisin mitä tahansa, jos etäisällä olis edes tuonnepäinkään asiat. Mun lapset eivät siis halua isälleen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos jatketaan positiivisilla asioilla, niin vaikka myönnänkin jossain vaiheessa tunteneeni jotakin vähemmän positiivisia tunteita miehen exää kohtaan, niin loppujen lopuksi hän on osoittautunut oikein kivaksi ihmiseksi. Esimerkiksi vasta sen jälkeen, kun sain omia lapsia, tajusin, kuinka suurta luottamusta hän osoitti minua kohtaan uskoessaan lapsensa minun hoitooni silloinkin, kun mies ei ollut paikalla.
Tämän lisäksi hän on uusine perheineen mm. tullut meidän lastemme syntymäpäiville ja ylipäätään mahdollistanut sen, että kyräilyn ja vihanpidon sijaan nämä eri yhdistelmistä syntyneet lapset ovatkin saaneet isomman turvaverkon: heillä kaikilla on esimerkiksi tavallaan kolmet isovanhemmat (ex-vaimon uuden miehen vanhemmat eivät ihan ole lämmenneet tutustumaan meidän lapsiimme...)
Uusperhe ei välttämättä merkitse ongelmia, vaan se voi olla myös rikkaus.
Mikä sussa on vikana kun lapsi asuu isällään? Kukaan normaali äiti ei anna lastaan pois erossa vapaaehtosesti...