Lue keskustelun säännöt.
En uskalla kysyä
10.11.2013 |
Onko teillä joku ajatus tai kokemuksia mistä tälläinen voisi johtua. Minulla on kaveri, ei mikään läheinen mutta ollaan tunnettu toisemme pitkään. Nyt on viimeisen vuoden aikana välit jotenkin viilentyneet. Hän saattaa peruuttaa tapaamisen eikä sovi uutta. Jos kysyn, että oletko menossa sinne ja sinne tapahtumaan, niin vastaa hyvin lyhytsanaisesti. Viimeksi lähetin hänelle erään mielenkiintoisen linkin facessa eikä hän kommentoinut sitä mitenkään vaikka selvästi näen, että hän kirjoittelee kommentteja muiden seinille. Eli kaikesta päätellen hän ei ole enää kiinnostunut seurastani. Mutta en uskalla kysyä suoraan mistä kenkä puristaa. Tämä on outoa. Mitä oikein pelkään? En pelkää sitä, että saisin niskaani arvosteluryöpyn koska sitä oikeastaan toivoisinkin jotta saisin mahdollisuuden oikoa mahdollisia väärinkäsityksiä.
Enkä pidä tästä tilanteesta koska minusta tuntuu, että kaverini ei halua täysin katkaista välejä koska haluaa pitää minua varalla. Voisin tietysti itse katkaista välit saadakseni jonkinlaisen selvyyden mutta olisi vaikea selittää hänelle miksi koska emme ole riidelleet mistään.
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 02:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 02:02"]
No mut hei voithan sä olla auttamatta, miksi sun täytyisi auttaa, jos toinen ei pidä yhteyttäkään. Ei se, että sä katkaiset välit omalla puolellasi ole tässä tapauksessa selvästikään mikään raukkamainen ratkaisu. Koska toinen ei tunnu piittaavan sinusta. Ei sun tarvitse myöhemminkään häntä auttaa, vaikka et ole "valaissut" hänelle, että ette ole sun puoleltasi enää ystäviä.
Sulle voi riittää syyksi se, ettei hän enää pitänyt muunkaanlaista yhteyttä ja hänelle sen pitää kelvata. Voithan sä silloin sanoa, että olisin minäkin tässä vuosien varrella apua kaivannut, mutta et edes kutsuihini sinne ja sinne lähtenyt, niin eipä tullut enempää eli apua pyydettyä.
[/quote]
Niin paitsi että itse asiassa hän on kutsunut minua yhteen paikkaan mutta tietää varsin hyvin ettei minulla ole varaa lähteä. Joten tavallaan myös minä olen kieltäytynyt kutsuista. En voi sanoa, että kun sinä et ikinä halua tavata. Ja jos taas sanon, että mutta kun sinä tiesit varsin hyvin ettei minulla ole varaa lähteä, niin hän voi sanoa, että no mikset sinä sitten ehdottanut jotain muuta. Voinko sanoa, että kyllä minä silloin kymmenen vuotta sitten ehdotin mutta sinä peruit. Kuulostaisin tosi pikkumaiselta ja katkeralta. Joltain vanhukselta joka hautoo mielessään jotain vuosien takaisia loukkauksia.
[/quote]
Minusta voit sanoa, jos hän vetoaa 10 vuoden kuluttua siihen, että sun pitää auttaa koska olet hänen ystävänsä, jolle hän osoitti ystävyytensä 10 vuotta sitten kutsumalla sinut johonkin liian kalliseen paikkaan. Jos hän vetoaa siihen, niin hän on pikkumainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumankauta, onneksi olen jo viisikymppinen eikä tarvitse takertua omiin epävarmuuksiin.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 21:20"]
Ei jumankauta, onneksi olen jo viisikymppinen eikä tarvitse takertua omiin epävarmuuksiin.
[/quote]
No mä oon nelkyt ja onneksi saan auttaa muita jos vain osaan.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 21:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 02:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 02:02"]
No mut hei voithan sä olla auttamatta, miksi sun täytyisi auttaa, jos toinen ei pidä yhteyttäkään. Ei se, että sä katkaiset välit omalla puolellasi ole tässä tapauksessa selvästikään mikään raukkamainen ratkaisu. Koska toinen ei tunnu piittaavan sinusta. Ei sun tarvitse myöhemminkään häntä auttaa, vaikka et ole "valaissut" hänelle, että ette ole sun puoleltasi enää ystäviä.
Sulle voi riittää syyksi se, ettei hän enää pitänyt muunkaanlaista yhteyttä ja hänelle sen pitää kelvata. Voithan sä silloin sanoa, että olisin minäkin tässä vuosien varrella apua kaivannut, mutta et edes kutsuihini sinne ja sinne lähtenyt, niin eipä tullut enempää eli apua pyydettyä.
[/quote]
Niin paitsi että itse asiassa hän on kutsunut minua yhteen paikkaan mutta tietää varsin hyvin ettei minulla ole varaa lähteä. Joten tavallaan myös minä olen kieltäytynyt kutsuista. En voi sanoa, että kun sinä et ikinä halua tavata. Ja jos taas sanon, että mutta kun sinä tiesit varsin hyvin ettei minulla ole varaa lähteä, niin hän voi sanoa, että no mikset sinä sitten ehdottanut jotain muuta. Voinko sanoa, että kyllä minä silloin kymmenen vuotta sitten ehdotin mutta sinä peruit. Kuulostaisin tosi pikkumaiselta ja katkeralta. Joltain vanhukselta joka hautoo mielessään jotain vuosien takaisia loukkauksia.
[/quote]
Minusta voit sanoa, jos hän vetoaa 10 vuoden kuluttua siihen, että sun pitää auttaa koska olet hänen ystävänsä, jolle hän osoitti ystävyytensä 10 vuotta sitten kutsumalla sinut johonkin liian kalliseen paikkaan. Jos hän vetoaa siihen, niin hän on pikkumainen.
[/quote]
Tää on kyllä totta. En siis tee mitään. Tässä on sitten hankaluutena vielä yhteiset tutut jotka saattavat luulla, että näemme useinkin. Saattavat kysellä jotain. Pitää kai vaan vastata, että ei olla nähty pitkään aikaan ja toivoa ettei tarvitse alkaa selittelemään miksei.
Nosto