Kysymys eronneille:

En ole, hän on niin mustasukkainen. Hoidetaan exän kanssa lasten asiat hyvässä yhteisymmärryksessä.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 22:22"]

En ole, hän on niin mustasukkainen. Hoidetaan exän kanssa lasten asiat hyvässä yhteisymmärryksessä.

[/quote]

Voi7 kun saisikin edes exän kanssa yhteisymmärryksen:((

En ole missään tekemisissä exän saati tämän uusien puolisoiden. Niitä on ollut monta mun jälkeen.

Erotessa lähdin lapseni kanssa. Ei exää kinnostanut lapsi. Yksin olen ilman lapsen isää lapsen asiat hoitanut. Myöhemmin uusi puolisoni on ottanut isän roolin.

On se homma toiminut näin.  Ei vaan voi toista pakottaa olemaan vanhempi.

En ole, koska asumme eri maanosissa. Itse asiassa en ole varma, ovatko he enää edes yhdessä, koska olen viimeksi viestinyt exäni kanssa noin 6 vuotta sitten.

Lasten asioista olen kyllä sitä mieltä, että on lasten etu, että kaikki hänen elämänsä tärkeät aikuiset kantavat vastuuta hänen asioistaan, mutta ei se edellytä, että ollaan kuin yhtä isoa perhettä ja keskustellaan sikin sokin tai laumassa. Omassa uusperheessäni biologiset vanhemmat kantavat lapsistaan päävastuun ja siksi keskustelevat lasten asioista keskenään. Meillä muilla aikuisilla on puheoikeus ja päätäntävaltaakin oman perheemme sisällä, mutta emme keskustele linjauksista muualla asuvien kanssa.

Ollaan tekemisissä, meillä on molemmilla uudet puolisot. Soitellaan ja tavataankin kaikki. Ei nyt mitään sydänystäviä olla, mutta hyvissä väleissä. Mielestäni aikuisten on pakko pystyä tulemaan toimeen kaikkien kanssa, jos on yhteisiä lapsia.

olen mahdollisimman vähän missään tekemisissä exäni kanssa. Nykyisen puolisonsa tunnen jo kouluajoista, enkä sivumennen sanottuna arvosta ihmistä pätkän vertaa, joten olen vielä vähemmän tekemisissä hänen kanssaan. 

Tervehdin kyllä jos hän tulee vastaan, hän harvoin tervehtii takaisin, mutta sellainen hän on aina ollut ja tulee aina olemaan. Naama norsunvitulla aamusta iltaan, onneksi ei tarvitse olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

Varmaan olisi eduksi pystyä asioista puhumaan ihan aikuisten kesken, mutta sitä ei tule tapahtumaan minusta johtumattomista syistä. 

Miesystäväni ex-vaimon kanssa olen ihan hyvissä väleissä, välillä käymme kahvillakin, mutta hyvin harvoin, max. 2 krt/vuosi.

En. Hän ei halua. Johtuu ehkä siitä että seurusteli mieheni kanssa pitkään jo naimisissaolomme aikana. Ajattelen että lasten kannalta olisi kiva että kaikki heidän elämässään olevat aikuiset olisivat puheväleissä keskenään. 

En ole koskaan edes tavannut tai nähnyt eksän uutta puolisoa, jonka kanssa alkoi olla jossain vaiheessa asumuseroon päädyttyämme neljä vuotta sitten. Asuvat nyt melko kaukana ja hoidan eksän kanssa kaikki lapsiin liittyvät asiat. Asiat hoituvat ihan hyvin näinkin.

Ei hänellä ole uutta, mutta jos näin tapahtuu, olettaisin että voimme olla asiallisissa väleissä. Lasten asiat eksän kanssa sujuu kuitenkin nykyään hyvin, hänen puolelta eroprosessi vaati aika rankan viha-vittuilu-linjan, mutta saatuaan oksennettua kaiken paskan ulos (minun päälle) asia helpottui ja nykyään välit on hyvät.

Aialliset asiat hoidetaan sekä exän että exän nyxän kanssa. Tarkoittaa tiedonvälitystä, menoista ja tapaamisista sopimista, "urheiluleirivermeet on kassin pohjalla ja lääkkeet sivutaskussa" - tyyppistä viestintää, sekä "kiva kun on alkanut pakastaa niin on valoisampi ilma"  -tyypistä pikkupuhetta. Emme kuitenkaan istu kahvilla yhdessä.

Eksäni nyksä on ottanut koko miehen, lapsineen, ja aikoo selvästi hoitaa osansa koko lystistä. Hän ei ole lastemme varsinainen kasvattaja, mutta kuitenkin jatkuvasti läsnä oleva aikuiunen, osa lasten perhettä. Koska heidän suhde oli alkanut jo miehen lähtiessä minun luotani, hänellä ei ole varsinaista syytä mustasukkaisuuteen. Toisaalta minäkään en jaksa olla kovin mustasukkainen (olin kyllä aluksi vihainen ja surullinen) joten meillä on vähän kuin olisi työkollegojen suhde: se tehdään, mitä pitää, kohteliaasti, mutta juuri muuta tekemistä meillä ei ole.