Lue keskustelun säännöt.
Eipä ole kumma, että olen niin "läheisyysestoinen"... Tapahtui mummolassa.
10.11.2013 |
Eli äitini kertoi kuinka olivat käyneet yhden sukulaisen juhlissa: "Siellä ne muka kaikki vieraat halaili ja hössötti. Niin oli teennäistä touhua! Kaikki piti muka halata." Tarviiko edes sanoa, että meillä kotona ei tosiaankaan halailtu eikä IKINÄ ole sanottu että rakastan sinua tai edes että olet tärkeä/rakas tms. Ei koskaan.
Itsellekin nämä asiat ovat tosi vaikeita. Mutta minusta on ihana kun käyn esim. parhaan ystäväni luona ja siellä hän aina ensiksi halaa lämpimästi ovella ja usein lähtiessäkin. Hänen anoppinsakin otti oikein kunnon halaukseen kun viimeksi kävin kummitytön (siis ystäväni lapsen) syntymäpäivillä. Tuli tosi hyvä mieli!
Ja arvatkaapa mitä tein ensimmäiseksi kun menin kotiini vanhempieni luota? Menin halaamaan lapsia ja miestä ja kerroin rakastavani. Meillä kyllä halaillaan lapsia kovasti, mutta hirveän vaikeaa on minulle on sanoa sanaa rakastan.
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 15:03"]
Meillä ei lapsuudenkodissa halailtu, kosketeltu eikä puhuttu rakastamisista eikä muista. Silti olen aina tiennyt, että minua rakastetaan ja minusta välitetään. Ovat hyvin onnistuneet silti asian ilmaista muutoin. Itse halailen ja pussailen kovasti miestäni ja lapsiani, ja päivittäin kerron rakastavani. Siskoani ja hänen lapsiaan halailen myös mielellään. Mutta siinäpä raja meneekin. Hyviä ystäviä halaan joskus (onnitellessa tms tilanteissa) mutta en koe sitä miellyttäväksi. Anoppi on kova halailemaan ja sekin on kiusallista. Mutta itse en koe sitä rasitteeksi, että en tykkää halailla muita kuin omia perheenjäseniä. Ei Suomessa ole tapana ja minulle se sopii.
[/quote]
Ei Suomessa ole tapana? Jaahas, sinäkö näin olet päätellyt? Kyllä täälläkin on tapana, mutta ei kaikilla. Ei edes suurimmalla osalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 13:56"]
Olin teini-ikäisenä kuukauden perhevaihdossa Yhdysvalloissa. Siellä sattui olemaan isänpäivä.
Suuni loksahti auki kun perhe halaili toisiaan ja isä sanoi rakastavansa kaikkia. Minä aloin hämmästyksestä ja liikutuksesta itkeä!!!!
Perhe meni ihan hämilleen, ei ymmärtäneet lainkaan mikä minua asiassa liikutti..
Tuli vielä mieleen että poislähtiessä isä oli tehnyt minulle kirjeen koko perheen puolesta missä kirjoitti minusta todella kauniisti ja kiitti vierailusta. HUh huh, en ole vieläkään toipunut siitä :)
Ja jos jo arvailitte, niin meidän perheessä ei halattu, rakastettu, eikä kannustettu..
[/quote]
Jokainen tuntemani amerikkalainen on kutsunut luokseen kylään, mutta onneksi ymmärrän, että se on osa paikallista kulttuuria. Kutsuminen on OK, mutta ei ne oikeasti oleta, että menen. Jo koulussa opetellaan kirjoittamaan kiitoskirjeitä jne., joilla kauniisti ilmaistaan asia, josta ei välttämättä välitetä lainkaan.
Minäkään en tykkää yltiöpäisestä halailusta. Minusta on epämiellyttävää ja vaivaannuttavaa, kun esim. anoppi ja jotkut työkaverit käy lääppimään. Omia vanhempiani, lapsiani ja miestäni halaan ja osoitan rakkkautta, mutta muihin yhteyksiin se ei kuulu. Tuntuu että tuosta halailustakin on tullut joku ihme tapa melkein ventovieraiden ihmistenkin kesken. Liikaa on katsottu amerikkalaisia ohjelmia.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 16:20"]
.Tuntuu että tuosta halailustakin on tullut joku ihme tapa melkein ventovieraiden ihmistenkin kesken. Liikaa on katsottu amerikkalaisia ohjelmia.
[/quote]
Onneksi Suomessa ei sentään muiskita poskille koko ajan! :D
Montako muiskua on muuten oikein, kun telkkarissa näkee sekä oikea-vasen (tai toisin päin) ja oikea-vasen-oikea -variaatioita? Onko kulttuurikohtaista, esim. ranskalaisella kielialueella eri tavalla kuin espanjalaisella tai englantilaisella kielialueella?
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 16:20"]
.Tuntuu että tuosta halailustakin on tullut joku ihme tapa melkein ventovieraiden ihmistenkin kesken. Liikaa on katsottu amerikkalaisia ohjelmia.
[/quote]
Onneksi Suomessa ei sentään muiskita poskille koko ajan! :D
Montako muiskua on muuten oikein, kun telkkarissa näkee sekä oikea-vasen (tai toisin päin) ja oikea-vasen-oikea -variaatioita? Onko kulttuurikohtaista, esim. ranskalaisella kielialueella eri tavalla kuin espanjalaisella tai englantilaisella kielialueella?
[/quote]
Joo, huh, poskisuudelmat on aivan kauheita!! Yks työkaveri tekee sitä ja huomaan, että yritän aina kiertää hänet jostain seinien kautta, jos näyttää siltä että olisi pussailulle otollinen tilaisuus. Ja silloin kun joutuu pakon edessä käsittelyyn, menen aivan kuin rautakangeksi ja epämiellyttävä olo jää pitkäksi aikaa. En kerta kaikkiaan tajua, miksi pitää väkisin ottaa tuollaisia tapoja käyttöön, pitäishän ihmisten tietää, että loukkaavampaa on mennä toisen reviirille kuin pysyä sieltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 15:44"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 15:03"]
Meillä ei lapsuudenkodissa halailtu, kosketeltu eikä puhuttu rakastamisista eikä muista. Silti olen aina tiennyt, että minua rakastetaan ja minusta välitetään. Ovat hyvin onnistuneet silti asian ilmaista muutoin. Itse halailen ja pussailen kovasti miestäni ja lapsiani, ja päivittäin kerron rakastavani. Siskoani ja hänen lapsiaan halailen myös mielellään. Mutta siinäpä raja meneekin. Hyviä ystäviä halaan joskus (onnitellessa tms tilanteissa) mutta en koe sitä miellyttäväksi. Anoppi on kova halailemaan ja sekin on kiusallista. Mutta itse en koe sitä rasitteeksi, että en tykkää halailla muita kuin omia perheenjäseniä. Ei Suomessa ole tapana ja minulle se sopii.
[/quote]
Ei Suomessa ole tapana? Jaahas, sinäkö näin olet päätellyt? Kyllä täälläkin on tapana, mutta ei kaikilla. Ei edes suurimmalla osalla...
[/quote]
Niin, itse juuri vastasitkin ihmettelyysi. Suurimmalla osalla se ei ole tapana, joillakin kyllä ja se on lisääntymään päin. Mutta jos ajatellaan elämää vaikka parikymmentä vuotta taakse päin, niin se ei todellakaan ole ollut suomalainen tapa. Jänkytät mitä jänkytät.
Meillä ei lapsuudenkodissa halailtu, kosketeltu eikä puhuttu rakastamisista eikä muista. Silti olen aina tiennyt, että minua rakastetaan ja minusta välitetään. Ovat hyvin onnistuneet silti asian ilmaista muutoin. Itse halailen ja pussailen kovasti miestäni ja lapsiani, ja päivittäin kerron rakastavani. Siskoani ja hänen lapsiaan halailen myös mielellään. Mutta siinäpä raja meneekin. Hyviä ystäviä halaan joskus (onnitellessa tms tilanteissa) mutta en koe sitä miellyttäväksi. Anoppi on kova halailemaan ja sekin on kiusallista. Mutta itse en koe sitä rasitteeksi, että en tykkää halailla muita kuin omia perheenjäseniä. Ei Suomessa ole tapana ja minulle se sopii.