Vaikea ihastus vaivaa
heipsan kaikki :) onks täällä muita, ketkä tietää miltä tuntuu ihastua tosi pahasti? itelle on nyt käynyt niin, mut mun ihastus ei ees huomaakkaan mua. sen sijaan se on yhden toisen naisen perässä, joka inhoo sitä koko sydämmestään. harmittaa että se tuhlaa elämänsä sellaseen. ite oon ehkä mennyt jopa liian pitkälle, ostin sille tosi kalliin lahjan ja annoin sen ilman nimeä, ja sit myös salakuvasin sitä. se sai tietää sen, ja oli tietysti kamalan vihanen.
se tyttö keneen se on ihastunut on puhunu mulle että miten ahdistava se tyyppi sen mielestä on, mut mä näen sen vaan niin täydellisenä.
kertokaa omia kokemuksia :)
Kommentit (12)
Huolestun kohta jo itsestäni, miten paljon tämä asia vaikuttaakaan minuun :/ Tiedostan kyllä, että tässä on kysymys joidenkin mun omien, käsittelemättömien tunteiden olemassaolosta, ja koitan käsitellä näitä tunteitani tämän miehen avulla. Mutta niinhän ihmissuhteet aina menevät; toiset ovat meille peilejä, joita tarvitsemme. Monet hankalimmat ihmiset osaavat opettaa meille isoimpia asioita itsestämme.
Mutta mun oppitunnit eivät nyt oikein tahdo sujua, kun opettajani karkaa yksinäisyyteen koko ajan, heh. Pistin hänelle tänään yhden tekstiviestin ja mua hermostuttaa saanko mitään vastausta. Jos en saa, tulen hulluksi, koska kaipaan itse häntä niin hirveästi.
Tai kaipaan sitä, että saisin nämä mun käsittelemättömät tunteeni hänen avullaan eteenpäin. On minullakin tunnelukkoja, jos on hänelläkin. Ja nimenomaan rakkaudessa.
t.2
[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 21:59"]
Huolestun kohta jo itsestäni, miten paljon tämä asia vaikuttaakaan minuun :/ Tiedostan kyllä, että tässä on kysymys joidenkin mun omien, käsittelemättömien tunteiden olemassaolosta, ja koitan käsitellä näitä tunteitani tämän miehen avulla. Mutta niinhän ihmissuhteet aina menevät; toiset ovat meille peilejä, joita tarvitsemme. Monet hankalimmat ihmiset osaavat opettaa meille isoimpia asioita itsestämme.
Mutta mun oppitunnit eivät nyt oikein tahdo sujua, kun opettajani karkaa yksinäisyyteen koko ajan, heh. Pistin hänelle tänään yhden tekstiviestin ja mua hermostuttaa saanko mitään vastausta. Jos en saa, tulen hulluksi, koska kaipaan itse häntä niin hirveästi.
Tai kaipaan sitä, että saisin nämä mun käsittelemättömät tunteeni hänen avullaan eteenpäin. On minullakin tunnelukkoja, jos on hänelläkin. Ja nimenomaan rakkaudessa.
t.2
[/quote]
vastasiko hän? :)
Ei ole vielä vastannut. Katsellaan. Parempi tämä kuin se, että olis heti tullut kylmästi kielto laittaa viestejä. Molemmat tahoillaan miettii tässä nyt, luulisin. Niin hän kuin minä. Tai sit vaan minä. Mutta mun sydämen murtuminen on tapahtunut jo kauan sitten lapsuudessa, se, jos se on nyt murtumaisillaan, on vain toisinto sieltä. Aion selvitä.
[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 21:59"]
Huolestun kohta jo itsestäni, miten paljon tämä asia vaikuttaakaan minuun :/ Tiedostan kyllä, että tässä on kysymys joidenkin mun omien, käsittelemättömien tunteiden olemassaolosta, ja koitan käsitellä näitä tunteitani tämän miehen avulla. Mutta niinhän ihmissuhteet aina menevät; toiset ovat meille peilejä, joita tarvitsemme. Monet hankalimmat ihmiset osaavat opettaa meille isoimpia asioita itsestämme.
Mutta mun oppitunnit eivät nyt oikein tahdo sujua, kun opettajani karkaa yksinäisyyteen koko ajan, heh. Pistin hänelle tänään yhden tekstiviestin ja mua hermostuttaa saanko mitään vastausta. Jos en saa, tulen hulluksi, koska kaipaan itse häntä niin hirveästi.
Tai kaipaan sitä, että saisin nämä mun käsittelemättömät tunteeni hänen avullaan eteenpäin. On minullakin tunnelukkoja, jos on hänelläkin. Ja nimenomaan rakkaudessa.
t.2
[/quote]
vastasiko hän? :)
[/quote]
Tänään soitti! Tavataan kun hän tulee paikkakunnalle kolmen viikon päästä! Katsotaan nyt sitten, miten vaikeaa on jatkossa ;)
kuullostaa joltain 12-v kirjoitukselta
"harmittaa että se tuhlaa elämänsä sellaseen."
Mitäs sinä itse teet? Niin.
Kyllä sitä kiinnostaa, mutta se ei taida pystyä tai uskaltaa. Ihmisen pitäisi kokeilla muitakin kuin "sitä ainoaa oikeaa", jos on 40-vuotias, eikä ole kovin kokenut. Muuten ei ikinä löydä ketään, jos vain odottaa, että "kaikki täsmää".
t. 2
En tajua, miksi mun rakastumiset tapahtuu aina sellaisiin miehiin, joita mä en kiinnosta. Se rikkoo minut. Ja mun mies on vain sellainen lämmin ystävä, onko se huono asia? Esim. seksi ei tunnu hyvältä hänen kanssaan. Olen valinnut huonosti elämässäni. Osin kyllä olosuhteiden (pitkä lähes kaksikymmenvuotinen masennus, jonka aikana en ollut oma itseni, mutta elämä oli pakko elää eteenpäin) pakosta, mutta silti. :,,,,(
Oon miltei pakkomielteisesti ihastunut mieheen, joka on kuitenkin "tuominnut itse itsensä yksinäisyyteen" kovien lapsuudenkokemustensa takia. En ole saanut selvää hänestä, onko hänellä tunteita mua kohtaan, vai oliko hän vain ystävällinen mua kohtaan.
Tapasin hänet sellaisella psykodraamakurssilla ja siellä hän käyttäytyi aivan normaalisti, kun ympärillä on psyykkisen työskentelyn ammattilaisia. Mutta kuulemma muualla ei pysty juuri kanssakäymiseen. Toisaalta jotain muutakin epäilen, että on syynä, että ei pysty/halua olla kontaktissa minuun kurssin jälkeen. Pelkään, että joko ei pidä minusta sittenkään tai sitten olen ikään kuin liian "hyvä" hänelle :( Hän ei oikein suostu sanomaan mulle syytä.
Miksi miehet ei voi sanoa jos ei vaan kiinnosta? Roikutetaan löysässä lieassa...