Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten innostua lapsista/äitiydestä? Lapseton pohtii tulevaisuuttaan..
09.11.2013 |
Eli miten innostua lapsista ja äitiydestä? Olen vasta 23 mutta kaverit lisääntyy jo ja alan tuntea vähän paineita omasta tulevaisuudesta.. Tavallaan haluaisin tulevaisuudessa lapsia mutta äitiys ja lapset ajatuksena vain stressaa. Mietin kaikkea sitä aikaa mikä menee lapsen läksyistä huolehtimiseen, vaipan vaihtoon, etääntyviin teineihin, kaikkeen lasten elämästä huolehtimiseen liittyen. Olisiko jotain mielikuvaharjoituksia millä kiinnostua lapsista ja äitiydestä? Tällä hetkellä haluan vain opiskella ja matkustella eikä perhe-elämä kiinnosta yhtään, mutta ahdistuin kun ystäväni kummastelivat kun sanoin alkavani miettimään koko lapsiasiaa vasta 30-vuotiaana. Eli koen että haluaisin lapsen joskus vain jotta elämällä olisi jokin merkitys mutta käytännössä en koe mitään vauvakuumetta. Mitä jos miestäkään ei löydä ennen kuin on liian myöhäistä? Pitääkö vaan luottaa että halu saada lapsi tulee kyllä myöhemmin? En ole koskaan haaveillut lapsesta samalla tavalla kuin muista asioista. Tyhmää ehkä kysyä tämmöistä mutta nämä on isoja kysymyksiä jotka vaikuttaa elämän valintoihin.
Kommentit (22)
Ei sinun tuollaisesta tarvitse stressata, halu tulla äidiksi tulee jos on tullakseen. Ehdit vielä muuttaa mieltäsi monta kertaa ja tavata lukuisia miehiä, sinulla on hyvinkin kymmenen vuotta aikaa kypsyä ajatukseen tai olla kypsymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ollut mitään erityistä paloa olla äiti tai edes vauvakuumetta, ennen kuin sain ensimmäisen lapseni. Jos olet tunne-elämältäsi normaali ihminen, äitiys kehittyy normaalisti, kun olet tullut raskaaksi ja sitten saat sen vauvan. Mä sain ensimmäisen lapseni 31-vuotiaana. 23-vuotiaana oli ihan muut asiat mielessä!
Eikä kaikkien tarvitse hankkia lapsia. Mutta ei todellakaan tarvitse olla myöskään valmis äiti ennen raskaaksituloa. Äidiksi kasvetaan.
Kymmenen vuotta taitaa olla realistisempi aika kuin kaksikymmentä vuotta, valitettavasti! Miten tuo lasten hankinta nyt biologiselta aikataululta menikään, eikö 35. ikävuotena ala jo dramaattisesti laskea mahdollisuus saada lapsia ja muutenkin on suurempi riski saada down-lapsi, vai? Entä minkä ikäsenä voi viimeistään adoptoida?
Minä ajattelin sinun ikäisenäsi, että lapsia mietin 30-vuotiaana vasta. Olinkin melkein sen ikäisenä kun oivalsin, että eihän niitä ole kaikkien pakko hankkia koskaan. Olen nyt 38-vuotias, steriloitu ja onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 20:53"]Eli koen että haluaisin lapsen joskus vain jotta elämällä olisi jokin merkitys mutta käytännössä en koe mitään vauvakuumetta.[/quote]
Ja elämälläkö ei ole merkitystä, jos ei ole lapsia? Anteeksi, mutta minusta et tosiaankaan vaikuta tarpeeksi kypsältä edes harkitsemaan lasten hankintaa. Onneksi lapsia ei ole mikään pakko hankkia minkään ikäisenä.
En ole koskaan halunnut lapsia ja elämälläni on merkitystä! Ei vain itselleni, vaan tuhansille muille joita autan täällä maan päällä. Se että edesauttaa omalta osaltaan liikakansoitusta, ei tee ihmisestä kokonaista tai 'hyvää'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen saannut lapsen lähes 40 vuotiaana ja sitä edelsi vuosien lapsettomuus ja lapsettomuushoidot. Kyllä mun oli todella vaikea saada merkitystä elämään työstä. Ehkä olisi pitänyt vaihtaa alaa. Ystävistä oli helpompi saada merkistystä elämään, mutta oikeastaan kaikilla ystävilläni on lapsia, joten ovat kiiresiä perheensä kanssa. Ehkä olisi pitänyt vaihtaa ystäväpiiriä. Matkustelin maailman ympäri ja takasin, ei antanut merkitystä elämään, kokemuksia kylläkin. Annoin apuani ja aikaani muutamalle tutulle oikein kunnolla. Siitä tuli hyvä mieli ja tunsin itseni tarpeelliseksi, mutta kotona oli yksinäistä. Ja mulla on mieskin siellä kotona. Lapsen saatuani koen olevani tärkeä joka päivä, koko ajan. Ja mulla on hyvä mieli siitä.
Ja tämmöinen minä olen, sinä ja te muut olette erilaisia. Joku saa elämään sisältöä koirastaa tms. Minulle lapsi oli oikea vaihtoehto. Ja varsinaista vauvakuumetta en ole kokenut koskaan.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 20:53"]Eli koen että haluaisin lapsen joskus vain jotta elämällä olisi jokin merkitys mutta käytännössä en koe mitään vauvakuumetta.[/quote]
Ja elämälläkö ei ole merkitystä, jos ei ole lapsia? Anteeksi, mutta minusta et tosiaankaan vaikuta tarpeeksi kypsältä edes harkitsemaan lasten hankintaa. Onneksi lapsia ei ole mikään pakko hankkia minkään ikäisenä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:54"]
Mä olen saannut lapsen lähes 40 vuotiaana ja sitä edelsi vuosien lapsettomuus ja lapsettomuushoidot. Ja varsinaista vauvakuumetta en ole kokenut koskaan.
[/quote]
[/quote]
Mun ymmärrys ei nyt ihan riitä tähän. Siis lapsettomuushoidot ym. vaan sen takia ilmeisesti että lapsi piti saada kun muillakin on, ja että tuntisit itsesi tärkeäksi? Varmaan lapsi on sitten myös jonkunlainen vanhuudenturva, ja odotat että hänestä tulee sulle omaishoitaja?
Mun mielestä on aina todella surullista lukea näitä "elämälläni ei ole merkitystä kun en ole äiti"- juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin 23-vuotiaana ihan samoin mutta ei ystävätkään miettineet lasten hankuntaan tuolloin. Tapasin mieheni vähän alle 30-v. ja biologinen kello alkoi yhtäkkiä tikittää. Eli oikeassa elämäntilanteessa voi alkaa tuntua siltä että haluaa oman lapsen rakastamansa ihmisen kanssa yhdessä.
No ei ton ikäisenä vielä tarvii olla kiinnostunut omista lapsista! Tokihan niitä voi tehdä jos on sellainen olo, mutta ei tarvitse sen takia että kavereilla on lapsia. Teet sitten kun lapset kiinnostaa tai et tee ollenkaan jos et halua. Itseäni alkoi omat lapset
kiinnostaa vasta yli 30-vuotiaana, tosin sitä ennen en ollut parisuhteessa jossa lapsien hankinta olisi tullut kyseeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:54"]
Mä olen saannut lapsen lähes 40 vuotiaana ja sitä edelsi vuosien lapsettomuus ja lapsettomuushoidot. Ja varsinaista vauvakuumetta en ole kokenut koskaan.
[/quote]
[/quote]
Mun ymmärrys ei nyt ihan riitä tähän. Siis lapsettomuushoidot ym. vaan sen takia ilmeisesti että lapsi piti saada kun muillakin on, ja että tuntisit itsesi tärkeäksi? Varmaan lapsi on sitten myös jonkunlainen vanhuudenturva, ja odotat että hänestä tulee sulle omaishoitaja?
Mun mielestä on aina todella surullista lukea näitä "elämälläni ei ole merkitystä kun en ole äiti"- juttuja.
[/quote]
Minullakaan ei ole koskaan ollut vauvakuumetta mutta haluan lapsen. Mielestäni vauvakuume on tila, jossa halutaan olla raskaana, ollaan ihan sekaisin vauvoista ja harrastetaan pakonomaista seksiä jonka ainoa tarkoitus on raskautuminen.
Väestöliiton tutkimuksissa vauvakuume taidetaan määritellä yksinkertaisesti vahvaksi haluksi saada lapsia. Ainakin Rotkirchin mukaan se on oma tunteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 26, ja olen kanssa miettinyt että tuleekohan koskaan sellaista oloa että "mun täytyy saada lapsi". Nyt mua ei kiinnosta koko ajatus yhtään tippaa (suurin este on kyllä se synnytys, en voi uskoa että vielä 2000-luvun Suomessa naiset pakotetaan silpomaan alapäänsä moisessa touhussa eikä edes puudutuksia viitsitä välttämättä antaa mikäli sattuu osumaan elämäänsä kyllästynyt hoitohenkilökunta kohdalle. Ainut vaihtoehto minulle olisi siis leikkaus, mutta koska sitä ei välttämättä saa, niin...)
Yksitellen kavereita alkaa hävitä vauvamaailmaan, ja aika vähän tässä alkaa olla enää kavereita, joille soitella. Hauskin tapaus oli yksikin kaveri joka vielä viime vuonna kypsästi totesi että "hyi olkoon, kuka haluaa jotain lapsia", ja nyt hänellä on 4 kk ikäinen tytär eli raskautui hyvinkin pian tuon lauseen sanomisen jälkeen.
Miestäni rakastan suuresti ja menemmekin naimisiin ensi kesänä. Silti ajatus lapsesta tuntuu vieraalta ja vahvin tunne mulla on, että luopuisin paljosta ja joutuisin uhrautumaan monella tapaa, jos saisimme lapen. Ahdistaa sekin, että kuinka paljon vauvakyselyt ("Koskas teille?" jne.) lisääntyvät tuon naimisiinmenon myötä. :/
Mikä on hyvä syy hankkia lapsi? Jos sinulla on lapsia miksi hankit niitä? Oletko koskaan miettinyt sitä? Ovatko lapsesi elämäsi tärkein asia? Itse pohdin näitä kysymyksiä vuositolkulla käydessäni läpi lapsettomuuttani. En halunnut lasta koska ystävilläni on, vaan koska halusin olla äiti. En kasvata hänestä vanhuudenturvaani. Ymmärräthän, että yhteen tekstikappaleeseen ei sisälly koko ajatusmaailmani.
Ja se on todella surullista ja raskasta tuntea elämänsä tyhjäksi ilman lasta. Vaikka mä kävin terapiassa, mä en koskaan oikeasti oivaltanut sitä miten juuri minä olisin saannut merkityksellisen elämän ilman lasta. Ehkä tämä biologinen tarve on minussa vain tiukemmassa kuin sinussa.
Ehkä sinä voit kertoa minulle jotain millä voin tämän asian vielä oivaltaa tässä vaiheessa elämää.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:54"]
Mä olen saannut lapsen lähes 40 vuotiaana ja sitä edelsi vuosien lapsettomuus ja lapsettomuushoidot. Ja varsinaista vauvakuumetta en ole kokenut koskaan.
[/quote]
[/quote]
Mun ymmärrys ei nyt ihan riitä tähän. Siis lapsettomuushoidot ym. vaan sen takia ilmeisesti että lapsi piti saada kun muillakin on, ja että tuntisit itsesi tärkeäksi? Varmaan lapsi on sitten myös jonkunlainen vanhuudenturva, ja odotat että hänestä tulee sulle omaishoitaja?
Mun mielestä on aina todella surullista lukea näitä "elämälläni ei ole merkitystä kun en ole äiti"- juttuja.
[/quote]
Et taida liikkua kovin korkeastikoulutetuissa piireissä, jos jo 23-vuotiaana aletaan joukolla lisääntyä? Ensisynnyttäjienkin keski-ikä Suomessa nykyään on 28 vuotta.
Sinulla on vielä aikaa, en vielä alkaisi stressaamaan asiasta. Nyt ehdit hyvin opiskelemaan, pitämään hauskaa ja matkustelemaan. Voit sitten uudestaan 30-kymppisenä alkaa pohtimaan asiaa kuin olet siihen valmiimpi. Mielestäni on melkein parempi jos ei pode vauvakuumetta tai haaveile liikaa vain hankkii ne lapset silloin kun on edellytykset huolehtia heistä hyvin, ymmärsin kuitenkin viestistäsi että haluat kuitenkin lapsia jossain vaiheessa.
Ja sit vielä semmoinen neuvo, jos ei tunne olevansa mikään pullantuoksuinen kotiäiti/äiti maa ja mitä näitä mielikuvia nyt on, että kannattaa hankkia niitä lapsia vain sellaisen miehen kanssa, joka haluaa osallistua perheeseen ja lastenhoitoon vähintään 50-prosenttisesti.
18
Kutsumustyö, johon ei kannata ryhtyä, ellei tunne pakottavaa tarvetta. Pois ei pääse. Vähän kuin Muukalaislegioona.
Alue: Aihe vapaa
No eihän sun todellakaan tarvitse!
Vaikka kaverisi saisivat lapsia, elät omaa elämääsi. Joudut ehkä etsimään uusia lapsettomia ympyröitä, mutta eivätköhän vanhatkin kaverit aikanaan palaudu vauvamaailmasta :). Tosi surullista, jos sosiaalisen paineen edessä toimii toisin kuin oikeasti haluaisi.
Kaikkien ei ole pakko hankkia lapsia, ja siihenkin sinulla on vielä parikymmentä vuotta aikaa!