Yliopisto-opiskelu

Itse olin 30v kun aloitin yliopistossa, eli 10 v vanhempi kuin monet fuksit. Tulin kyllä ihan hyvin juttuun. 

Kävin kyllä bileissäkin ja erilaisissa harrastuspiireissä, eikä minua kukaan kiusannut, vaikka en taida olla tavallisista tavallisin. Opiskelin taiteiden tutkimusta, siellä porukka ei kaikki ole muutenkaan usein ihan tavallisia tallaajia. 

Kävin töissä opintojen ohella, joten en ollut ihan päätoiminen opiskelija, mutta luin kyllä enenmmän kuin pari tuntia.

Tosiaan yliopistoon on vaikeampi päästä sisään, mutta opetus on paljon laadukkaampaa kuin ammattikorkeakoulussa. En ymmärrä, mitä idiootteja ammattikorkeaan palkataan, mutta yliopistossa aivan eri tasoinen opetus. Välillä tuntuu, että yliopistoon on jopa palkattu ihan älykkäitä ihmisi :) Helpottaa omaa oppimista, kun opettamassa on joku, joka oikeasti ymmärtää asian ja osaa esittää sen selvästi. 

Ei nyt normikursseillakaan ehkä ihan muutaman tunnin lukemisella pärjää, tosin jos kuuntelee luennoilla ja sitten ennen koetta selailee luentomateriaalit läpi ja kirjan otsikot, niin kyllä läpi pääsee, kun suurin piirtein on asian ymmärtänyt. Pääsykoe on aika tiukka yleensä riippuen alasta ja omista arvosanoista.

Yliopistolla kannattaa liittyä järjestöön, jos kaipaa kavereita. Ainejärjestöt on hyvä mahdollisuus, Helsingissä myös osakunnat ok. 

Kiusaamisesta en osaa sanoa, mutta tyhmästi käyttäytyviä ja vittumaisia ihmisiä on kaikkialla.

Voiko hankkia ja pitää haalareita ja käydä bileissä yli 30-vuotiaana ei katota kieroon ja ryypiskelee? :D

Onko oikeasti rankkaa itse opiskelu? Vai enemmän sisäänpääsy?

-Opiskelu on vaikeampaa stem-aloilla, sisäänpääsy on vaikeampaa humanistiseen ja kauppikseen. Lääkis on vaikea molemmin päin.

Voiko päästä sisään tai pärjätä opiskeluissa muutaman tunnon lukemisella?

-Riippuu alasta ja itsestäsi.

Kuinka helposti yliopistossa pääsee porukoihin mukaan, kiusataanko jos vähän erilainen ja vanhempi kuin muut? Vai onko yliopistossa kiusaaminen suht harvinaista?

-Yleensä harvinaista. Vanhempia opiskelijoita löytyy, mutta monella on jo perhe tai muita kuvioita joten eivät sen takia käy bileissä. Jos harrastat jotain, opiskelijoiden järjestöistä voi löytyä samanhenkisiä.

Yliopisto-opiskelu on ihanaa, itse hain ja pääsin sisään 44-vuotiaana, saa tehdä omassa tahdissa ja kaikki saa olla sellaisia kun ovat. Ei kiusaamista. Tai en ole ainakaan itse huomannut meillä, humanistisella alalla, mitään kiusaamista.

Kenen nelikymppisen perheellisen luulet hilluvan yliopistolla 'päästäkseen porukoihin' tai piittaa pätkääkään 'kiusaamisesta', sillä ei siihen ole paljonkaan tilaisuutta itsenäisessä opiskelussa?

Vai onko ap 24-vuotias ikäloppu, joka luulee kaiken elämän päättyvän viimeistään kolmekymppisenä?

Entä voiko pärjätä vähällä lukemisella? Omalla kohdallani kirjoittamisesta oli enemmän vaivaa kuin lukemisesta, sillä en ymmärtänyt paljoakaan ulkomaankielisistä tenttikirjoista. Ne piti siis selvittää enemmän kirjallisilla lahjoilla kuin varsinaisella tiedolla.

hain 55-vuotiaana ja hienoa on olla yo-opiskelija mutta ala voi olla ettei työllistäkään joten jää harrasteluksi.

"Onko oikeasti rankkaa itse opiskelu? Vai enemmän sisäänpääsy? Voiko päästä sisään tai pärjätä opiskeluissa muutaman tunnin lukemisella?"

-Riippuu aivan alasta. Itse opiskelin historiaa ja sisään oli vaikeaa päästä, sillä hakijoita on paljon ja pääsykokeessa haettiin vähän erilaista ajattelutapaa kuin mitä lukiossa oli opetettu. Itse opiskelu sitten oli todella mukavaa ja varmasti niissä pärjää, jos vain tykkää lukea. Muutama tunti päivässä itsenäistä lukemista/muuta opiskelua useimmiten riittää pakollisten luentojen lisäksi. Ainakin puolet kurssikirjallisuudesta oli muuten englanniksi (ja muitakin eurooppalaisia kieliä oli usein valittavana). Isommat kirjoitustehtävät (esseet ja opinnäytetyöt) ja pakkoruotsi ovat useille niitä rankimpia suorituksia.

"Kuinka helposti yliopistossa pääsee porukoihin mukaan, kiusataanko jos vähän erilainen ja vanhempi kuin muut? Vai onko yliopistossa kiusaaminen suht harvinaista?"

-Todella helposti "pääsi porukoihin", sillä kaikki ovat kuitenkin siinä samassa oppiaineessa aika samanhenkisiä. Kiusaamista en itse koskaan kohdannut tai huomannut. Humanistisessa tiedekunnassa siihen aikaan ainakin oli useitakin "vanhempia" opiskelijoita (tarkoitan tällä nyt yli 40-vuotiaita), sillä tällaiset yleissivistävät oppiaineet vetävät puoleensa myös ihmisiä, jotka haluavat vain oppia omaksi ilokseen tai täydentääkseen aiempaa osaamistaan.

Opiskelun rankkuus riippuu ihan alasta, tavoitteista ja omista kyvyistä. Suurimmassa osassa aloja varmaan pärjää rimaa hipoen pienelläkin panoksella, mutta se tosiaan riippuu siitä miten hyvin osaa opiskella ja miten älli riittää. Omalla alalla joillain vanhemmilla alanvaihtaja-opiskelijoilla tuntui olevan hankaluuksia yksinkertaisemmissakin jutuissa, toiset taas oli super tehokkaita.

Porukkaan pääsee kyllä vanhempikin opiskelija. Bileissä ei ole pakko käydä, jos ei halua, kavereita löytyy muutenkin. Yleensä löytyy joku porukka vähän vanhempia opiskelijoita, riippuu tietysti alastakin. Bileissäkin ainakin meidän alalla pyöri muutama selvästi muita vanhempi opiskelijakin eikä sitä kukaan ihmetellyt.

Mitä on stem-aineet?

Vierailija kirjoitti:

Mitä on stem-aineet?

Tarkoittaa varmaankin Science, Technology, Engineering, Medicine.

Kyllä yleensä mielletään 'Medicinen' tilalle 'Mathematics'

Opiskelin 2011-2016. Silloin kyllä opiskelussa pärjäisi tällainen M:n ylioppilas, mutta en usko, että nykyään pääsisin sisään. Silloin pääsin pääsykoetuloksella. 

Yliopistossa pitää itse osata hakeutua niihin sinun tyylisiisi porukoihin. Kiusaamista en koskaan havainnut, mutta ei kukaan myöskään tule kotoa hakemaan sosiaalisiin juttuihin. 

On helppoja aineita ja on vaikeita aineita. Kasvatustieteet helpoin. Kiusaamista on esim. oikarissa paljon. Avoimen opiskelijoita sorsitaan ja seminaareissa opiskelijat kärventävät toisiaan. Muilla aloilla en ole huomannut kiusaamista. Kokemusta mm. metsätieteet, biologia, kasvatustieteet, oikeustieteet, kauppatieteet.

Opiskelen itse lääketieteellisessä ja ei sitä opiskelua nyt ihan muutamissa tunneissa saa hoidettua, hassu ajatuskin. Tämä on päätoimista tekemistäni ja käytän siihen samalla tavalla aikaa kuin käyttäisin työn tekemiseen työelämässä. Jotkut kurssit ovat helpompia kuin toiset, joten välillä pääsee onneksi ottamaan rennomminkin.

Porukoihin pääseminen on aika pitkälti ihmisestä ja tuurista kiinni: sattuuko samalle vuosikurssille samanmielisiä tyyppejä vai ei. Minulla on pari läheisempää opiskelukaveria ja paljon tuttuja, mutta porukka ei ole ollenkaan niin tiivis kuin olin kuvitellut ja ehkä toivonutkin. Kiusaamiseen en ole kuitenkaan törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Kenen nelikymppisen perheellisen luulet hilluvan yliopistolla 'päästäkseen porukoihin'

Sanoisin, että iästä huolimatta porukoihin pääseminen eli verkostoituminen on yksi tärkeä osa opiskelua. Hyvällä verkostoitumisella voi myös saada töitä opiskelujen jälkeen.