Se tunne kun pelkäät omaa miestäsi etkä tiedä pitäisikö karata

Vierailija kirjoitti:

Ei ollutkaan syytä pelkoon.

Oli hyvin rauhallinen kotiin tullessaan eikä mitään ihmeellistä. Kertoi myös rakastavansa.

Vaikutan vain turhalta hysteerikolta koska kaikki aiemmin tapahtunut olisi voinut todistaa aivan muuta. Hän on ehkä muuttunut, en tiedä. En voi luottaa omiin vaistoihini ja lähinnä vaikutan itse vain epäluuloiselta.

No ehkä voin luottaa vaikka kaikenlaista ollut. Väkivaltaa eri muodoissaan.

Ap

Eli viime kerrasta on aika vähän aikaa, eikö? Sillä on hyvittelyvaihe päällä. Ei mies työpäivän aikana muutu. Kuherrusvaiheen jälkeen meininki muuttuu taas kuten ennenkin. Kuuntele edellisten neuvoa ja pakkaa kamasi, järjestele asiasi kaikesssa hiljaisuudessa ja lähde. Äläkä katso taaksesi.