Oppivelvollisuus pitenee JEE JEE

Tuo ei tule ratkaisemaan mitään. Nuori kypsyy opiskeluun sitten kun on aika. Siihen ei voi pakolla vaikuttaa.

Ainut hyvä asia on, että heidät saadaan pois työttömien tilastoista vanhempien elätettäviksi.

Poppaskonsti siivota kortistoja hetkellisesti.

Mun nuorimmainen on vielä peruskoulussa ja häneen vaikuttaa ja välillisesti siis muhun ja lompakkooni.

Kolme on jo täysikäsiä ja heidän koulutuksesta olen siis osani maksanut.

Musta siis hyvä juttu, ja vaikuttaa paljon yhteiskunnassa.

Kyllä ja ei. Oppimateriaalit tulevat siis ilmaisiksi, joten vaikuttavat. Lapseni tottakai jatkavat lukioon(vanhin on jo) tai amikseen, joten siten pakko ei vaikuta.

En kannata, koska sitten dumpataan totaalisen kouluhaluttomat amiksiin, joiden opetuksen taso ja resurssit ovat olleet 90- luvulta asti leikkausten kohteena.

Ei vaikuta omaan elämääni. Pidän huonona ratkaisuna, erityisesti nyt kun taloudellinen tilanne on mitä on vielä vuosia eteenpäin.

Tulee pikkasen kalliiksi. Jos olisi menty kehityksessä tarpeeksi taaksepäin niin olisi tullut lisää työpaikkoja kun koneiden käyttö vähenee/loppuisi.

Mitäs sitten, jos joku hakee täysin mahdottomiin paikkoihin, eikä pääse sisään minnekään, mitä tälle tehdään? Pakotetaan lähilukioon? Tai sellaisella amislinjalle, mikä ei kiinnosta?

Mitä jos joku aloittaa lähihoitajaopinnot, mutta huomaa, että ala ei sovi hänelle ollenkaan? Saako keskeyttää vai pitääkö roikkua väkisin vailla motivaatiota tai tavoitteita? Onko se nyt sitten mielekästä opettajille tai muille opiskelijoille?

Ne joita ei kiinnosta niin niitä ei kiinnosta. Typerä uudistus.

Mielenkiintoista nähdä kuinka käy opintotukien. Meillä se on ollut lapsen ainoa oma raha millä on katettu kaikki muut paitsi vaatemenot ja ruoka. Eli viikkorahoja ei ole maksettu enää lukiossa tai amiksessa.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten, jos joku hakee täysin mahdottomiin paikkoihin, eikä pääse sisään minnekään, mitä tälle tehdään? Pakotetaan lähilukioon? Tai sellaisella amislinjalle, mikä ei kiinnosta?

Mitä jos joku aloittaa lähihoitajaopinnot, mutta huomaa, että ala ei sovi hänelle ollenkaan? Saako keskeyttää vai pitääkö roikkua väkisin vailla motivaatiota tai tavoitteita? Onko se nyt sitten mielekästä opettajille tai muille opiskelijoille?

Pitääkö tälläisten haaveilijoiden koko elämä maksaa, jos ei löydä mitään paikkaa, minkä kelpuuttaa? Sillä siihenhän se johtaa jos ei opiskelupaikkaa ota sellaisesta valikosta mikä on mahdollinen. Töihin toki saa mennä, jos joku huolii.

Nykyään koulutuksessa on kolme etappia. Peruskoulu, lukio, AMK tai korkeakoulu. Mikään tutkinto ei takaa työtä. Itselläni on kaksi korkeakoulututkintoa, ja työtä olen tehnyt viimeksi yli 10 vuotta sitten. Peruskoulun +lukion papereilla ei saa työtä. Jotkuthan väittävät miten helppoa on työllistyä kun on yliopistotutkinto, mutta ne on näitä, jotka tekee töitä 12 tuntia päivässä, ja eivät tee itse ruokaa kotona esim. perunoista ja jauhelihasta, eivätkä käy metsässä poimimassa sieniä. Jos haluaa jonkun 8-16 työn, jossa ei ylitöitä, niin sellaista normaalia työtä ei ole juuri enää tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään koulutuksessa on kolme etappia. Peruskoulu, lukio, AMK tai korkeakoulu. Mikään tutkinto ei takaa työtä. Itselläni on kaksi korkeakoulututkintoa, ja työtä olen tehnyt viimeksi yli 10 vuotta sitten. Peruskoulun +lukion papereilla ei saa työtä. Jotkuthan väittävät miten helppoa on työllistyä kun on yliopistotutkinto, mutta ne on näitä, jotka tekee töitä 12 tuntia päivässä, ja eivät tee itse ruokaa kotona esim. perunoista ja jauhelihasta, eivätkä käy metsässä poimimassa sieniä. Jos haluaa jonkun 8-16 työn, jossa ei ylitöitä, niin sellaista normaalia työtä ei ole juuri enää tarjolla.

Minne unohdit ammattiopiston? Ammattitutkinto auttaa aika paljon työllistymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten, jos joku hakee täysin mahdottomiin paikkoihin, eikä pääse sisään minnekään, mitä tälle tehdään? Pakotetaan lähilukioon? Tai sellaisella amislinjalle, mikä ei kiinnosta?

Mitä jos joku aloittaa lähihoitajaopinnot, mutta huomaa, että ala ei sovi hänelle ollenkaan? Saako keskeyttää vai pitääkö roikkua väkisin vailla motivaatiota tai tavoitteita? Onko se nyt sitten mielekästä opettajille tai muille opiskelijoille?

Pitääkö tälläisten haaveilijoiden koko elämä maksaa, jos ei löydä mitään paikkaa, minkä kelpuuttaa? Sillä siihenhän se johtaa jos ei opiskelupaikkaa ota sellaisesta valikosta mikä on mahdollinen. Töihin toki saa mennä, jos joku huolii.

Nykymallissahan näitä haaveilijoita ei hyysätä, mutta uudistuksen myötä yhteiskunta on velvollinen järjestämään heille paikan toisen asteen koulutukseen. Ja mikä tämä pakkopaikka sitten olisi ja mikä olisi sen tarkoitus?

En missään nimessä kannata. Ensinnäkin pakko ei motivoi ja tähänkin asti on vaivalla saatu ne motivoimattomat käymään edes peruskoulu loppuun. Ovat monesti sellaisia jotka kuitenkin tykkäävät tehdä käsillä asioita ja kypsyvät henkisesti vasta vanhempana jolloin voivatkin alkaa opiskella tai esim töihin oppisopimuksella. Kuntien rahat oli jo ennen koronaa aina tiukilla ja opetuksesta on säästetty vuosia kuten muustakin. Nyt koronan vuoksi kunnilla on todella paljon lisää kuluja ja veroistakin saadaan vähemmän kun ihmisiä jää työttömäksi. Nyt on aivan älytön aika tälle koulupakolle. Kunnat joutuvat maksamaan vielä kirjat ym. No mistä raha otetaan. Lisäveroina, muusta opetusrahasta ym ja annetaan osalle kaupunkien työntekijöille potkut. Tähänkin mennessä kaupungeissa on yhdistetty töi ja yksi ihminen tekee jo montaa entistä työtä samalla palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten, jos joku hakee täysin mahdottomiin paikkoihin, eikä pääse sisään minnekään, mitä tälle tehdään? Pakotetaan lähilukioon? Tai sellaisella amislinjalle, mikä ei kiinnosta?

Mitä jos joku aloittaa lähihoitajaopinnot, mutta huomaa, että ala ei sovi hänelle ollenkaan? Saako keskeyttää vai pitääkö roikkua väkisin vailla motivaatiota tai tavoitteita? Onko se nyt sitten mielekästä opettajille tai muille opiskelijoille?

Pitääkö tälläisten haaveilijoiden koko elämä maksaa, jos ei löydä mitään paikkaa, minkä kelpuuttaa? Sillä siihenhän se johtaa jos ei opiskelupaikkaa ota sellaisesta valikosta mikä on mahdollinen. Töihin toki saa mennä, jos joku huolii.

Nykymallissahan näitä haaveilijoita ei hyysätä, mutta uudistuksen myötä yhteiskunta on velvollinen järjestämään heille paikan toisen asteen koulutukseen. Ja mikä tämä pakkopaikka sitten olisi ja mikä olisi sen tarkoitus?

Ai ei hyyssätä, kouluttamaton väki saa rauhassa olla kouluttamatonta ja varmistaa näin, ettei töihin joudukaan. Jos sulla on ammattitutkinto, olet velvollinen myös ottamaan vastaan alan työn.

Siis 98% nuorista hyötyy tästä päätöksestä ja te vaan itkette niiden lusmujen perään jotka ei halua käydä koulua. Nyyh, kun on rankkaa, kun pakotetaan yhteiskunnan jäseneksi ja ei saa enää löhötä kotona.

Itse ihmettelen sitä, että miten ne nykyiset koulupudokkaat uudessa mallissa pakotetaan kouluun? Niitä on todella paljon, jotka eivät vaan jaksa tulla paikalle. Ilmeisesti työllisyyttä lisäävä vaikutus onkin lastensuojelun ja etsivän nuorisotyön puolella? Ja kun henkilö täyttää 18 niin miten täysi-ikäinen pakotetaan kouluun?69

Vierailija kirjoitti:

Siis 98% nuorista hyötyy tästä päätöksestä ja te vaan itkette niiden lusmujen perään jotka ei halua käydä koulua. Nyyh, kun on rankkaa, kun pakotetaan yhteiskunnan jäseneksi ja ei saa enää löhötä kotona.

Kerro sitten miten mainittu ongelma ratkaistaan? Pakolla lukio rimaa hipoen läpi ja sitten makaamaan?

Suurin osa nuorista kuitenkin käy toisen asteen, joten muutoshan on juurikin niitä varten, jotka eivät sitä kävisi.

Tästä seuraa leikkauksia kouluihin. Oppimateriaali on vanhaa ja kierrätettyä tai sitä ei ole ollenkaan, kuten jo nyt joissain peruskouluissa. Laadukkaat digitaaliset materiaalit yms saadaan unohtaa. Koneet ovat jumissa ja hitaita jos kukaan ei ole rikkonut niitä ja niillä pitäisi kirjoittaa ylioppilaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten, jos joku hakee täysin mahdottomiin paikkoihin, eikä pääse sisään minnekään, mitä tälle tehdään? Pakotetaan lähilukioon? Tai sellaisella amislinjalle, mikä ei kiinnosta?

Mitä jos joku aloittaa lähihoitajaopinnot, mutta huomaa, että ala ei sovi hänelle ollenkaan? Saako keskeyttää vai pitääkö roikkua väkisin vailla motivaatiota tai tavoitteita? Onko se nyt sitten mielekästä opettajille tai muille opiskelijoille?

Pitääkö tälläisten haaveilijoiden koko elämä maksaa, jos ei löydä mitään paikkaa, minkä kelpuuttaa? Sillä siihenhän se johtaa jos ei opiskelupaikkaa ota sellaisesta valikosta mikä on mahdollinen. Töihin toki saa mennä, jos joku huolii.

Nykymallissahan näitä haaveilijoita ei hyysätä, mutta uudistuksen myötä yhteiskunta on velvollinen järjestämään heille paikan toisen asteen koulutukseen. Ja mikä tämä pakkopaikka sitten olisi ja mikä olisi sen tarkoitus?

Ai ei hyyssätä, kouluttamaton väki saa rauhassa olla kouluttamatonta ja varmistaa näin, ettei töihin joudukaan. Jos sulla on ammattitutkinto, olet velvollinen myös ottamaan vastaan alan työn.

Mikähän on se ammattitutkinto, jonka tämä haahuilija pystyisi tuosta vaan suorittamaan, koska on pakko? Ja kuka palkkaa tämän, joka on alalla vastentahtoaan?