Edesvastuutonta? Vauvakuume 18-vuotiaana
Mitä ajattelette 18-vuotiaasta, joka haluaisi kovasti saada lapsen??
Mieheni on 10 vuotta vanhempi, joten hälle tämä olisi ihan luonnollinen ikä tulla isäksi. Olemme olleet n. kaksi vuotta yhdessä, olemme asuneet yhdessä n. 1,5 vuotta, minä vielä opiskelen ja mies on ollut jo vuosia vakituisessa työssä.
Onko mielestänne edesvastuutonta suunnitella lapsen hankkimista?
Minusta tämä tuntuu luonnolliselta iältä noin luonnonkin puitteissa. Tässä iässä nainen on kuitenkin hedelmällisimmillään. Saatiinhan ennenkin ensimmäinen lapsi viimeistään parikymppisenä.
Miten meihin suhtauduttaisiin vanhempina? Minuahan saatettaisiin pitää teiniäitinä, mutta kun isä on kuitenkin todella "aikuinen" ja sinänsä "kypsässä iässä"...
Olisiko meillä hyvät vai huonot edellytykset lapsen hankkimiseen??
Mielipiteitä/ keskustelua aiheesta!
Kommentit (3)
Samaa mieltä ylläolevan kanssa.. oma "henkinen" ikä ratkaisee. Jotkut ovat valmiita 18-vuotiaana, toiset ei vielä kolmekymppisenäkään. Jos susta tuntuu, että pystyisitte luomaan puitteet ja hyvän elämän edellytykset lapselle, niin ketä muut on tuomitsemaan? Varsinkin, jos olette miettineet asiaa yhdessä jo pidempään.
Itse sain esikoiseni 19 vuotiaana, tulin siis raskaaksi 18 vuotiaana. Olin seurustellut mieheni kanssa jo 16 vuotiaasta asti ja asunut samankaton alla alusta asti. Oma henkinen ikä on se tärkein, onko valmis ottamaan niin suuren vastuun ja luopumaan/vähentämään joitain asioita jne. Olen itse halunnut aina olla nuoriäiti jos vaan kumppani on ollut tarpeeksi pitkään,ennen kaikkea on tärkeetä että suhteessa on kaikki hyvin. Nyt olen 26 ja kolmatta lasta odotan, ja 10 vuotta tulee miehen kanssa yhdessä. Olen opiskellut ja tehnyt töitä, saanut vasta paperit toisen lapsen jälkeen, ja ehdin vielä opiskella ja tehdä töitä koko loppuelämäni. Ollan monesti metitty että mitä olisi voinut tehdä ennen lasten hankkimista enemmän niin ainut asia oli matkustelu, jota voian tehdä myös lasten kanssa ja sitten kun lapset ovat isoja niin kahdestaan ;) ja hey kun esikoinen tättää 18 olen vasta 37 ja kun tämä kolmas täyttää 18 olen vasta 44 ;) ehdin tehdä veilä vaikka mitä elämässäni... Minun arvomaailmassani perhe on aina ollut 1, ei ura ja tittelit ;) Perhe on kuitenkin se suurin saavutus elämässä<3 joten älä mieti mitä toiset ajattelee, he eivät elä elämääsi ;)
Mun mielestä kaikilla on oikeus haluta olla vanhempi.
Täytyy vaan muistaa, että vauva tarkottaa elinikästä sopimusta: lasta täytyy hoitaa ja taata hänelle turvallinen ja mahdollisen ihana elämä, olla kummatkin vanhemmat tukena ja rakastaa kaikesta huolimatta.
Että pystyy kasvattamaan lapsesta vastuuntuntoisen ja rehellisen ihmisen, ja että jaksaa sitä lasta, leikkiä lapsen kanssa ja vaihtaa vaipat ja ruokkia ja vastata kysymyksiin :)
Ja muuten. Joskus "teiniäidit" on paljon vastuuntuntoisempia kuin aikuiset. Se on se henkinen ikä jolla loppujen lopuks on merkitystä.