Miten oppia käyttäytymään aikuisena ja kasvattaa lapsensa hyvin?

No jaa... Minusta Suomessa vähän yliarvostetaan tuota ainaista viilipyttymäisyyttä ja pelätään ja hävetään tunteenpurkauksia... Opin tämän, kun asuttiin Italiassa jokunen vuosi. Siellä ihmiset antoivat ihan vapaasti paukkua, avoimen kiihtyneellä sävyllä ja eleillä, eikä kukaan pitänyt sitä nolona, pelottavana tms. Minusta se oli jotenkin kauhean viehättävää, että ihminen saa ja voi oikeasti aidosti näyttää uloskinpäin miltä tuntuuu. Eikä toiset silti ala ajatella että "kauhea hullu" tai "käytöstavaton" tai ala vältellä häntä.

Itse olen Italiassa asumisen jälkeen antanut Suomessakin itseni olla vapaammin minä itse, kiivas, kiihkeä minä itse. Ja ai että se tekee hyvää, ja ihmiset on jo tottuneet tyyliini. Olen usein saanut esim. töissä positiivista palautetta siitä, että on hyvä kun joku uskaltaa ihan ääneenkin sanoa sen, miltä kaikista muistakin luultavasti tuntuu, mutta kukaan ei halua sanoa mitään. 

Suosittelisin sinullekin sitä, että hyväksyisit itsesi räiskyvänä persoonanana täydemmin. Toki joissain asioissa voi tarvita opetella vähän hillitsemään, mutta ei kannata ottaa liian kunnianhimoisia tavoitteita. 

Joo, no, miten sen nyt ottaa... Itsekin asun ulkomailla, missä kiukkuileva käytös on normaalimpaa kuin Suomessa, mutta ei se mielestäni täälläkään ole aikuismaista. Saavuttuani tänne ajattelin kuten sinä, mutta olen tosiaan tajunnut, etteivät kaikki ihmiset täälläkään käyttäydy noin. Kaikista asioista pitää toki osata puhua ja itseään ja muita puolustaa, mutta kiukuttelu ei ole se oikea tapa - eikä kovin tehokasta.

ap

Minä olen päinvastaisella linjalla kuin kakkosvastaaja. Ei kuulu hyviin länsimaisiin tapoihin räiskyä julkisella paikalla, varsinkaan työpaikalla. Ihminen voi kasvattaa itseään, opetella hillitsemään käytöstään. Siihen on olemassa erilaisia metodeja. Itse käytän "hidastustekniikkaa". Kun huomaan hermostuvani tai suuttuvani, joudun stressaavaan tilanteeseen jossa pelkään menettäväni malttini, hidastan toimintaani. En avaa suutani ennen kuin olen varma että sanon asiani rauhallisesti ja järkevästi. Hengitän syvään ja poistun vaikka hetkeksi paikalta jos mahdollista. Katselen ikkunasta ulos, pakotan itseni rauhoittumaan. Mietin tarkkaan mitä aion sanoa, jos on pakko sanoa jotain.

Kotona voi antaa tunteiden näkyä herkemmin, mutta sielläkin vältän turhaa hermoilua ja varsinkin huutamista. Se ei hyödytä ketään, päinvastoin. Suuttuneena tulee aina liioiteltua ja sanottua asioita joita ei oikeasti tarkoita. Silloin haluaa satuttaa ja loukata, eikä se ole rakentavaa.

Ihminen voi kasvattaa itseään ja kehittyä ystävällisemmäksi, eikä se silti tarkoita tunteiden tukahduttamista.

Kysehän ei ole siitä, että tukahduttaa tunteensa tai jättää ne ilmaisematta, vaan siitä, että osaa ilmaista ne sivistyneellä ja mahdollisimman rakentavalla tavalla. Tähän liittyy se, että yleensä ihmisen suurimmat tunteet liittyvät johonkin, mitä hän itse tekee (esim johtaa jonkun tärkeän jutun huolimattomasti, ei kerro tavoitteita selvästi jne) mutta ilmaukset kohdistuvat johonkin muuhun syntipukkiin joka siten haukutaan maan rakoon. Tämä ei kuitenkaan yleensä ole hyödyllinen tapa hoitaa asia, pänvastoin, se voi johtaa entistä pahempaan tilanteeseen, koska se voi lamauttaa, pelottaa tai herättää vastarintaa muissa ihmisissä. Ne alaiset eivät yleensä ole sitä mieltä, että he tosiaan sählivät ihan yksin ja muiden auttamatta, joten ne joko kaatavat kiukkunsa jonkun seuraavan syyttömän niskaan tai vaihtoehtoisesti ryhtyvät passiivisagressiivisiksi ja sabotoivat jatkossa kaiken innottomuudellaan ihan tahtomattaankin.

Kyse on siis siitä, että syypään sijasta kannattaisi etsiä pääsyytä, mutta vielä tärkeämpää olisi löytää ratkaisu. Pitää osata todeta, että "meni pieleen, pahus", mutta on tärkeää pystyä nopeasti jatkamaan, että "mitäs nyt sit tehdään".

ja kakkonen, se  sun saaama "positiivinen palaute" on vain muiden käytöstapoja. Oikeasti sun kanssa on mahdoton tehdä töitä, ja kaikkia vituttaa kuunnella sun kiivailua, mutta jotta mistään tulisi edes mitään, muut eivät huuda sitä sulle niin kuin sinä muille.

Ehkä tärkeintä on mitä sieltä suusta päästää ja osaako pyytää anteeksi jos tulee ylilyönti. Siis että vaikka suuttuisi niin ei loukkaisi toista pahasti ja iskisi ainakaan ns. vyön alle ainakaan. On eri asia puhista kiukkuisena että ei hemmetti nyt meni hommat pieleen kuin vaikka moittia että senkin tunari. Vähän kökkö esimerkki mutta tajusit varmaan. Siis jos yrittäisit valita sanasi ja opetella pyytämään anteeksi jos tarvitsee.