Lue keskustelun säännöt.
Suku on pahin, jepjep
07.11.2013 |
Harmittaa ja sapettaa. Nuoremmalla lapsella on 6-v synttärit ja mun & miehen sisarukset alkaa perinteisesti näin päivää ennen taas ilmoittelemaan, että "me ei päästäkään synttäreille, mutta ensi viikolla sopisi ihan mikä ilta vaan." (ensi viikkoa ei luonnollisesti koskaan tule)
No onhan se tietysti vaikea hahmottaa, että synttärit on JOKA vuosi tiettynä päivänä. Ja tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta. Näin on käynyt tänä vuonna kummankin lapsemme synttäreiden kohdalla: yhteenkään ei ole eno ja tädit perheineen saapuneet. Lahjojakaan ei ole muistettu jälkikäteen antaa, vaikka me on huolehdittu ajallaan muistamiset niiden yhteensä kahdeksalle lapselle.
Huoh, kiva selittää lapsille, että serkut ei tule taaskaan synttäreille.... Onneksi edes mummi ja ukki, ja toiset kummit pääsee tulemaan, ja lauantaina on sitten kaverisynttärit. Ja hei, tämähän tarkoittaa myös sitä ettei munkaan tarvitse huolehtia sisarusteni lapsille lahjoja jouluksi, eikös?
Kommentit (23)
Ei tarvitse ei. Mä kyllästyin siihen, että ostin sukulaisteni lapsille juuri sellaiset lahjat kuin he olivat toivoneet ja mun lapset eivät saaneet mitään tai jotain käsin kudottuja, rumia kaulaliinoja. Käsitöissähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta edes niissä voisi ottaa huomioon lapsen iän ja värimieltymykset.
Mä en osta enää joululahjaksi mitään sukulaislapsille ja jos ostan, niin jotain tosi halpaa. Kyllästyin tosiaan siihen yksipuoliseen lahjomiseen ja ilme oli näkemisen arvoinen, kun lähisukulaiseni tuli hakemaan meiltä lahjoja eikä mitään ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu olevan aika yleistä. Ei tekisi mieli antaa lahjoja sisarusten lapsille, mutta eihän se lasten vika ole, että vanhemmat on ajattelemattomia. Tiedän ap tasan miltä tuntuu!
Meillä ei ole koskaan järjestetty mitään sukusynttäreitä vaan lapset on oppineet ihan hyvin juhlimaan vain oman perheen kesken. Ei siitä tule traumoja muille kuin äideille, jotka kinuaa lapsilleen lahjoja. Kaverisynttärit sitten erikseen.
Eli miksi kiusaat sukua synttäreillä. Lapsi ei niitä tarvitse ja vain sinä keksit, että serkkujen tulee olla paikalla.
Suku on pahin, se on totta.
Silloin niitä sukulaisia pidetään itsestäänselvyytenä ja kohdellaan ihan millä mielellä nyt kulloisellakin hetkellä sattuu olemaan.
Toivon että jokainen oikeesti pohtisi vastavuoroisuutta. Sekä kysyisi itseltään että haluanko oikeesti olla noiden kanssa tekemisissä, että olenko vain siksi kun he ovat sukulaisia.
Jos vastaus on kyllä, niin sitten voi vähäistä vapaa-aikaansa ja vähäisiä rahojaan huoletta käyttää asioihin ja ihmisiin jotka ymmärtävät vastavuoroisuuden.
Mä inhoan että meille tullaan aina kylään, pyytämättä ja sopimatta ja aina odotetaan ruokaa, koska "sä teet niin hyvää"... Koskaan ei saa vastakutsua ja jos yrittää opettaa ja tekee samanlaisen yllärin niin sitten ollaan mieli nyrpeänä ja viestitään kaikin tavoin että häipykää, mulla on kiireitä.
Olen ottanut sukulaisiin tietoista etäisyyttä ja opetellut pitämään omista menoistani kiinni, se on ollut meille hyväksi, suosittelen.
Joululahja, synttärilahja ja muu muistaminen ei ole enää itsestäänselvyys. Lahjan annamme jos saamme kutsun, menimme tai emme. Muuten ei lahjoja.
Korttitervehdyksen lähetämme vain niille joita olemme v 2013 tavanneet.
Mäkin yritin ajatella kuin fiksu. Sain lapseni viimeisenä suvusta. Kaikki nämä vuodet olin käynyt juhlissa ja tuonut mieluisia lahjoja. ja ennen kaikkea olin nauttinut tosi paljon juhlista itsekin. Otin aina paljon valokuvia ja niitä ollaan yhdessä näitten lapsien kanssa katsottu ja muisteltu.
Nyt itse äitinä ihmettelen miten homma on mennyt täysin toisinpäin. Synttäreillä on käyty alle 5 krt yhteensä, kaikki sukulaiset yhteensä, ristiäisiin oma veli alkoi ehdottelemaan päivän vaihtoa siinä vaiheessa kun kaikki oli varattu ( kirkko, pitopaikka, pappi, kutsut postissa ). Ja lapseni eivät saa juuri mitään koskaan, tai sitten liian pieniä vaatteita. Tai leikkimiseen tarkoitettuja esineitä, jotka eivät sovi vuosikausiin.
Mieheni on hyvin perillä eletroniikasta ja lapseni sai 2 v synttärilahjaksi kummisedältään tälläisen muovisen leikkikännykän, josta pääsee piip ääni, kun jotain nappia painaa. Oli helppo miettiä onko ipadi suositumpi kuin vst laite.
Mäkin tänä vuonna ostan, kun lahjojen saajat ovat jo niin paljon vanhempia vain koko perheelle jotain. Tai ostan ja ostan. Olen onneksi pystynyt pitämään salassa että mieheni saa usein liikelahjoja, olemme ne aina itse syöneet. Koska emme ole gourmee-ihmisiä, tuntuu monesta että on mennyt helmiä sioille. Joten tänä vuonna annan ihmisille vastalahjana pienet korit, ne on jo hommattu ja sisältö menee sen mukaan mitä ovesta tulee sisälle.
Jos tulee listoja vanhemmilta, mitä on aina tullut, sanon annamme tänä vuonna vain perheelle lahjan. Ja en lähde niitä viemään. Ne jotka tuo, eli tuovat itse lahjan, saavat, ne jotka odottavat että tuon lahjan kotiin, saavat odotella kaikessa rauhassa.
15 v riitti tätä hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 7.
"Mieheni on hyvin perillä eletroniikasta ja lapseni sai 2 v synttärilahjaksi kummisedältään tälläisen muovisen leikkikännykän, josta pääsee piip ääni, kun jotain nappia painaa. Oli helppo miettiä onko ipadi suositumpi kuin vst laite."
Sun miehesikö sillä leikkikännykällä leikki vai miten tuo tuohon liittyi?
No kyllä meillä ainakin lapsi ihmettelee, miksei häntä muisteta synttäreinä. Yhdessä hänen kanssaan joka vuosi hankitaan lahjat kaikille kahdeksalle serkulle ja se on hänestä kivaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 jatkaa, että hankitaan siis sekä synttäri- että joululahjat!
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 11:25"]
Nro 7.
"Mieheni on hyvin perillä eletroniikasta ja lapseni sai 2 v synttärilahjaksi kummisedältään tälläisen muovisen leikkikännykän, josta pääsee piip ääni, kun jotain nappia painaa. Oli helppo miettiä onko ipadi suositumpi kuin vst laite."
Sun miehesikö sillä leikkikännykällä leikki vai miten tuo tuohon liittyi?
[/quote]
jos kotona on paljon erilaista eletroniikkaa, miten luulet mitä käy leikkikännykällä jossa ainoa toiminto on yhden äänen päästäminen kun nappia painaa ?
Turha lelu. Kannattaako tuoda turhaa lelua vai ostaa mielummin puuropaketti, joka tulee käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 11:54"]
No kyllä meillä ainakin lapsi ihmettelee, miksei häntä muisteta synttäreinä. Yhdessä hänen kanssaan joka vuosi hankitaan lahjat kaikille kahdeksalle serkulle ja se on hänestä kivaa!
[/quote]
Meillä lapset ei ole koskaan osanneet ihmetellä koko asiaa, joten varmaan kasvatusmetodeissamme on joku ratkaiseva ero.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 11:54"]
No kyllä meillä ainakin lapsi ihmettelee, miksei häntä muisteta synttäreinä. Yhdessä hänen kanssaan joka vuosi hankitaan lahjat kaikille kahdeksalle serkulle ja se on hänestä kivaa!
[/quote]
Meillä lapset ei ole koskaan osanneet ihmetellä koko asiaa, joten varmaan kasvatusmetodeissamme on joku ratkaiseva ero.
[/quote]
No varmaan siinä tai persoonassa. Ei meilläkään sanotaan ennen kouluikää ihmetelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin 6v aina kysyy, että tuleeko serkut. Tai oikeastaan 5v serkku jonka kanssa on todella hyvä ystävä.
Ja kyllä, meillä on molempien sukujen kanssa samanlaista. Päivää kysellään ennen kuin ehdin ketään kutsua, innoissaan kysellään mitä lapsi haluaa lahjaksi. Minähän kerron. Mutta kun päivä lähestyy, alkaa sukulaiset kilpaa soittelemaan, että sopisiko joku toinen päivä. Ainoastaan minun toinen veli ja mieheni veli tulevat sinä päivänä käymään, muut eivät. Niin ja appivanhemmat käyvät ajallaan. Ei muut. Minullakin on 4 sisarusta ja miehelläni 3.
Ja ne innokkaimmat kyselijät jättävät tulematta.
Unohdat sujuvasti ensi vuonna lasten serkkujen synttärit ja lahjat, mutta ilmoitat aina tekstarilla edellisenä iltana että sorry, ei nyt käy kun sovittiin jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia tuntemuksia täällä.
Minä, mieheni ja kaksi lastamme asumme kaukana ulkomailla ja pääsemme käymään Suomessa vain kerran pari vuodessa. Tuolloin meillä on aina aika paljon ohjelmaa: monien sukulaisten tapaamisia, lääkärikäyntejä, ostamme tavaraa, jota ei saa asuinmaassamme, hoidamme asuntoihimme liittyviä asioita, ja vaikka mitä muuta.
Lastemme serkkujen perhe mieheni puolelta harmittelee, kun meille ei sovi heidän ehdottamat tapaamispäivät, mutta he kieltäytyvät meidän ehdottamistamme päivistä sen vuoksi, että heidän lapsillaan on uimaharjoitukset. Jo kahtena vuonna ehdottamamme päivät on torjuttu, koska serkuilla on uimaharjoitukset.
Ainakin on selvinnyt heidän prioriteettinsä.
Hei, kiitos! Kiva nähdä/lukea, että teitä lähisukuun pettyneitä on muitakin :)
Nro 5 kysyi miksi kiusaan sukua synttäreillä? No en kiusaakaan, meille ei todellakaan ole pakko tulla. Periaatteena on, että tulee kuka ehtii, mutta kun kuvio menee juuri näin kun nro 14 kertoi: kysellään etukäteen mihin aikaan juhlat on ja mitä sankari toivoo lahjaksi. Sitten edeltävänä päivänä/juhlapäivän aamuna aletaan ilmoittelemaan, että meille ei nyt käykään. Ja lapset tosiaan on jo sen verran isoja, että osaavat kysyä ketä on tulossa ja minusta surkeinta tässä kuviossa on sanansaattajan roolissa toimiminen eli kertoa, ettei se ja se pääsekään tulemaan (koskaan en kyllä mollaa lapsille tärkeitä henkilöitä). Miehen sisko taisi tehdä kummilapsensa synttäreiden suhteen tänä syksynä pohjat ts. ilmoitti 50 min synttäreiden alkamisen jälkeen (minulle, ei sankarille), että ai-niin-me-ei-muuten-tullakaan-sorry-mut-pitäkää-te-hauskat-juhlat tms....
No mutta, saadaanpa itse syödä herkkuja enemmän ja mukava yllätys oli myös se, että lapsille rakas kälyn exä on myös kaupungissa ja tulee yllätysnumerona käymään illalla. Jej!
Kiitos kaikille kommenteista, koitetaan tästä vastavuoroisuuden puuttesta huolimatta muistaa silti kohdella läheisiä lapsia heidän ansaitsemallaan tavalla.
ap
Meilläkin on alkanut metsä vastaamaan kuten sinne huudetaan. Jos ei aikuiset ihmiset osaa käyttäytyä, niin en minä ainakaan heidän seuraansa hae, enkä sen varaan laske. Oharin tehnyt saa jatkossakin ilmoitella tulostaan minulle niin paljon kuin haluaa, mutta lapsille hän ei pääse puhumaan ennen kuin on fyysisesti pihallamme, yhden kerran petetyt odotukset riittää pienelle lapselle.
Onko lahjat tärkein pointti tässä jutussa????
Minun veljeni vaimo sanoi kummilapselleen "no mitä tuosta nyt!?", kun lapsi "kehtasi" kysyä miksi he eivät tulleetkaan synttäreille vaikka olivat luvanneet. Joo....
Minun mielestäni lahjat EI ole se pointti vaan se, että juhlitaan meille rakasta lasta ja hänen merkkipäiväänsä hänelle tärkeiden ihmisten seurassa. Lahjat jää usein ainakin meidän perheessä vähän sivurooliin...
ap
Miksi he eivät tule?