Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten tukea 11-vuotiasta esimurkkua tunnemyrskyissään?

Vierailija
06.11.2013 |

Tytär juuri täyttänyt 11v ja nykyään itkee tosi herkästi ja pahoittaa mielensä, tulistuu välillä kamalasti ja paiskoo ovia jne. Lisäksi eräs jo päiväkerhosta asti "hyvä kaveri" jättänyt eikä enää välitunneillakaan ole tyttäreni kanssa... itsestäkin tuntuu pahalta.. näin julmiako lapset voivat olla? Tekisi mieleni hieman mainita asiasta tytön äidille, mutta en tiedä sitten.. ovat uskovaisia (vl), mutta tähän asti ystävyys "toiminut" oikein hyvin, tänä syksynä tuli stoppi :(

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
07.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
2/5 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo. Tuon ikäisten ystävyyssuhteisiin puuttuminen tuo vain lisää ikävyyksiä. Lapsena solmitut ystävyyssuhteet usein loppuvat tai joutuvat katkolle murkkuiässä.

Vierailija
4/5 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletan vain, ettei kyse ole mistään esimurkkuiän tunnemyrskyistä, vaan siitä surusta ja pahasta mielestä, kun ei ole kaveri enää mukana...

 

Kannattaa kertoa, että joskus kaveruussuhteet katkeavat, syystä tai toisesta, joskus ei edes ole kunnon syytä. 

Vierailija
5/5 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, siihen on turha alkaa mielestäni puuttumaan. Sellaista se nyt vaan on, ihan luonnollista, että ne tiet erkanevat jos ovat erkaantuakseen. Ketään ei voi pakottaa olemaan toisen kanssa maailman tappiin.

Minulla oli samanikäinen, hyvä kaveri, jonka kanssa oltiin jostain 5-vuotiaasta eteenpäin kovasti yhdessä (samalla kadulla asuttiin, mutta eri kouluissa) ja se ystävyys loppui siinä seitsemännelle luokalle mennessä. Kaveri vaihtoi koulua, siirtyi ala-asteelta ylä-asteelle eri kouluun, löysi uusia kuvioita ja alkoi hengata uusien kavereidensa kanssa. Minä taas olin samassa koulussa eskarista lukion vikalle, joten ne kuviot ei tuossakaan vaiheessa minulla muuttuneet. Mitään dramaattista "en ole enää sun kanssa ikinä koskaan!1!!!11!"-juttua tuossa ei ollut, se juttu vain jotenkin hiipui kun kaverin intressit muuttuivat. Ei sitä tullut silloin sen kummemmin surtua, joskus vaan kävi mielessä, että tyhmää kun tämä nyt meni näin. Ja tosiaan ei siihen kummankaan vanhemmat mitenkään puutuneet, ei ollut mitään syytä puuttua.

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kuusi kaksi