Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu pahalta kun miehen lapsi ei halua olla kanssani
05.11.2013 |
Olen siis tuntenut tytön 4-vuotiaasta, ja nyt hän on 10v. Seurustelimme hänen isänsä kanssa kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa. Silloin mies asui jo epävirallisesti luonani, sillä minulla oli iso omistusasunto hyvällä paikalla, miehellä (kammottava) vuokrakaksio huonolla alueella. Myös lapsi vieraili luonani paljon, silloin kaikki meni ok. Lapsi ainakin näennäisesti piti minusta.
Tosiaan muutimme yhteen tähän asuntooni, menimme naimisiin. Lapsia meillä ei ole. Olen antanut miehelle tilaa olla lapsensa kanssa pääasiassa kaksin, mutta yrittänyt tietysti myös ylläpitää meidän suhdettamme. Kun lapsi on kylässä, tyydyn lähinnä kokin ja siivoojan rooliin joka on ok minulle, muuten vietänkin aikaani ystävieni kanssa, kuskailen miestä ja lasta (ei tarvitse etsiä parkkipaikkaa).
Nyt kuitenkin lapsi on kertonut ettei pidä minusta, minun luona ei ole kivaa, ei tunnu kodilta (vaikka lapsella on ihan oma huoneensa jonka on saanut sisustaa - äitinsä luona joutuu jakamaan huoneensa kahden sisaruksensa kanssa). Myös lapsen sisarukset käyvät meillä silloin tällöin hoidossa.
Mutta kun ei niin ei.
Lapsi siis käyttäytyy asiallisesti minua kohtaan, välillä osoittaa jopa kiintymyksen merkkejä. Halailee, kiittää, kiukutteleekin, mitä nyt lapset normaalisti tekevät. Ja isälleen sanoo että isän pitäisi muuttaa takaisin omaan asuntoon, ei ole kivaa, ei tiedä haluaako tulla enää.
Tiedän, olen aikuinen ja pitäisi vain ottaa toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Vaan kun ei pysty! :( En miehelle halua ilmaista tätä loukkaantumistani, en voi oikeastaan puhua tästä kellekkään. Lapsi on miehen ainokainen ja siksi todella tärkeä, en voisi edes olla miehen kanssa joka ei pistäisi lastaan etusijalle. Mitä minun tulisi tehdä? Erota miehestä? Tuntuu ikävältä, että lapsi ei MINUN takiani halua tulla meille.
Kommentit (16)
Minä minä minä ... Ja minun tunteet. Lapsi on ollut aika pieni eron aikaan. Ehkä hän nyt on alkanut ymmärtää mitä menetetty perhe merkitsee. Toivottavasti edes miehesi ymmärtää naistensa arvojärjestyksen elämässään siinä järjestyksessä kuin ne ovat hänen elämäänsä tulleetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse on jostain alkavasta murrosiästä? Jos hän kuitenkin pitää sinusta, mutta on alkanut äitinsä mieliksi vähättelemään sinua ja sanomaan, ettei hän viihdy teillä ym? Älä ota tuon ikäisen muksun mielipiteitä niin tosissaan, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 00:18"]
Minä minä minä ... Ja minun tunteet. Lapsi on ollut aika pieni eron aikaan. Ehkä hän nyt on alkanut ymmärtää mitä menetetty perhe merkitsee. Toivottavasti edes miehesi ymmärtää naistensa arvojärjestyksen elämässään siinä järjestyksessä kuin ne ovat hänen elämäänsä tulleetkin.
[/quote]
Oliskohan tuota? En ole ap, mutta sain käsityksen, että lapsen äidilläkin on jo uusi mies ja lisää lapsia tullut.
Ei ap:n ja miehen tarvitse erota tämän takia. 10v ikäisen kanssa pystyy jo keskustelemaankin.
Eikä ap minun mielestäni ole minäminäminä-ihminen, hänestä saa kuvan, että välittää miehensä lapsesta jne.
[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 00:10"]
No, en eroasi miehen lapsen takia. Miehelläsi on oikeus onneen, vaikka hänellä lapsia onkin. En oikein osaa sanoa mitä sinun pitäisi tehdä - kyllähän lapset kuitenkin kasvavat eikä hänen tarvitse teillä ikuisuutta viettää aikaansa. Kyllä hän aikuisena toivottavasti ymmärtää että myös isä on oikeutettu onneen. Tsemppiä.
[/quote]
Miksi hitossa tämä postaus on saanut peukkuja alas?
Ihan pelkkää paikan hakemista, hyväksymisen kriisejä ja kapinointia. Lapsi etsii paikkaansa ja narisee ääneen koska haluaa nähdä, onnistuuko luomaan kiilan sinun ja miehesi välille ja hän katsoo, miten reagoit hänen turhautumiseensa. tämän vuoksi olisi ensiarvoisen tärkeää, että pystytte yhdessä suhtautumaan aikuismaisesti ja YHTÄVIIVAISESTI lapsen oikutteluun. Saattaa myös olla, että lapsi hakee sinusta auktoriteettia, joten suosittelen ottamaan hänet mukaan keittiöhommiin jne. Mikset ottaisi häntä joskus kyytiisi ja menisitte naisissa "kahville" eli vaikka kahvilaan istumaan ja juttelemaan ja osoittaisit että olet kiinnostunut lapsen asioista? Musta tuossa iässä oli myös hirveän jännää jos aikuinen läheinen näytti naisellisuuteen liittyviä asioita, kuten antoi kokeilla meikkejä ja vaatteita leikkimielisesti - näillä keinoin pääset lähemmäksi tyttöä. Toisaalta lapsi saattaa myls purkaa ihan jotain muuta aiheeseen kuulumatonta asiaa tuolla tavoin, mutta kanavoi sen asumisoloihinsa.
Sen sijaan loukkaantua ei kannata ja lähteä riitelemään lapsen kanssa, toisaalta voit kysyä lapselta aivan suoraan miksi hän ajattelee niin ja kertoa hänelle, että sinusta tuntuu pahalta nuo puheet. Sen lisäksi keskustelussa voinet mainita, mikä on roolisi miehesi rinnalla. Todennäköisesti joku lautanaama tulee avautumaan, että nuo ovat tarpeettomia puheita tuon ikäiselle, mutta musta kymmenvuotias on tarpeeksi iso jolle voi selittää realiteetteja. Tässä tapauksessa sen, että sinä et ole lähdössä mihinkään ja välinne eivät ole lapsesta eli hänen päätettävissään. Kun se asia valkenee lapselle, hän oppii hyväksymään sinut isänsä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 01:02"]
Ihan pelkkää paikan hakemista, hyväksymisen kriisejä ja kapinointia. Lapsi etsii paikkaansa ja narisee ääneen koska haluaa nähdä, onnistuuko luomaan kiilan sinun ja miehesi välille ja hän katsoo, miten reagoit hänen turhautumiseensa. tämän vuoksi olisi ensiarvoisen tärkeää, että pystytte yhdessä suhtautumaan aikuismaisesti ja YHTÄVIIVAISESTI lapsen oikutteluun. Saattaa myös olla, että lapsi hakee sinusta auktoriteettia, joten suosittelen ottamaan hänet mukaan keittiöhommiin jne. Mikset ottaisi häntä joskus kyytiisi ja menisitte naisissa "kahville" eli vaikka kahvilaan istumaan ja juttelemaan ja osoittaisit että olet kiinnostunut lapsen asioista? Musta tuossa iässä oli myös hirveän jännää jos aikuinen läheinen näytti naisellisuuteen liittyviä asioita, kuten antoi kokeilla meikkejä ja vaatteita leikkimielisesti - näillä keinoin pääset lähemmäksi tyttöä. Toisaalta lapsi saattaa myls purkaa ihan jotain muuta aiheeseen kuulumatonta asiaa tuolla tavoin, mutta kanavoi sen asumisoloihinsa.
Sen sijaan loukkaantua ei kannata ja lähteä riitelemään lapsen kanssa, toisaalta voit kysyä lapselta aivan suoraan miksi hän ajattelee niin ja kertoa hänelle, että sinusta tuntuu pahalta nuo puheet. Sen lisäksi keskustelussa voinet mainita, mikä on roolisi miehesi rinnalla. Todennäköisesti joku lautanaama tulee avautumaan, että nuo ovat tarpeettomia puheita tuon ikäiselle, mutta musta kymmenvuotias on tarpeeksi iso jolle voi selittää realiteetteja. Tässä tapauksessa sen, että sinä et ole lähdössä mihinkään ja välinne eivät ole lapsesta eli hänen päätettävissään. Kun se asia valkenee lapselle, hän oppii hyväksymään sinut isänsä elämässä.
[/quote]
Komppaan tätä kommenttia täysin. Lapsi vain hakee paikkaansa ja haluaa vahvistuksen siitä, että todella on tervetullut teille aina ja on myös sinulle tärkeä. Ehkä sitä voisi osoittaa enemmän? Nämä ovat ohimeneviä ajanjaksoja, jolloin lapsi vain kokeilee, onko hän niin tärkeä kuin haluaisi olla.
Myös lapsen äiti voi olla teille kateellinen ja kommentoida edes äänisävyitse sillä lailla, että teillä olisi jotenkin muka kurjempaa, jolloin lapselle "tarttuu" se äidin asenne hyvistä olosuhteista huolimatta.
Tsemppiä, olet hyvä äitipuoli ja lapsikin sen tietää. Ehkä hän ei vain ole varma siitä, että on myös hyvä lapsipuoli sinulle :)
Älä ota hikeä. Tilanne on vuoden päästä jo ihan toinen. Lapsi testaa rajoja ja ennen kaikkea hakee omia rajojaan. Lapsi rupeaa olemaa iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Meilläkin tuon ikäinen sanoo jotakin äkkiväärää ja pamauttaaa huoneensa oven kiinni jne. mutta kun suhde vanhempiin on kunnossa, hänessä herää tarve palata siihen kohtuullisen hyvään yhdessäoloon, kuten kerroit teilläkin asian olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esimurrosikää. joskus rasittavampaa kuin murrosikä itsessään. äitipuoli on paras mahdollinen kohde, koska silloin ei tarvitse loukata omia vanhempia omalla hankalalla ololla. jatka kuten tähänkin asti ja ota jokainen tilanne kerrallaan käsiteltäväksi. älä siis kokoa siitä kauheaa taakkaa lapsen tai omillekaan harteillesi.
Kiitos ihanista vastauksistanne!
Oli hyvä idea että tekisin lapsen kanssa jotain - olen aiemmin kokenut sen vain mieheni ja lapsen ajan varastamisena. Toki lapsi on tehnyt kanssani esim. sämpylöitä, mutta monesti häntä kiinnostaa leikit ja isi enemmän. Lapsen äiti oli aluksi sitä mieltä että minun on turha hänen lapsiinsa ottaa mitään kontaktia, olen huono esimerkki (käytän meikkiä, käytän liikaa rahojani pinnallisiin asioihin kuten kosmetiikkaan, vaatteisiin ja asusteisiin), syntynyt kultalusikka suussa (koska omistan asunnon) jne. Toki nyt kun olemme tutustuneet hänen asenteensa ovat hieman laantuneet, mutta suhtautuminen on silti epäilevää. Varmaan sitä heijastan jotenkin lapseen, pelkään jatkuvasti että hän lähtee äitinsä linjalle. Siksi nämä meikkileikit jne. on ehdoton ei, vaikka lasta kiinnostaakin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet aikuinen, ja jos haluat olla lapselle turvallinen aikuinen, pystyt ottamaan vastaan myös hänen negatiiviset tunteensa.
Minusta kuulostaa hiukan siltä, että lapsi kokee sinut vieraaksi, jos hänellä on niitä negatiivisia tunteita sinua kohtaan, muttei kuitenkaan osoita niitä suoraan sinulle. Voi myös olla, että lapsi kokee, ettet sinä välitä hänestä, kun siirryt aina sivummalle, kun hän on paikalla. Tietenkin lapselle on hyvä viettää kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa, mutta kyllähän olisi tärkeätä myös, että hän olisi osa myös teidän yhteistä elämäänne.
Kyllä tää nyt kuulostaa äidin mainipuloinnille ja osittain myös varhaisteinille. Ei nuo omat tytötkään (11 ja 13 ) aina tiedä mitä haluavat, missä on hyvä jne. Itse en ole siis eronnut, mutta minun vanhempnai erosivat kun oli 13 ja kyllähän äiti yritti myrkyttää suhteeni isääni...haukkui mm. uutta vaimoa juoksuharrastuksesta (ei taida olla paljoa tekemistä kun joutaa juoksentelemaan ja liikkumaan jne) tai että joka tilaisuudessa pitää olla uusi rytky päällä (äidilläni huomattavasti naista paremmat tulot ja varaa olisi ollut muttei haluja panostaa itseensä), että veikkaampa tytön elävän nyt aika ristiriitaisessa maailmassa kun meikit ja vaatteet ym. kiinnostaisi, mutta tietää ettei äiti niitä arvosta tai hyväksy. Kurja tilanne tytöllä, mutta onneksi sinä vaikutat järki-ihmiseltä. Katsele vaan vähän sivummasta, mutta yritä välillä tulla lähellekin ja tarjota seuraasi....eiköhän se ajan kanssa siitä. Minäkin tulen isän nykyisen vaimon kanssa nykyään oikein hyvin toimeen ja yhteistä jutunaihetta löytyy vaikka kuinka :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tämä ole ihan normaali uusperhekuvio. Itsekkäät minäminä-aikuiset vaihtavat suhteita lennossa, lisää kakaroita tehdään ja sitten ihmetellään, kun ei kaikki tykkääkään kaikista.
14. jos elämäsi on paskaa, niin älä heitä sitä muiden päälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14. jos elämäsi on paskaa, niin älä heitä sitä muiden päälle!
[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 12:36"]
14. jos elämäsi on paskaa, niin älä heitä sitä muiden päälle!
[/quote]
Ei mun elämä ole paskaa eikä ole varsinkaan tuollaisia ongelmia :)
t. 14
Alue: Aihe vapaa
No, en eroasi miehen lapsen takia. Miehelläsi on oikeus onneen, vaikka hänellä lapsia onkin. En oikein osaa sanoa mitä sinun pitäisi tehdä - kyllähän lapset kuitenkin kasvavat eikä hänen tarvitse teillä ikuisuutta viettää aikaansa. Kyllä hän aikuisena toivottavasti ymmärtää että myös isä on oikeutettu onneen. Tsemppiä.