Miksi isovanhemmat eivät SANO jos ei jaksa? entäs suuttuisitko sinä siitä?

Itsekin tiedän monta tapausta, joissa isovanhemmat eivät uskalla sanoa, etteivät jaksa/halua aina hoitaa lastenlapsia. Muutamat  jopa ovat yrittäneet kertoakin asiasta, mutta ei ole tehonnut.

Itse en suuttuisi. En kyllä ole myöskään pyytänyt hoitamaan lapsiani.

Minä suuttuisin jos vanhempani eivät uskaltaisi sanoa suoraan etteivät jaksa lapsiani, vaan kuulisin siitä kiertoteitä.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 22:55"]

Itsekin tiedän monta tapausta, joissa isovanhemmat eivät uskalla sanoa, etteivät jaksa/halua aina hoitaa lastenlapsia. Muutamat  jopa ovat yrittäneet kertoakin asiasta, mutta ei ole tehonnut.

Itse en suuttuisi. En kyllä ole myöskään pyytänyt hoitamaan lapsiani.

[/quote]

Samoja kokemuksia, tosin meillä isovanhemmat ovat pari kertaa vuodessa yhden illan hoitaneet lapsia.

En suuttuisi, jos sanoisivat etteivät jaksa hoitaa lapsiani.

Mummot ja ukit ottavat lapsiamme tosi mielellään yökylään, viikonloppukylään, lomailemaan, käymään muuten vaan jne.

Olen äärettömän kiitollinen tästä jo lasten puolesta ja muistan kyllä aina varmistaa, että ihan oikeastiko jaksavat ja haluavat. Aina ovat jaksaneet ja halunneet. Jos joskus niin kävisi, että sanoisivat, että nyt riitti, ei jaksu riitä, niin tietenkään en suuttuisi tai vetäisi hernettä nenään.

Olisin mielissäni isovanhempien rakentamasta suhteesta lapsiini, ja ajattelen että lapseni ovat etuoikeutettuja kun omaavat tällaiset ihanat isovanhemmat.

Mummot ja ukit ottavat lapsiamme tosi mielellään yökylään, viikonloppukylään, lomailemaan, käymään muuten vaan jne.

Olen äärettömän kiitollinen tästä jo lasten puolesta ja muistan kyllä aina varmistaa, että ihan oikeastiko jaksavat ja haluavat. Aina ovat jaksaneet ja halunneet.

Nämä on aina lähes naurettavia kommentteja, "ottavat mielellään yökylään, aina ovat jaksaneet ja halunneet".

Jos oikeasti eivätä halua, niin sanovatko sen suoraan? Ei välttämättä.

Itse olen kuunnellut lähes kauhuissani naapurin rouvan äidin tilitystä, kun on kertonut joko minulle tai olen kuullut kun hän puhuu puhelimesssa jollekin, miten on rankkaa kun aina pitää olla jonkun lapsen lapsia hoitamassa ja mökille ottamassa. "Totta kait aina pyydämme lapsenlapsia mukaan, kun meiltä odotetetaan pyyntöä". Ja naapurin rouva minulle aina puhuu, miten on niiiiiiin mukava kun mummi ja ukki ottavat lapset joko mökille tai kotiinsa lähes joka viikonloppua.

Itse en todellakaan ilkeäisi antaa/laittaa  lapsia mummolaan useasti, vaikka uskonkin, että äitini sanoisi jos ei haluaisi lapsia sinne. Korkeintaan kerran kahdessa kuussa, jopa harvemmin.

Ongelmana on se, että jos sanoo, että ei jaksa, niin miniä suuttuu. Isoäidin pitää jaksaa joka viikonloppu, koska pojalla 4 lasta ja miniällä kamalan raskasta.

Höpöhöpö. Anna miniän vaan suuttua. Tee roolit selväksi ja ilmoita, että kotinne ei ole mikään täyden palvelun lomahotelli.

Minäkin aikani tappelin tyttäreni kanssa, ja vaadin vara-avaimen häneltä, jotta voimme mennä lasten kanssa heidän kotiinsa, jos meno ylittää mun kipurajan. Ja ylittyihän se. Sohvaan heiteltiin voileivät ja mehujäät sulivat laminaatilla. Stop! Laitoin koko porukan käytöskurssille ja nyt minua kunnioitetaan asianmukaisesti.

Ilmoitin, että jos emme voi yhteisesti sopia kyläilyajoista ja tavoista, niin ei sovita mitään mistään. Kyllä ne taipuu, meillä on valta. Mummot rulettaa;D

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 00:11"]

Höpöhöpö. Anna miniän vaan suuttua. Tee roolit selväksi ja ilmoita, että kotinne ei ole mikään täyden palvelun lomahotelli.

Minäkin aikani tappelin tyttäreni kanssa, ja vaadin vara-avaimen häneltä, jotta voimme mennä lasten kanssa heidän kotiinsa, jos meno ylittää mun kipurajan. Ja ylittyihän se. Sohvaan heiteltiin voileivät ja mehujäät sulivat laminaatilla. Stop! Laitoin koko porukan käytöskurssille ja nyt minua kunnioitetaan asianmukaisesti.

Ilmoitin, että jos emme voi yhteisesti sopia kyläilyajoista ja tavoista, niin ei sovita mitään mistään. Kyllä ne taipuu, meillä on valta. Mummot rulettaa;D

[/quote]

Tämän jälkeen on kyllä pakko todeta lasten mummolan ihanuus. Näistä ei voi edes puhua samana päivänä, joten ruleta sinä mummo vaan itseksesi, lapsillesi ja lastenlapsillesi tuskin ruletat.

No meillä on toisinpäin, isovanhemmat ovat loukkaantuneet kun eivät saa olla lastenlasten kanssa mielestään riittävästi. Kyseessä ovat miehen vanhemmat, omat vanhempani ovat jo kuolleet. Meillä on 2 lasta , 4v poika ja 2v tyttö. Olen hoitovapaalla ja todella nautin lasten kanssa olemisesta. Samoin mieheni tykkää touhuta lasten kanssa, meillä on takana 8v lapsettomuushoitoja ja ikää kummallakin jo miltei 40v.

Isovanhemmat haluaisivat , että lapset ovat heillä joka toinen viikonloppu sekä mielellään muutamana päivänä viikossa. Itse en halua lapsia vielä jättää yökylään minnekään ja minun mielestäni pari iltaa ja 1 kokonainen päivä kuukaudessa olisi aivan riittävä määrä. Anoppi on loukkaantunut, puhuu jatkuvasti miten itsekäs olen kun en anna heidän viettää enemmän aikaa lasten kanssa. Anopilla on itsellään 4 lasta , mutta ei vielä muita lapsenlapsia kuin nämä meidän. Minun mielestäni minulla on oikeus nauttia lapsistani ja viettää yhetistä aikaa perheen kanssa , anopilla on aikoinaan ollut sama mahdollisuus omien lastensa kanssa. Onneksi mieheni on samaa mieltä kanssani.

Viimeinen riita käytiin kesällä, kun isovanhemmat olisivat halunneet meidän lähtevän kahdestaan viikoksi matkalle ja jättävän lapset mökille. Lähdimme matkalle kuitenkin lasten kanssa ja anoppi on siitä muistuttanut minua viikottain.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 00:11"]

Höpöhöpö. Anna miniän vaan suuttua. Tee roolit selväksi ja ilmoita, että kotinne ei ole mikään täyden palvelun lomahotelli.

Minäkin aikani tappelin tyttäreni kanssa, ja vaadin vara-avaimen häneltä, jotta voimme mennä lasten kanssa heidän kotiinsa, jos meno ylittää mun kipurajan. Ja ylittyihän se. Sohvaan heiteltiin voileivät ja mehujäät sulivat laminaatilla. Stop! Laitoin koko porukan käytöskurssille ja nyt minua kunnioitetaan asianmukaisesti.

Ilmoitin, että jos emme voi yhteisesti sopia kyläilyajoista ja tavoista, niin ei sovita mitään mistään. Kyllä ne taipuu, meillä on valta. Mummot rulettaa;D

[/quote]

Tämän jälkeen on kyllä pakko todeta lasten mummolan ihanuus. Näistä ei voi edes puhua samana päivänä, joten ruleta sinä mummo vaan itseksesi, lapsillesi ja lastenlapsillesi tuskin ruletat.

[/quote]

Höpö höpö, onneksi pisti porukan ruotuun. Todennäköisesti kotona tyttärenkin elämä helpottui, jos muksut vähän saivat makua normaaleista käytössäännöistä. En katselisi tuollaista sikailua yhtään, enkä sitä kyllä omilta lapsiltakaan sietäisi. Jos yrittäisivät mummolassa jotain tuollaista, tultaisiin luuttujen kanssa pesemään lattia anteeksipyyntöjen kera.

T. Tytär ja miniä

Tiedän tapauksen, jossa röyhkeä tytär vaatii hoitamista. Tytär hurskaasti sanoo, että kysyy kyllä, että voiko lapset tulla yökylään. Isoäiti taas sanoo, että tytär ilmoittaa jättävänsä lapset keskenään kotiin, jos isoäiti ei hoida.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 00:22"]

No meillä on toisinpäin, isovanhemmat ovat loukkaantuneet kun eivät saa olla lastenlasten kanssa mielestään riittävästi. Kyseessä ovat miehen vanhemmat, omat vanhempani ovat jo kuolleet. Meillä on 2 lasta , 4v poika ja 2v tyttö. Olen hoitovapaalla ja todella nautin lasten kanssa olemisesta. Samoin mieheni tykkää touhuta lasten kanssa, meillä on takana 8v lapsettomuushoitoja ja ikää kummallakin jo miltei 40v.

Isovanhemmat haluaisivat , että lapset ovat heillä joka toinen viikonloppu sekä mielellään muutamana päivänä viikossa. Itse en halua lapsia vielä jättää yökylään minnekään ja minun mielestäni pari iltaa ja 1 kokonainen päivä kuukaudessa olisi aivan riittävä määrä. Anoppi on loukkaantunut, puhuu jatkuvasti miten itsekäs olen kun en anna heidän viettää enemmän aikaa lasten kanssa. Anopilla on itsellään 4 lasta , mutta ei vielä muita lapsenlapsia kuin nämä meidän. Minun mielestäni minulla on oikeus nauttia lapsistani ja viettää yhetistä aikaa perheen kanssa , anopilla on aikoinaan ollut sama mahdollisuus omien lastensa kanssa. Onneksi mieheni on samaa mieltä kanssani.

Viimeinen riita käytiin kesällä, kun isovanhemmat olisivat halunneet meidän lähtevän kahdestaan viikoksi matkalle ja jättävän lapset mökille. Lähdimme matkalle kuitenkin lasten kanssa ja anoppi on siitä muistuttanut minua viikottain.

[/quote]

On ihanaa, että nautit lastesi seurasta aidosti. On kuitenkin myös tosi hienoa, että isovanhemmat haluavat olla läsnä lastenlastensa elämässä, ja se että oikeasti on osa jonkun elämää, vaatii enemmän kuin satunnaiset lyhyet kyläilyt. Mielestäni on lapsellekin eduksi, että elämässä on muitakin läheisiä, turvallisia aikuisia kuin vanhemmat. Viikoksi en minäkään jättäisi 2-vuotiasta enkä kyllä varmaan 4-vuotiasta mummolaan, mutta olisin kyllä tarttunut tarjoukseen ja tehnyt vaikka jonkun viikonloppumatkan miehen kanssa. Vaikka vain niiden isovanhempien takia, jos aikuisten kesken vietetty aika ei todellakaan yhtään houkuta (?) Eikö joku kompromissi löytyisi toiveidenne välillä? Aika extreme-ajatukset teillä molemmilla osapuolilla mielestäni. Tehän vanhempina toki päätätte, mutta ei kai pieni vastaantulo haitaksi olisi, jos mummola on turvallinen ja luotettava paikka.

Meillä mieheni vanhemmat omasta halustaan ylläpitävät suunnilleen tuota läheisyystasoa, mihin asetat miehesi vanhemmat. Omaan äitiini suhde on ihan toista luokkaa - vanhempi lapsi on tosi läheinen mummin kanssa ja olen antanut hänen olla osa lasten ja perheemme elämää muutenkin kuin kohteliaisuusvierailujen muodossa. Yökylässä on ehkä joka toinen kuukausi, ja nähdään muuten viikoittain, jolloin jompikumpi isovanhemmista yleensä vie isomman lapsen puistoon ja innolla leikkii siellä lapsen kanssa.

Mun vanhemmat sanoi suoraan että kun me saatiin kaksospojat, että he ei jaksa sellasten perässä enää juosta, vaikka olivat vasta n.55v. Mun esikoistytär on aikoinaan viettänyt heillä paljon aikaa, ja nykyään mun pikkusiskon alaluokilla olevat tytöt on paljon heillä, joskus veljen kaikki kolme lastakin on olleet heillä, ja veljelle eivät oikein kehtaa sanoa että eivät jaksaisi kun lapset tykkää siellä olla. Yhdellä lapsista on diabetes ja se oli vähän jännäämistä että miten pärjäävät kun veli ilmotti että kaikki lapset tulee isovanempien luo viikoksi kesälomalla. Hyvin kai oli kaikki silti mennyt.

Minä ymmärrän hyvin että kaksi vilkasta poikaa voi olla siellä liian vaativa kaksikko vahdittavaksi, ehkä sitten kun ovat koululaisia ja olisi vähän jotain itsesuojeluvaistoa tullut. Mua itseänikin hermostuttaisi jättää poikia sinne kun pihalla on koneita ja autoja joka lähtöön, ja nehän kiinnostaa poikia, ja tiedän että äitini on superhuolehtija, stressaisi koko ajan että missä ne pojat on ja mitä tekee, ettei ne vaan karkaa mihinkään vaikka mönkijällä keskenään. Tytöt on helpompia, siskon tytöt leikkii keskenään aamusta iltaan jollain pehmoleluilla, eikä yleensä ole kauheasti ollut vaikeuksia, mitä nyt siskosten välisiä tappeluja välillä ja pieniä raivareita.

En minäkään haluaisi 2 vuotiasta vielä mihinkään viikonloppukylään jättää. On se kumma ettei itse saa olla lastensa kanssa vaikka joka hetki jos haluaa.

Nro 10 jatkaa ; ymmärrän , että on hienoa kun on isovanhemmat jotka haluavat olla lastenlasten kanssa. Varsinkin kun itselläni ei enää ole vanhempia , arvostan sitä , että lapsilla on edes yhdet isovanhemmat. Mutta anoppi kun ei pysy roolissaan vaan koittaa säätää lasten pukeutumista, kaverisuhteita, synttärijärjestelyitä ja meidän perheen yhteisiä lomajärjestelyitä. Miehenion niin kyllästynyt äitinsä kaikkeen puuttumiseen , että välillä suunnittelee välejen katkaisemista kokonaan . Anoppi järjestää myös muiden aikuisten lasten elämää, ottaa kantaa seurustelukumppaneihin, varaa parturit ja hammaslääkärit pojilleen ( 24-32-vuotiaita sinkkumiehiä, oma mieheni on esikoinen ja hoitaa kyllä itse omat asiansa). Anopille tuntuu olevan vaikeaa se , jos hän ei saa osallistua kaikkeen suvun päätöksentekoon. Hän myöskin on mielestäni liian jyrkkä 2-v uhmaikäisen tyttömme kanssa.Itseasiassa tyttö ei halua jäädä mamman luo ilman vanhempia , vaan itkee aina isän perään.

Mutta toisaalta olen tosi kiitollinen siitä, että meillä on lastenhoitoapua aina saatavissa. Me vaan emme oikeasti kaipaa mitään aikuistenkeskeistä matkustelua , ennen kuin saimme lapset olimme naismisissa 12 vuotta ja matkustelimme riittävästi. Nautimme nyt lasten kanssa olemisesta ja matkustelustakin heidän ehdoillaan.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 00:11"]

Höpöhöpö. Anna miniän vaan suuttua. Tee roolit selväksi ja ilmoita, että kotinne ei ole mikään täyden palvelun lomahotelli.

Minäkin aikani tappelin tyttäreni kanssa, ja vaadin vara-avaimen häneltä, jotta voimme mennä lasten kanssa heidän kotiinsa, jos meno ylittää mun kipurajan. Ja ylittyihän se. Sohvaan heiteltiin voileivät ja mehujäät sulivat laminaatilla. Stop! Laitoin koko porukan käytöskurssille ja nyt minua kunnioitetaan asianmukaisesti.

Ilmoitin, että jos emme voi yhteisesti sopia kyläilyajoista ja tavoista, niin ei sovita mitään mistään. Kyllä ne taipuu, meillä on valta. Mummot rulettaa;D

[/quote]

Tämän jälkeen on kyllä pakko todeta lasten mummolan ihanuus. Näistä ei voi edes puhua samana päivänä, joten ruleta sinä mummo vaan itseksesi, lapsillesi ja lastenlapsillesi tuskin ruletat.

[/quote]

Siellä teidän mummolassako lapset saavat käyttäytyä miten huvittaa? Eikö heitä saa kieltää? Ehkä mummo ei uskalla suoraan sanoa, kun tietää että suutut. Ainakin tämän kommenttisi perusteella tulee vaikutelma, että sinun lapsiasi ei saa kieltää eikä heidän käytöksestään saa sanoa mitän negatiivista tai on heti herne nenässä.

Mummo jatkaa...

Nykyään menee hyvin, tosi hyvin. Pojat ovat taas tulossa pe:na. Asioista keskusteltiin aikoinaan ja pelisäännöt (kaikille sopivat) asetettiin. Lapset tulisivat vaikka viikoksi kylään, jos vaan jaksais noiden villikkojen kans.               

Käytöstavat, hyvät sellaiset, ovat löytyneet, mutta silti energiaa riittää niin, että menee kavereilla joskus keskinäiseksi kahnaukseksi ja tietenkin huomion hakemiseksi. Tasapuolinen ja oikeudenmukainen saa olla, kun asioita selvittelee. Mutta hauskaa meillä on. Ihan omasta halustaan lapset meille pyytävät päästä. Joten kiitos kommentista n:o 9, edelleen rulettaa, ja lujaa :D

Rajat on rakkautta, taas se on todettu....

Ja vielä, kohtaloaan uhmatenkin jatkaa...

Välit tyttäreenkin paranivat tuossa "hötäkässä", kun jouduttiin vääntämään. Vai olenkohan kässännyt jotain pieleen, kun soittelee ja kyselee kuulumisia ja pyytelee käymään harva se päivä......

On totta, että monet isovanhemmat pelkäävät omien lastensa reaktioita, jos sanovat, että eivät jaksa hoitaa lapsenlapsia tai eivät ehdi, jos heillä olisi sovittuna jokin meno. Osa tyttäristä ja näköjään myös miniöistä on jäänyt henkisesti murrosikäisen tasolla ja he alkavat kiukutella, jopa huutaa raivoisasti, jos heidän vanhempansa eivät toimi, niin kuin he olivat odottaneet. Ja kuitenkin jokaisen sukupolven on ensisijaisesti huolehdittava itse  jälkeläisistään. Nuori polvi ei osaa ottaa vastuuta, ei tajua, ettei käy 'ha kakan och äta den' eli ei voi syödä ja säästää samalla kertaa, tässä tapauksessa ei voi jatkaa kepeää huvitteluelämää, jos on hankkinut lapsen / lapsia. Isovanhemmilla on oikeus omaan elämään. He ovat jo osuutensa tehneet.

Minulla on täti, jonka pojalla on kaksi lasta. Hän on vielä työssä käyvä ihminen eikä jaksaisi joka viikko iltaisin/viikonloppuisin hoitaa näitä lapsia.

Hän soittaa äidilleni, sisarelleen, vähintään kerran viikossa ja valittaa, miten rasittavaa lastenlasten hoito on. Esim. yksi ilta viikossa menee siihen, kun hänen poikansa ja tämän vaimo käyvät yhdessä harrastamassa. Tämän isoäidin pitää sitten mennä poikansa luo n. 30 minuutin matkan päähän hoitamaan näitä lapsia. Vanhemmat ovat kotona vasta joskus klo 22 jälkeen.

Siitä sitten isoäiti lähtee kotiin ja aamulla pitäisi ennen klo 7 olla tien varressa bussipysäkillä, että ehtisi ajoissa omiin töihinsä.

Ihan liian raskasta viikoittain kuusikymppiselle ihmiselle. Varsinkin, kun tuo ilta harvoin on se ainoa ilta, jonka joutuu lapsenlapsia hoitamaan viikossa.

Hänellä on kaksi muutakin poikaa ja pelolla jo odottaa, koska näille tulee lapsia. Miniäkokelas kun on jo iloisena todennut, että on se sitten hyvä, kun mahdollisille lapsille on varma hoitopaikka tiedossa.

Nuo kyseiset lapsenlapset ei jostain syystä koskaan ole äitinsä vanhemmilla hoidossa.

 Tämä tätini kokee, että on jo oman osansa lastenhoidossa tehnyt, kun hoiti kolme poikaansa aikuisiksi ja se oli aikoinaan raskasta. Muistan itsekin, miten stressaantunut hän välillä oli lastensa ollessa pieniä.

Jostain syystä hän ei kehtaa sanoa pojalleen mitään tästä ongelmasta. Pelkää, että menee välit poikki. Mutta aina siskolleen siitä huokailee, kun ovat yhteydessä. Lapsenlapset olisivat kyllä tervetulleita kylään yhdessä vanhempiensa kanssa ja hoitoonkin n. kerran kuussa, mutta ei viikottain.