Kaveri joka valittaa sinkkuuttaan, mutta ei tee asialle YHTÄÄN mitään?
Vuodesta toiseen valittaa, kuinka on kurjaa olla ilman kumppania. Mässää, lihoo entisestään, ei sivistä itseään ja on muutenkin passiivinen. Odottaa kai että joku täydellinen bongaisi hänet. Olen kuunnellut ne jutut moneen kertaan, yrittänyt antaa vinkkejä mutta kaikki kritiikit ja vinkit hän tyrmää suoralta kädeltä eikä tunnu näkevän itsessään mitään vikaa. Syyttelee vain huonoa tuuria, huoh... Mitenkähän tuota kaveria oikein voisi auttaa?
Kommentit (7)
Ehkä kärsii todellisuudessa huonosta itsetunnosta, mutta ei kehtaa sitä tunnustaa? On kuitenkin helpompi syyttää olosuhteita tms. Laatikaa yhdessä ilmoitus vaikka nettiin?
Minä koen välillä täydeksi oikeudekseni valittaa asiasta, kun muut tuntuvat löytävän sopivia kumppaneita sieltätäältä, ja itsellä kaikki jutut loppuvat ennen kuin alkavatkaan. Minun rimani ei edes ole mitenkään todella korkealla, olen nätti, enkä mikään sotanorsu, mutta en ole nyt vaan sattunut kohtamaan sopivaa miestä moneen vuoteen. Jos joku mies onkin ollut kiinnostava, mies on ollut eri mieltä minusta. Ja he, ketkä ovat olleet kiinnostuneita minusta, eivät taas ole valitettavasti viehättäneet itseäni.
Joten kyllä, huonosta tuurista saa tässä tapauksessa välillä valittaa. Elämä on toki epäreilua, mutta minä en vielä jaksa nähdä kumppanin löytämiseen sen enempää vaivaa kuin muutkaan keskimäärin.
Mitä ihmiset noin keskimäärin tekevät asialle?
Löytävätkö useimmat sitten kumppanin itselleen juuri kovinkin aktiivisten yritysten ja toimenpiteiden ansiosta? Mitä on se tavanomainen kumppanin etsiminen ja kumppanin löytämiseksi ponnisteleminen? Miten kumppania etsitään? Miten ap etsi omaansa ja minkälaisen vaivan näki tämän löytääkseen?
Minun kokemukseni mukaan ihmiset kohtaavat toisensa usein enemmän tai vähemmän sattumalta ja vain päätyvät samaan paikkaan ja samaan seuraan. Etenkin sellaiset aikuiset ihmiset, joita baareissa lorviminen ei kiinnosta/joita humalassa toiseen tutustuminen ei inspiroi. Usein se samanhenkinen seurustelukumppani pyörii samoissa opiskelu-, työ- tai harrastusporukoissa tai käy jonkin laajemman ja molemmille yhteisen sidosryhmän illanvietoissa ja tapahtumissa. Kun sitten kahdella tyypillä sattuu olemaan samaan aikaan haku päällä, kiinnostutaan, ihastutaan ja aletaan seurustella. Ei siinä kenenkään tarvitse erityisemmin mitään yrittää. Tietenkin kun vakavasti seurustellaan ja halutaan löytää hyvät tavat elää yhdessä, täytyy tahtoa ja yritystäkin olla, mutta yhteen päätyminen sinänsä ei näin vierestä seuranneena näyttäisi olevan monillekaan mikään suunnattoman ponnistelun tulos.
Oma alani on voimakkaasti naisvaltainen, samoin harrastukseni. Ympärilläni ei siis yksinkertaisesti ole oikein koskaan ollut itseni ikäisiä vapaita miehiä, jotka edes periaatteessa olisivat potentiaalista kumppaniainesta. Olenkin itse etsinyt netistä. Välillä hyvällä, välillä huonolla menestyksellä. Mutta nettitreffailu onkin sitten jo lähtökohdiltaan semmoista yrittämistä ja ihan tietoista ja tavoitteellista hakemista, että ymmärrän, miksi se joistakuista voi tuntua epäluontevalta ja vaivaannuttavalta keinolta tavata uusia ihmisiä. Ymmärrän, jos joku ei halua yrittämällä yrittää, vaikka kaipaisikin parisuhdetta ja rakkautta.
Ilmeisesti ap tarkoittaa tuolla "ei tee asian eteen mitään" juurikin tuota, että odottelee siellä kotisohvalla pullapitkon kanssa, että herra täydellinen tulee hakemaan.
[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 00:15"]
Ilmeisesti ap tarkoittaa tuolla "ei tee asian eteen mitään" juurikin tuota, että odottelee siellä kotisohvalla pullapitkon kanssa, että herra täydellinen tulee hakemaan.
[/quote]
Niin mutta mitä ihmettä sillä että "odottaa miehen tulevan kotoa hakemaan" oikein tarkoitetaan? Tai mitä tarkoitetaan sillä, ettei istu siellä kotisohvalla odottamassa - mitä pitää konkreettisesti TEHDÄ, ettei vain syyllistyisi tuohon odotteluun? Tätä en ymmärrä. En kertakaikkiaan. Onko tuo ap:n ystävä oikeasti sellainen ihminen, joka ei käy missään - ei töissä, ei harrastuksissa eikä kavereita tapaamassa? En mitenkään usko tätä. Siis jos minä en silloin tällöin harrastaisi nettideittailua, minusta voisi muka sanoa, että istun kotona odottamassa, vaikka käyn töissä, opiskelen töiden ohella, harrastan kaikenlaista, käyn silloin tällöin tapahtumissa ja tapaan usein ystäviäni? Vietän siis aktiivista ja sosiaalista elämää, mutten minä mitään näistä aktiviteeteista tee enkä edes voisi tehdä löytääkseni miehen. Piirit, joissa liikun, nyt vain ovat naisvoittoisia. Ne harvat miehet ovat pääasiassa jo varattuja.
Mitä nää sun vinkit on tarkalleen ottaen olleet?