Lue keskustelun säännöt.
En kestä enää miehen riitaista sukua
04.11.2013 |
En halua olla niiden kanssa missään tekemisissä! Puoli vuotta olen pyrkinytkin pitämään välimatkaa.
Niiltä ei ikinä kuule mitään iloisia, hyviä juttuja. Kun miehen sukua tapaa, pääpuheenaihe on se, miten paskoja ne sukulaiset on, jotka ei ole paikalla. Parjataan ja haukutaan ja kaivellaan esiin vuosikymmenten takaiset jutut, miten se-ja-se silloinkin käyttäytyi niin ja näin. Tai sitten kadehditaan.
Meidän häätkin piti vääntää sukulaistaisteluksi. Sitä ennen mä onnistuin olemaan neutraalisti sivussa noista kinoista, kunhan kuuntelin. Sanoin, että meidän häihin kutsutaan sitten kaikki, nielköön riitansa siksi aikaa. Miehen äiti ilmoitti, että hän ei tule, jos tuo kutsutaan. Lopulta miehen sisko ja isäkin soitteli mulle, että ette kai te sitä kutsu ja mieskin raivosi mulle, että sitä ei kutsuta, kun sitten hänen äitinsä ei tule paikalle.
No, tämä sukulainen jätettiin kutsumatta. Ja voitte arvata, mikä sota siitä on ollut häistä alkaen. Ja näin mutkin on vedetty tuohon parjaukseen mukaan.
Jos joku miehen sukulainen soittaa miehelle, niin seuraa rähjäystä puhelimessa. Aina on joku juttu vinksallaan ja se on sitten miehen syy ja sitten kinataan, että kuka teki tai oli tekemättä ja mitä. Taas tänään tällainen episodi.
Lopullisesti vedin herneen nenään, kun miehen sukulainen, joka ei ollut koskaan edes käynyt meillä, ensi töikseen kahvipöydässä alkoi parjata meidän uutta kotia. Että mitäs järkeä nyt oli sellainen asunto hankkia, kun se on kuulemma sellainen ja tällainen. Ja vielä kiukkuisella ja hyökkäävällä äänellä.
Ja nyt, kun en ole ollut kehenkään yhteydessä, en ole ollut kenenkään luona kylässä miehen mukana, en ole kutsunut ketään meille, en ole soittanut kellekään.... Niin nyt miestä pommitetaan, että mikä sillä on.
Huoh, mitä mä tekisin?
Kommentit (5)
Joo, mä olen myös huomannut miehen suvusta, että vääntelevät ja kääntelevät toisten sanomisia ja sanomatta jättämisiä. Ja valehtelevat ihan surutta.
Esim. olin juuri saanut erään työpaikan. Miehen täti alkoi selittää, miten hänen poikansa vaimo on töissä siinä firmassa ja tekee sitä ja tätä. Olin ihan kummissani, että miten se voi olla siinä paikassa töissä, kun en ole sitä vielä koko viikkoon nähnyt.
Tätsyllä meni pasmat ihan sekaisin. Alkoi keksiä toista pajunköyttä, että se olikin siinä firmassa työharjoittelussa ja opiskelee nyt siellä ja täällä. No, opiskeli sitten jossain ihan toisaalla eikä ollut ollut missään paikassa edes työharjoittelussa.
Samoin yksi heidän sukulainen kehui tuntevansa yhden paikkakunnan silmäätekevistä perheistä. Perheen isä on oman isäni entinen koulukaveri ja meidän perhetuttu. Kun sitten sanoin, että hei, mäkin tunnen sen ihmisen, niin miehen sukulainen meni tosi vaikeaksi ja alkoi änkyttää. Vein sitten tuolle puhutulle yhteiselle tutulle myöhemmin tältä miehen sukulaiselta terveisiä eivätkä kuulemma mitenkään tunne toisiaan. (?)
Samoin yksi miehen sukulaisista ihan alkuvaiheessa valehteli, että heillä on mökki yhdellä paikkakunnalla. Kyselin sitten siitä paikasta kaikenlaista ja totesin lopulta, että aikun kiva, meilläkin on mökki siellä. Selvisi sitten aika pian, että he oli joskus olleet jonkun mökillä siellä kylässä, mutta ei heillä siellä omaa mökkiä olekaan.
Tuohon mökkivalheeseen heillä oli osallistuneet kaikki miehen sedästä ja tämän lapsesta ja lapsen avopuolisosta alkaen. Olivat koko suvulle uskotelleet, että heillä on siellä mökki ja taas lähtevät mökillä käymään.
Ihan uskomatonta porukkaa... Tekevät toisistaan ilmiantoja viranomaisille perättömistä syistä, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tuollainen on todella rasittavaa. Meillä on toisinpäin. Miehen suku on täynnä täysjärkisiä ihmisiä, koskaan eivät jauha paskaa tai riitele kenenkään kanssa. Mutta sitten mun suku....osa todella kateellisia ihmisiä. Mitään ei saisi ostaa tai omistaa, mitään ei saisi opiskella, palkka ei saa olla parempi kuin itsellä. Ihan sairasta menoa. Tälläkään hetkellä koko suku ei mahdu samoihin juhliin, aina joku jättää tulematta tyyliin " kun se on siellä, nii en tule" varsinkin isän siskot ovat ihan mahdottomia. Kerran riitelivät rahasummien osuuksista, kun olivat kimppalahjan hommanneet yhdelle sukulaiselle. No tää lahjan saaja seisoi hölmönä lahja kourassaan ja kuunteli sitä riitelyä. " mut kun mä ostin tuon kortin, niin mulle siitä annatte osuutenne....käläkäläkälä.." Ja tää oli sieltä lievemmästä päästä.
Itse en ole juurikaan nykyisin tekemisissä isän puolen suvun kanssa, kun aloin saamaan tarpeekseni jatkuvasta riitelemisestä ja paskanjauhamisesta. No kuulin, et mä olen kuulemma ylpeä ihminen kun en kylään kutsu.
voi saatana.Mä en päässyt naimisiin.Olen sitten lopun elämääni neiti-ihminen.
viitonen lisää.Kun ei menty naimisiin asti,en nähnyt tarpeelliseksi kertoa miehelle totuutta asioita.Kyllä mökki oli koko ajan olemassa,se on myyty nyt.En ole mökki-ihmisiä.
Otan osaa, mieheni perhe on ihan samaa maata. Paitsi jos heille ei kerro mitään, he keksivät faktat omasta päästään ja levittelevät niitä juttuja tosina ympäriinsä.