Hoitoalan ihmiset: mitkä tekijät ratkaisevat soveltuvuuden alalle?

Todellakin hoitaja tarvitsee empatiakykyä!

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 21:12"]

Todellakin hoitaja tarvitsee empatiakykyä!

[/quote]

Mjoo, mutta myös kykyä rajata ja olla hukkumatta potilaan ongelmiin ja suruun ja ahdistukseen. Empatiakykyä ei tarvitse olla normaalia enempää. Siis hoitajan ei tarvitse olla Jeesus Nasaretilainen. Riittää kun omaa normaalit hyvät käytöstavat ja osaa suhtautua ammatillisesti ja fiksusti. Jos ei osaa itse lohduttaa, on osattava pyytää paikalle joku joka osaa. Sairaaloissa on pastori ja psykiatrinen sairaanhoitaja sitä varten. Usein osaston henkilökunnalla ei ole aikaakaan paneutua ihmisten henkisiin ongelmiin, kun somaattisten vaivojen seuranta ja hoito ja osaston rutiinit vievät kaiken ajan. Empatiaa osoitetaan lyhyissä hetkissä kiireen keskellä ja se on osittain ihan vaan hyvää kotikasvatusta, ei suurta eläytymistä potilaan olotilaan.

Minusta ehdoton ei-ei alalle on epärehellisyys. Henkilö joka urkkii potilastietoja, varastaa lääkkeitä, puukottaa kollegoita selkään, manipuloi potilaita tai vahingoittaa heitä millään tavalla, on soveltumaton alalle (ja varmaan muillekin aloille). Jos sinulla on normaali tunne-elämä, voit hyvin löytää paikkasi terveydenhuollosta. Kannattaa kuitenkin miettiä sitä, että työtä tehdään joka tapauksessa potilaan hyväksi, ihmiselle, ja siinä käytetään työvälineenä omaa persoonaa. Jos vierastaa inhimillistä kosketusta, hoitoala ei ole ehkä sinulle se paras. 

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 21:12"]

Todellakin hoitaja tarvitsee empatiakykyä!

[/quote]

Mjoo, mutta myös kykyä rajata ja olla hukkumatta potilaan ongelmiin ja suruun ja ahdistukseen. Empatiakykyä ei tarvitse olla normaalia enempää. Siis hoitajan ei tarvitse olla Jeesus Nasaretilainen. Riittää kun omaa normaalit hyvät käytöstavat ja osaa suhtautua ammatillisesti ja fiksusti. Jos ei osaa itse lohduttaa, on osattava pyytää paikalle joku joka osaa. Sairaaloissa on pastori ja psykiatrinen sairaanhoitaja sitä varten. Usein osaston henkilökunnalla ei ole aikaakaan paneutua ihmisten henkisiin ongelmiin, kun somaattisten vaivojen seuranta ja hoito ja osaston rutiinit vievät kaiken ajan. Empatiaa osoitetaan lyhyissä hetkissä kiireen keskellä ja se on osittain ihan vaan hyvää kotikasvatusta, ei suurta eläytymistä potilaan olotilaan.

Minusta ehdoton ei-ei alalle on epärehellisyys. Henkilö joka urkkii potilastietoja, varastaa lääkkeitä, puukottaa kollegoita selkään, manipuloi potilaita tai vahingoittaa heitä millään tavalla, on soveltumaton alalle (ja varmaan muillekin aloille). Jos sinulla on normaali tunne-elämä, voit hyvin löytää paikkasi terveydenhuollosta. Kannattaa kuitenkin miettiä sitä, että työtä tehdään joka tapauksessa potilaan hyväksi, ihmiselle, ja siinä käytetään työvälineenä omaa persoonaa. Jos vierastaa inhimillistä kosketusta, hoitoala ei ole ehkä sinulle se paras. 

[/quote]

Joo, en tarkoitakaan että tarvitsee olla mikään itsensä uhraaja. Kuitenkin sellainen perustavanlaatuinen kunnioitus pitää olla, eikä empatiakyky mun mielestä tarkoita "paneutumista ihmisten henkisiin ongelmiin" vaan sitä, että kunnioitetaan toisen tunteita ja rajoja. Empatia ei tarkoita sitäkään, että heittäydytään täysillä toisen mielialoihin mukaan vaan nimenomaan sitä, että kunnioitetaan sitä toisen oloa eikä yritetä tyrmätä sitä. Sellainen kova tai pomottava luonne ei mun mielestä sovi hoitajaksi, sitä lähinnä tarkoitin ja empatiakyvyllä tosiaan tarkoitin aivan sellaista tervettä empatiaa, en mitään yliheittäytymistä tai rajattomuutta. Yllättävän moni vaan pitää sellaista vähän kovaa ja topakkaa suhtautumista arvostettavana, ja sitä haluan kritisoida.

Jos olet kiinnostunut ihmisistä, olet kohtuullisen käytännöllinen ja valmis tekemään kovaa työtä (niin henkisesti kuin fyysisesti) palkkasi eteen, niin saatat hyvinkin sopia alalle.

Tietynlaista nöyryyttäkin pitää löytyä. Kaikki potilaat on aina hoidettava, oli ne millaisia tahansa ja aika monessa paikassa tehtävä paljon sellaistakin asioita joiden ei heti ajattelisi olevan hoitajan hommia. Eikä voi hirveästi lähteä sooloilemaan, joten sääntöjä pitää pystyä noudattamaan. Ja kuten joku mainitsi, tärkeää on myös se ettei toisen ihmisen ahdinko "häiritse", vaan on aito halu auttaa.

Vastaat jokaiseen kysymykseen vittu ja piirrät ruutuihin vitun takuu varma sisäänpääsy. Muista myös syljeskellä antaumuksella.

Tästä empatiasta ja topakkuudesta vielä, jostain syystä ammatillisuus ja empatia eivät joidenkin mielestä kuulu samaan pakettiin vaikka nimen omaan pitäisi kuulua. Kirjoittipa joku täälläkin joskus kätilöistä puhuttaessa, että joku toivoo kätilön olevan ammatillinen ja joku toinen toivoo kätilön olevan empaattinen, ihan kuin ne olisivat eri asia! Empatia ei ole mitään lässytystä ja päänsilittelyä ja ylenmääräistä pehmoilua vaan juuri sitä toisen rajojen ja tunteiden kunnioittamista.

- Äärimmäisen paksunahkainen: Kun potilas neuvoo sinua (muka tietäen enemmän kuin sinä olet oppinut 20-vuoden työkokemuksen jälkeen), piilovituilee, soittaa kelloa pyytääkseen täyttämään vesilasinsa, vaikka kävelee yhtä hyvin kuins sinä, uhkaa valituksilla ja potkuilla ja kirjoittaa ylös kaiken sanomasi, niin hymyilet vaan vienosti ja poistut kumartaen.

- Rikas aviomies: Jos teet päivätyötä eli et saa vuorolisiä, käteen jää täysien ikälisien kanssa bruttona 1700 €.

-Ruskeaa kieli: hoitoalalla pomo on jumala. Opi häntä nuoleskelemaan siis. Ne, ketkä nousevat suosikkien joukkoon saavat parhaat vuorot ja ylityöt.

Kauhian analyyttisiä ja korkealentoisia vastauksia täällä. :)

Ei kai siihen mitään ihmeellisiä ominaisuuksia tarvita, selkopäinen ihminen riittää. Ja se selkopäisyyskin on jo kova vaatimus monessa ammatissa. ;) Ammattiin kuitenkin kouluttaudutaan monta vuotta, ja sinä aikana ammattiin kasvetaan.

Psyyke pitää tietysti olla sillä tavalla kunnossa, että tietää mikä on totta ja mikä ei, ei saa olla psykoottinen eikä maaninen, koska siinä voi tulla ruumiita. Aivan sairaan ujo ja estynyt ei myöskään voi olla, eli täytyy pystyä juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa ja kohtaamaan monta ennestään outoa ihmistä joka työvuorossa. Edelleen ei sovi hätääntyessä mennä paniikkiin ja juosta kirkuen karkuun, vaan pitää pystyä toimimaan hätätilanteessakin järkevästi. Pitää myös pystyä ottamaan vastaan ohjeita ja noudattamaan niitä. Auktoriteettiongelmainen ei voi hoitajana toimia, vaan sen ikäväksikin koetun esimiehen ohjeita täytyy noudattaa.  Ihan täysi kohelo (= paha ADHD?) ei saa olla, vaan pitää pystyä antamaan kolme millilitraa neljäprosenttista eikä sitten vahingossa neljää milliä kolmeprosenttista. Ja muistaa vielä minuutin päästä kirjata se oikein. :D Paha lukihäiriö on myös este, vieläkin joutuu aakkostamaan potilaskortteja. Samoin peruslaskutoimitukset pitää hallita virheettömästi. Ei siis tarvitse osata mitään korkeampaa matematiikkaa, mutta joku lääkeliuos pitää voida tehdä ilman pilkkuvirhettä. Tietynlaista pedanttiutta vaaditaan myös. Ei siinäkään mitään yliluonnollisia kykyjä, mutta jämptiyttä pitää instrumentit ja muut rojut aina oikeilla paikoillaan jne. Tietänemme kaikki sen ihmistyypin, jolla on joka päivä hukassa joko avaimet tai kännykkä. ;)

Hoitotyön empatia tarkoittaa vähän eri asioita kuin arkikielen empatia. Tokkiinsa ihmisiä pitää kunnioittaa ja havainnoida heidän kokevan erilaisia tunteita, mutta nekin ovat selkopäiselle ihmiselle aika luontevia asioita, joita kyllä käydään koulutuksessa vielä pitkään lävitse. Eritteisiin on varmaan kaikilla vähän totuttelemista, eli rautainen vatsa ei sekään ole ehdoton vaatimus. Normiterveys riittää, eikä mitään bodarin hauistakaan tarvita. Näkö ja kuulo täytyy olla normaalit ja jaksaa kävellä tarvittaessa monta kilometriä sairaalan käytäviä. Ei siis mitään supervaatimuksia tässäkään. Vuorotyöhön sopivuuden näkee sitten kun sitä kokeilee. Jos se tuntuu kamalalta, niin siirtymä päivätyöhön ei ole vaikea toteuttaa. 

Alalla ei tarvitse olla mikään painonnostaja, koska siirroissa käytetään apuvälineitä ja yksin ei nosteta. Tietysti normaali terveys pitää olla. 

Läheskään kaikki eivät ole kovin empaattisia, hoitajia on eriluonteisia. Kylmäpäisemmät ja teknisesti orientoituneet sopivat hyvin vaikkapa operatiiviseen,  teho- ja valvontahoitoon tai päivystykseen. Äkkiseltään voisin kuvitella että sulle sopisi leikkaus- ja anestesiahoitotyö. Siinä on mahdollista tehdä myös päivätyötä esim. päiväkirurgisessa yksikössä. Myös ensihoito  on haluttu, arvostettu ja hyvin työllistetty suuntautumisvaihtoehto, mutta työ on vuorotyötä. 

Sosiaalinen, osaa keskustella kenen kanssa vain (siihen harjaantuu, jos on perussosiaalinen), todella hyvä paineensietokyky ja itsehillintä, kylmät hermot eli ei mene paniikkiin. Ja tietty pitää osata koulussa opetettavat ja työpaikassa tarvittavat asiat :)

jos et ole kiinnostunut älä hae1 En halua sinua hoitamaan ketään läheistäni

Jos jotain niin lue patologiksi 

Empaattisuutta on kyllä oltava, koska hoitoalalla joudut aina olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ja usein heidän heikoimpana hetkenään. On osattava ottaa osaa ja kiinnostuttava auttamaan. Jos ei ole lainkaan empaattisuutta, niin ei tule kovin hääviä hoitajaa. Ei oikeasti tarvitse potilaita sääliä, vaan käytöksen on oltava empaattista, mikä ei onnistu jos "häiriintyy" muiden surusta eikä jaksaisi käsitellä sitä.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 19:02"]

Alalla ei tarvitse olla mikään painonnostaja, koska siirroissa käytetään apuvälineitä ja yksin ei nosteta. Tietysti normaali terveys pitää olla. 

Läheskään kaikki eivät ole kovin empaattisia, hoitajia on eriluonteisia. Kylmäpäisemmät ja teknisesti orientoituneet sopivat hyvin vaikkapa operatiiviseen,  teho- ja valvontahoitoon tai päivystykseen. Äkkiseltään voisin kuvitella että sulle sopisi leikkaus- ja anestesiahoitotyö. Siinä on mahdollista tehdä myös päivätyötä esim. päiväkirurgisessa yksikössä. Myös ensihoito  on haluttu, arvostettu ja hyvin työllistetty suuntautumisvaihtoehto, mutta työ on vuorotyötä. 

[/quote]

Lukion jälkeen hain leikkaus- ja anestesialinjalle, mutten läpäissyt soveltuvuuskoetta. Perusteluna oli jotain tyyliin "ei tarpeeksi motivaatiota". En ole mielestäni panikoituvaa tyyppiä, mutta sitähän on vaikea itse arvioida ennen kuin tosi paikka tulee? Lisäksi sorminäppäryys ei ole kovin hyvä. Kokeissa piti taivutella jostain rautalangasta silmälasit, se mun tekele oli tosi kömpelö.

Mielenkiintoisia kommentteja. Lähinnä siksi näitä mietin, että joka tuutista tulee näitä ohjeita, että lue lähäriksi / hoitajaksi. Olen ollut itse sitä mieltä, että kai tuonnekin soveltuvuutta pitää olla. Hoitoalan ihmiset taas eivät ole kommentoineet paljoakaan, siksi teidän mielipiteenne kiinnostaa. Vanhustyöhön minusta ei olisi, sen tiedän jo nyt.

a.p.

Empatian on toisten tunteiden kokemista ja sympatia kuvailemaasi tapaa ymmärtää toisen tunteita samaistumatta niihin sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 21:12"]

Todellakin hoitaja tarvitsee empatiakykyä!

Mjoo, mutta myös kykyä rajata ja olla hukkumatta potilaan ongelmiin ja suruun ja ahdistukseen. Empatiakykyä ei tarvitse olla normaalia enempää. Siis hoitajan ei tarvitse olla Jeesus Nasaretilainen. Riittää kun omaa normaalit hyvät käytöstavat ja osaa suhtautua ammatillisesti ja fiksusti. Jos ei osaa itse lohduttaa, on osattava pyytää paikalle joku joka osaa. Sairaaloissa on pastori ja psykiatrinen sairaanhoitaja sitä varten. Usein osaston henkilökunnalla ei ole aikaakaan paneutua ihmisten henkisiin ongelmiin, kun somaattisten vaivojen seuranta ja hoito ja osaston rutiinit vievät kaiken ajan. Empatiaa osoitetaan lyhyissä hetkissä kiireen keskellä ja se on osittain ihan vaan hyvää kotikasvatusta, ei suurta eläytymistä potilaan olotilaan.

 

Minusta ehdoton ei-ei alalle on epärehellisyys. Henkilö joka urkkii potilastietoja, varastaa lääkkeitä, puukottaa kollegoita selkään, manipuloi potilaita tai vahingoittaa heitä millään tavalla, on soveltumaton alalle (ja varmaan muillekin aloille). Jos sinulla on normaali tunne-elämä, voit hyvin löytää paikkasi terveydenhuollosta. Kannattaa kuitenkin miettiä sitä, että työtä tehdään joka tapauksessa potilaan hyväksi, ihmiselle, ja siinä käytetään työvälineenä omaa persoonaa. Jos vierastaa inhimillistä kosketusta, hoitoala ei ole ehkä sinulle se paras. 

 

 

Joo, en tarkoitakaan että tarvitsee olla mikään itsensä uhraaja. Kuitenkin sellainen perustavanlaatuinen kunnioitus pitää olla, eikä empatiakyky mun mielestä tarkoita "paneutumista ihmisten henkisiin ongelmiin" vaan sitä, että kunnioitetaan toisen tunteita ja rajoja. Empatia ei tarkoita sitäkään, että heittäydytään täysillä toisen mielialoihin mukaan vaan nimenomaan sitä, että kunnioitetaan sitä toisen oloa eikä yritetä tyrmätä sitä. Sellainen kova tai pomottava luonne ei mun mielestä sovi hoitajaksi, sitä lähinnä tarkoitin ja empatiakyvyllä tosiaan tarkoitin aivan sellaista tervettä empatiaa, en mitään yliheittäytymistä tai rajattomuutta. Yllättävän moni vaan pitää sellaista vähän kovaa ja topakkaa suhtautumista arvostettavana, ja sitä haluan kritisoida.

Empatian on toisten tunteiden kokemista ja sympatia kuvailemaasi tapaa ymmärtää toisen tunteita samaistumatta niihin sen enempää.

Se voi näkyä psykologisessa soveltuvuustestissä, että on asia- eikä ihmiskeskeinen. Varmaan joku kultainen keskitie olisi siinä asiassa paras. Toki kannattaa kokeilla, jos yhtään on mielenkiintoa alaa kohtaan.