Kestääköhän parisuhteemme? Mitä mieltä olette.

Jos pyytäisit miesystävääsi kirjoittamaan tänne oman kertomuksen aiheesta, miten se menisi?

Raksa- ja remppa-ajat ovat koettelevia. Sillon täytyy ymmärtää, että jos mies käy töissä ja rakentaa, niin hän on oikeasti tosi väsynyt ollessaan kotona. Jos taas nainen on lasten kanssa sen ajan yksin kotona, niin hän on todella yksinäinen ja kyllästynyt pyörittämään huushollia yksin. Pitää vain ajatella, että tämä on yksi ajanjakso. Kun talo on valmis, alatte taas elämään normaalia elämää. Keskitytte vauvaan, toisiinne, nautitte uudesta kodistanne jne. Positiivisuutta kehiin!

Jos miehesi ei mielestäsi keskity sinuun ja raskauteen riittävästi, niin mikä on syy? Rakennusprojekti vai joku ihan muu asia? Rakentaminen vie aikaa ja jos se on syy, niin sille ei oikein voi mitään, jos haluaa, että talo valmistuu.

Mitä tarkoitat sillä, että mies ei voi elää niin kuin ennen? Käykö hän baareissa ja juhlii ja viettää edelleen sinkkuelämää? Vai mitä?

Otan osaa, en voi muuta sanoa. Teimme seitsemässä vuodessa kaksi lasta ja kaksi taloa ja voin sanoa, että parisuhde kesti mutta natisten. Kolme vuotta otti toipua tuosta  ja never again. ´

7 vuodessa kaksi lasta, ensimmäinen syntyi kun seurustelumme oli kestänyt 2vuotta. Talon rakennus romutti lopulta koko liiton. Nyt siis aviero vireillä. Jälkeenpäin ajateltuna, edettiin liian nopeasti kaikessa. Olisi pitänyt jarrutella, alkuhuumassa kaikki tuntuu paremmalta kuin oikeesti on. Ei suostu huomioimaan toisen huonoja puolia saatika omia. Ja kun lapsi syntyy se vie kaiken huomion, parisuhde jää... ellette sitten ole viisaampia ja tee sitä parisuhdeaikaa.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 13:05"]

Tavattiin miehen kanssa reilu vuosi sitten keväällä. Nopeasti mentiin yhteen ja n. 3kk seurustelusta alettiin rakentaa taloa. Mulla ollut jo pitkään vauvakuume ja mies ensin jarrutteli. Vauvakuume paheni kun eräs sukulainen oli raskaana ja sain sitten miehen suostumaan lapseen.

Nyt olen yli puoli välissä raskaana ja ollaan seurusteltu reilu vuosi. Talonrakennus rasittaa paljon ja riidellään eikä ole oikeen yhteistä aikaa. Rupesin juuri miettimään että entä sitten kun vauva vielä tulee?

Oon kyllä miehelle sanonu ettei voi elää niinku ennen vaan pitäis nyt keskittyä meihin ja olen koittanu yhteistä aikaa mutta olen yksinäinen...

[/quote]

No ei se vauva ainakaan paranna tuota teidän tilannetta. Mikä kiire teillä oli saada ihan kaikki samaan syssyyn? Talo, vauva jne. Kaikki mahdolliset riskitekijät heti vaan kehiin ilman että kunnolla tuntee edes toisen.

"Mulla ollut jo pitkään vauvakuume ja mies ensin jarrutteli. Vauvakuume paheni kun eräs sukulainen oli raskaana ja sain sitten miehen suostumaan lapseen."

Jaa, että tämmöinen tapaus. Surullista.

Ihmettelen samaa kuin nro 7. Miten teillä on ollut noin jumalaton kiire? Jos joku sukulainen saa lapsen, niin eihän nyt sen takia pidä lasta tehdä! Vauvakuume on vain tunne, sitä voi pidätellä.  

Miten mies keskittyy vaimonsa raskauteen? Istuu ja tuijottaa mahaa? 

Vaikka samantekeväähän se on miten tuohon on tultu, nyt teidän on kestettävä se, oltava suvaitsevaisia ja avuliaita toisianne kohtaan, kasvatettava pinnaa. Muistakaa ja muistuttakaa toisianne, että olette itse valinneet sen elämänilanteen jossa nyt olette. Selviätte huumorintajulla ja kärsivällisyydellä.

Jos olit neitsyt tavatessanne, suhdekin kestää. Muuten ei.

Miehen näkökulmasta maailma voi olla näinkin yksinkertainen ja looginen.

Nopeasta tahdista huolimatta nyt vaaditaan pitkää pinnaa ja lyhytnäköiset ajatukset kokonaan pois kehästä. Tuoreessa suhteessa raksa ja vauvaan/vanhemmuuteen liittyvät jutut rasittaa todella paljon - ovat haasteellista aikaa pitkäänkin jatkuneessa suhteessa. Suhteessa on hyviä ja huonoja aikoja, huonot voi kestää muutaman vuodenkin - mikä tietysti muutaman kk:n seurustelun jälkeen tuntuu ikuisuudelta, mutta koko loppuelämää ajatellen ovat lopulta aika lyhyt aika.

Ei kannata luovuttaa vaan yritätte tosissaan kaikkenne. Älkää vaatiko liika itseltänne - ettekä siltä toiselta osapuoleltakaan. Ei kannata riidellä, se on ihan loputon suo (ja aiheet yleensä lopulta aika turhanpäiväisiä). Sen sijaan, että taistelette toistenne kanssa niin taistelkaa yhdessä sitä vaikeaa tilannetta vastaan. Jos raksa teettää miehelle jo stressiä niin älä lisää taakkaa riitelemällä - se rakennusprojekti kun tavallaan on miehen tapa työskennellä suhteen ja tulevan perheenne eteen. Malttia!!

Ei kestä, jos suhde rakoilee jo nyt.

Ja mielestäni jos mies pitää suostutella lapsen hankintaa, ei hän ole valmis isäksi.

Kuka ääliö alkaa rakentaa taloa 3kk jälkeen... Talonrakennus rasittaa myöhemmässä vaiheessahan vaikka oltaisi tunnettu kauemminkin....Vähän voisi alkuhuumassa miettiä ja käyttää järkeäkin..mikä kiire? Ja jos joku sukulainen on raskaana niin sinun pitää heti saada lapsi. Olisitte nyt odottanut talonrakennusprojektin loppuun. Niinhän sitä sanotaan että kiireellä ei tule kun kusipäisiä lapsia ja sopii kyllä tähän kuin nenä päähän :D  onnea tulevana yh:na.

Kovin hyvä merkki ei ole, että tällaiselta keskustelupalstalta kysyy mielipiteitä oman suhteen kestävyydestä...

Tuo kuulostaa kyllä niin typerältä suunnitelmalta, että tapojeni vastaisesti joudun epäilemään aloitusta provoksi. Ei kai kukaan nyt oikeasti yhdistä talonrakennusta, avoliittoa ja lapsen hankintaa tuollaisella aikataululla? Jos tämä on totta, niin ei ainakaan tarvitse ihmetellä, minkä vuoksi suhde mahdollisesti kaatuu. Käsittämättömän huonoa elämänhallintaa.