Kummalla tavalla hoidan kiusaamisen?

Riippuu siitä, tunnetko tämän tytön ennestään vai et. Jos tunnet, pyri puhumaan hänelle ensin. jos et tunne ennestään, ota suoraan yhteys opettajaan.

Lisäksi sano omalle tytöllesi, ettei kannata muutamaan aikaan edes yrittää "lähestyä" tätä toista tyttöä. Siinä vain tarjoaa toiselle tilaisuuden kiusata, tavallaan kerjää kiusatuksi tulemista. Tyttäresi pitäisi näyttää, ettei hän tarvitse tätä toista tyttöä kavereineen mihinkään.

Joukosta pois jättäminen ja syrjiminen, huomiotta jättäminen on kiusaamista. Sitä tekevät aikuisetkin työpaikoilla. Ole yhteydessä kouluun, varsinkin jos heillä on käytössään KIVA- projekti eli kiusaamisen vastainen ohjelma. Se toimii ihan tietyn kaavan mukaan, jossa ensin puhutaan lasten itsensä kanssa.

Pakko sanoa, että tuollaista käytöstä on ollut aina, tuli heti mieleen oma yläasteaika. Silloin sitä ei pidetty yhtään minään.

Tyttösi kannattaa hakeutua omien kavereidensa seuraan ja  sinun koittaa vahvistaa häntä itseään, että ymmärtäisi miksi entiset kaverit käyttäytyvät huonosti. Koko maailmaa ei valitettavasti voi muuttaa, vain sitä miten itse siihen suhtautuu.

Minkälaisia ongelmia sillä tytöllä on kotonansa? Onko tämä aamun etiikkapähkinä?

Värikynät on ihan mielenkiintoinen ja oivallinen lelu aikuistenkin käyttöön, mutta liika on aina liikaa. Hyvää päivän jatkoa!

Minä suosittelisin tytön kutsumista kotiinne, varsinkin jos hän on ollut teillä aiemminkin ja sinulla on häneen jonkinlainen kontakti. Ensin kokeilisin jopa sellaista, että koko kiusaamisasiaa ei otettaisi esiin ollenkaan, vaan viettäisitte kolmisin kivan illan tai viikonloppuna päivän. Siis annat tytölle sitä mitä häneltä puuttuu, turvallisen ja välittävän aikuisen seuraa. Silloin häntä todennäköisesti alkaa itseäänkin automaattisesti hävettää se kiusaaminen ilman että siitä tehdään mitään numeroa.

Jos tuo onnistuu hyvin, jatkakaa mieluiten säännöllisesti. Ohjeista myös tyttöäsi olemaan välittämättä ja ottamatta itseensä kiusaamista. Paras asenne olisi sellainen, että tyttö tarjoutuisi kiusaajien seuraan silloin tällöin, mutta ei pahastuisi torjutuksi tulemisesta vaan lähtisi hyvillä mielin sitten muuhun seuraan. Ilkeiksi tarkoitettuihin kommentteihin voi vastata ihan neutraalisti esim.: "Ok", ja poistua sitten tilanteesta. Näin kiusaajilla ei ole kerrassaan minkäänlaista valtaa tyttöösi, ja kiusaaminen tekee itsensä turhaksi ja todennäköisesti loppuu.

(Minua itseäni yritettiin kiusata kouluaikoina, koska olin aika monella tavalla poikkeava lapsi/nuori, mutta se ei koskaan jatkunut kovin pitkään kun en kerta kaikkiaan vain välittänyt siitä vaan enemmän säälin kiusaajia ja pyrin olemaan heille ystävällinen ja avulias.)

Meidän koulussa on tehty useasti selväksi, että koulu hoitaa. Asiaa pitää tutkia, ettei tule oikeusmurhia, ylilyöntejä ta tilanne pahene! Soitto opelle.

Tunnen tytön ja minulla on kontakti häneen. Siksi ajattelin että voisin ystävällisesti jutella hänen kanssaan ja kysyä myös onko oma tyttöni tehnyt tai sanonut jotain ilkeää josta tämä kiusaaja on itse loukkaantunut. Ja tilanne riistäytynyt käsistä.

Olen huomannut että tämä kiusaajatyttö pelkää sitä että kotona tai koulussa saataisiin tietää asioista joista tietää että ei pidetä. Tämä on myös syynä siihen että puhuisin ensin itse ja sitten jos ei tehoa niin opettajalle.

AP

Ei kannata olla liian sinisilmä tämän kiusaajan suhteen. Jos otat kontaktia tyttöön ja asia kiusaamisesta tulee käsittelyyn, niin voi yhteydenotot, kotiinkutsut ja mukavat illanvietot muuttua irvokkaiksi asioiksi, itseäsi vastaan. Kiusaajallahan on jo pikku "jengi" takana, joka voi sepittää mitä tahansa stooria kiusaajan hyväksi.  Kiusaaja tuskin haluaa näyttää pehmon puolensa omien kavereidensa edessä. Peli on aika raakaa nykysin.

Itse voisin toimia, kuten sinä olet miettinyt, mutta ehkäpä kuitenkin virallinen tie on parempi ja turvallisempi sinulle ja tytöllesi. Tsemppiä!

Se on varmaan niin tapauskohtaista, mikä milloinkin tehoaa, että vaikea sanoa, mitä ehdottomasti kannattaisi tehdä. Jollain tavalla ap:n on kuitenkin puututtava asiaan. Keskustelu suoraan tytön kanssa voisi olla hyvä mahdollisuus. Useinhan kiusaaminen on epävarmuutta ja voisi tehdä hänelle hyvää ihan se, että kerrottaisiin, että hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on, riippumatta siitä, mitä hänen perheessään tapahtuu.

Kun minä olin lapsi/nuori, meillä oli eräs saman suuntainen tilanne. Isäni otti yhden tytön puhutteluun tämän käytöksestä, kun tyttö oli meidän pihalla. Tyttö oli alkanut itkemään ja kertonut, että on sijoitettuna perheessä, jossa asui (ei siis ollut perheen biologinen lapsi eikä adoptoitukaan, mikä kyllä oli tiedossamme). Tyttö oli sanonut isälleni, että hän pelkää, että jos perheelle menee tieto hänen huonosta käytöksestä, hänet saatetaan laittaa lastenkotiin. Isäni oli sanonut, että jos tämä huono käytös loppuu tähän, hänellä ei ole mitään tarvetta ilmoitella asiasta kellekään muulle ja olivat sitten sopineet, että tytön käytö tältä osin muuttuu ja isäni ei ilmoittele asiasta mihinkään eteenpäin. Se sopimus piti puolin ja toisin ja tyttö muutti käytöstään.

Joo, kumma tapa.