Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, jotka ei HALUA seurustella?
03.11.2013 |
Olen eronnut 5 v sitten. Kerran aika pian eron jälkeen seurustelin vakavasti, mutta kun se loppui ja olen ollut itsekseni lapsineni, en enää edes halua ketään. Tuntuu, että ei edes olisi aikaa! SIlloin kun seurustelin, kaikki energia meni siihen. Se ei ollut kivaa, vaan raastavaa tasapainoilua. Nyt ei ole lapsilta pois eikä itseltäni - ystävyyssuhteilta, harrastuksista, yhtään mistään, kun ei tarvitse pyhittää jokaista löytyvää koloa seurustelulle.
Olen ollut kokeilumielessä haku päällä. Olen löytänyt 3 miestä treffien kautta, jotka olisivat halunneet seurustella kanssani! Saan siis helposti seuraa, jos sitä itse haen. Että en siis ole mitenkään katkeroitunut tai kyynistynyt.
En siis nykyään edes etsi ketään. Ja vietän sellaista elämää, etten edes vahingossa kohtaa ketään.
En kaipaa ketään. Lapseni käyvät isällään joka toinen viikonloppu (isoja lapsia). Olen yksin kotona, käyn lenkillä tms.
En halua tutustua keneenkään. Mua ei kiinnosta uusi ihminen tapoineen, sukuineen, ystävineen. Olen edelleen tekemisissä ex-appivanhempien kanssa ja samojen ystävien kuin ennen eroa. Koska en voi saada ydinperhettä, en halua mitään muutakaan.
Muira?
Kommentit (34)
Samaa mieltä olin 10v eron jälkeen, ja tyytyväisenä näin.
Nyt olen vähän eri mielellä jo :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lähes sama tilanne. Mä olen saanut niin pahasti siipeeni ja mua on kohdeltu niin huonosti, etten halua enää olla missään tekemisissä miesten kanssa. Mä viihdyn todella hyvin ihan yksin ja nautin olostani.
En halua enää. Kaikki vastaantulevat naiset tuntuu olevan masentuneita tai muuten mielenterveysongelmaisia, jotka kaipaavat tukea, turvaa ja lohdutusta. Mun on parempi olla yksinäni. Mies.
Voisin seurustella, jos tapaisin oikeanlaisen miehen, mutta sellaista miestä ei ole olemassakaan. Toisin sanoen en halua seurustella. En halua alkaa yrittää täyttää kenenkään loputtomia vaatimuksia, haluan olla vapaa, matkustella, pitää hauskaa ja elää vain itselleni. En tahdo kaivata hyväksyntää mieheltä. Voin toisinaan mokailla, olla epätäydellinen ja jättää karvat ajelematta, enkä ole siitä tilivelvollinen kenellekään. En ole koskaan ollut kunnollisessa parisuhteessa.
niin no minä en ole saanut pahasti siipeen. Olen elänyt pitkän parisuhteen kunnollisen miehen kanssa (17 v). Seurustelemani mies oli kyllä onneton tapaus, tai siis itsehän olin kun sellaiseen koskin. Sen jälkeen nämä muut minuun ihastuneet ovat kunnollisia miehiä. Eivät vain sytyttäneet kukaan kunnolla.
En halua seurustella kenenkään kanssa, vaikka itse täydellisyys tulisi vastaan. En siis vain halua olla jonkun kanssa yksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin tuota mieltä 8 vuotta eron jälkeen. Nyt on viime aikoina alkanut kuitenkin yksinäisyydentunne vaivata, ja halu seurustella. En silti ole enää varma, sopeutuisinko 8 vuoden sinkkuuden ja selibaatin jälkeen parisuhde-elämään, vaikka sitä kaipaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä 9 sun lapset on?
Itsekin voisin seurustella joskus lähemmäs 10 vuoden päästä, kun lapset muuttavat kotoa.
Ei kiinnosta, on paljon mukavampaa viettää itsekseen se aika joka jää pakollisilta kuvioilta (työ, lapset ym). En kaipaa toista aikuista vierelleni, syö liikaa aikaa ja energiaa ja aina pitää tasapainoilla ajankäytön kanssa, tehdä kompromisseja ja sopia sitä ja tätä. Viihdyn yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelu onnistuukin vain tasapainoiselta aikuiselta naiselta, joille mies ei ole vain lista sopivia ominaisuuksia tai asioita jotka sulkee toisensa pois kuten vapaus. Siksi toistaiseksi lapset ja työ riittää minulle, ehkä minäkin joku päivä löydän tasapainon elämässäni.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 10:42"]
Minkä ikäisiä 9 sun lapset on?
Itsekin voisin seurustella joskus lähemmäs 10 vuoden päästä, kun lapset muuttavat kotoa.
[/quote]
Minulla on 1 lapsi, 13-vuotias. Itse uskon, että hyvä parisuhde olisi lapselle jopa parempi kuin tämä minun erakko sinkkuelämässäni oleilu... Lapsi usein kyseleekin että miksi en etsi uutta miestä, kun sen ja sen kaverinkin äidillä on uusi mies. Kuulemma pitkä, tumma ja komea pitäisi ottaa, että sitä hänkin kehtaisi kavereille näyttää...
Iso ongelma on myös se, että olen antanut ulkonäköni pahasti rupsahtaa yh-sinkkuvuosien aikana. Ylipainoa on 25 kg ja vaatevarasto homssuinen. Siihen yhdistettynä 39 vuoden ikä, niin ei ole oikein itsetuntoa lähteä deittailukuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 20:23"]
En halua enää. Kaikki vastaantulevat naiset tuntuu olevan masentuneita tai muuten mielenterveysongelmaisia, jotka kaipaavat tukea, turvaa ja lohdutusta. Mun on parempi olla yksinäni. Mies.
[/quote]
samaa voin sanoa miehistä. On todella kuluttavaa olla miehelle se elämän keskipiste jonka pitäisi poistaa miehen kaikki ongelmat (yksinäisyys, masennus, mahd. työttömyyden aiheuttama liika vapaa-aika, alko-ongelmat ym).
Minulla ei siis ole sellaista ongelmaa, ettenkö saisi ketään. En vaan halua seurustella. Haluan mieluummin olla yksin. Minunkaan lapseni eivät vastusta, että seurustelisin. Heidän puolestaan saisin seurustella. En siis marttyyrimaisesti pyhitä elämääni lapsille, minulla ei vain ole halua seurustella. Minua ei kiinnosta uusi kumppani. En jaksa nähdä vaivaa tutustua ihmiseen. Kuitenkin monta vuotta menisi siihen. Ei ole energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulenpa että todella monilla naisilla, aikuisikään ehtineillä ja lapset tehtynä, avioliitto koettuna, on tämä sama juttu. Ei vaan enää kaipaa sitä miestä siihen, koska lasten ja itsensä kanssa on hyvä olla ja elämä soljuu huolettomasti. Minä olen itse samassa tilanteessa, eka kertaa täysin yksin. Erosta 7 vuotta, alkuun oli pankonomaisia seurusteluyrityksiä, mutta sitten tajusin että hitto, mä olen itse itselleni parasta seuraa :D Tässä olen, täysin tyytyväisenä..kaikkeen.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:13"]
minulla ei vain ole halua seurustella. Minua ei kiinnosta uusi kumppani. En jaksa nähdä vaivaa tutustua ihmiseen. Kuitenkin monta vuotta menisi siihen. Ei ole energiaa.
[/quote]
Mulla on ihan sama juttu! Ongelma omalta osaltani on vaan se, että lapsia haluaisin, joten jotenkin olisi pakko pystyä venymään myös parisuhteeseen, joka tällä hetkellä näyttäytyy mulle vain listana vaatimuksia ja uhrauksia, joiden vastapainoksi tarjolla enintään ehkä jähmeää yhdessä tylsistymistä.
Jos olisin lapseni jo saanut ja eronnut, varmaan eläisin onnellisena vanhanapiikana loppuikäni, tai enintään kevyiden satunnaissuhteiden tarjoamasta läheisyydestä nauttien kuten nytkin.
Tai siis vanhapiika on ehkä tuossa väärä sana, ehkä sitten sinkkuäiti olisi osuvampi :)
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, millaisia miinuksia te muut koette parisuhteesta, kun ette sitä halua?
Mulle ei seurustelu tainnut sopia alunperinkään: meni ihan hervoton määrä kapasiteetista sen pohtimiseen että "mitähän se nyt tästä, ja pitäiskö kysyä vai päätänkö itse, ja mitenkäs nyt kun päätin itse ja se möksähti".
En tiedä miten miehet tästä ajattelevat, mutta musta on vastenmielistä miten naisesta tulee se parin sosiaalinen organisoija. Veljeni ei voi esimerkiksi katsoa perheen yhteisestä kalenterista että sopisiko nähdä, vaan pitää kysyä vaimolta, koska on vaimon vastuulla päättää yhteiset sosiaaliset menot.
Onneksi ehdin lapsen tekaisemaan, ei ole sitäkään painetta surustelun suuntaan enää.
Ihanaa, kun olette vastanneet!
Minusta miinusta on ensiksikin tutustua uuteen ihmiseen. Mua ei enää kohta 4-kymppisenä kiinnosta tutustua naispuolisiinkaan ihmisiin. Olen jos ystäväni hankkinut, niin kuin kaikki muutkin tämän ikäiset. Olen jo yhteen sukuun tutustunut ja sieltä sukulaiseni hankkinut. En enää jaksa kiinnostua uudesta ihmisestä koko historioineen. Kaikilla tän ikäisillä on jo sisaruksilla lapset ja perheet jne. Eli pitäisi hypätä ihan uutena jo valmiisiin maailmoihin. Ei jaksa kiinnostaa. Ei edes ehdi enää tutustua vaikkapa miesystävän siskon lapsiin, kun ovat jo isoja. Anopin tekeleet sun muut eivät enää ole kiinnostuneita uusista suvun jäsenistä. Mihinkään ei siis pääse enää sisään. Eikä kiinnosta. Samalla tavalla miesystävästä ei ole minun lapsilleni tai suvulleni jäseneksi. Se juna meni jo ydinperheen myötä.
No tuo ei ole tietysti se käytännön selitys. Vaan ei tässä arjessa ole aikaa tutustua ihmiseen. En halua uhrata lasteni elämästä 3 vuotta, että joku äijä pyörii tässä ja viihdyttää äitiä ja lapsia. Se vie energiaa ja lopputulos voi olla, että ei pyöri kauempaa kuvioissa. Kaikessa ihastumisessa on huumansa, joka loppuu. Itselläni on ollut niin perushyvä mies, että huuman loputtua sitä tasoa ei enää kukaan kerran tai useammin eronnutr voi tarjota. Tiedän siis, mitä on tarjolla.
En tarvitse pelkän seksin takia miestä. Tyydytän itseni. Se on helpompaa ja voisinpa sanoa useimmiten paljon kivempaakin kuin seksi miehen kanssa. Ja se sanaton valtapeli, joka seksiin useimmiten liittyy. Alussahan sitä pannaan kuin kanit, mutta kyllä se siitä hiljenee. Runsaskaan seksi ei johda hyvään parisuhteeseen. Mihinkään muuhunkaan ei miestä tarvi. Kaiken voi tehdä itse tai ostaa palveluina.
Omassa kotona omilla säännöillä oleminen on ihanaa. MInua ahdistaa ihan hirveästi, etten saisi päättää, millaisen sohvan ostan, millaisen maton, milloin leikkaan ruohoa, monelta on päivällinen. Olen kerta kaikkiaan niin itsenäinen ihminen, etten siedä sitä, että joku muu on tässä säätämässä asioita. Ja tässä iässä jokaisella on jo tapansa. Niin lassukkaa miestä en tahdo, jolle on ihan sama.
Ja lopulta pitäisi muuttaa yhteen. En halua laittaa lapsiani asumaan lapsuusvuosikseen jonkun vieraan ihmisen kanssa. Ihan hirveä ajatuskin. Minullehan se mies voisi tulla läheiseksi, mutta lapset ovat kotona enää vuosia. En halua, että heidän lapsuusmuistonsa on joku äidin miesystävä meidän nurkissa. Ei tän ikäset lapset enää isäpuolekseen ketään hyväksi. Heillä on hyvä isä. En ota tähän ketään vapaamatkustajaa.
Ja en ala tällä iällä kokkaamaan kellekään, maksamaan kenenkään ruokia, järjestämään jouluja, sietämään jotakin meidän kotiin sotkemaan.
Voihan se mies olla kiva, mutta ei vaivan arvoinen.
Pitäkää ydinperheistänne kiinni!
Muuten hyvä teksti, 20, mutta aikamoista yleistystä tuo "kaikilla on jo sitä ja tätä". Tähänkin ketjuun on vastannut yksi tai kaksi, joka ei ole kokenut tuohon ikään mennessä kaikkea mitä sinä.
Alue: Aihe vapaa
Ni ei oo niinkö???