Lue keskustelun säännöt.
Miten totaaliyh:lta luonnistuu seurustelu?
03.11.2013 |
Olen siis ollut yksin nyt 7 vuotta ja pikkuhiljaa ihan vahingossa alkanut miettiä kuinka kivaa se olisi jos olisi joku miesystävä.
No, rationaalisena ihmisenä heti tulee mieleen että missä sitä miestä sitten tapaisin jne. En haluaisi lapselle esitellä ennen kuin olen 100% varma että suhteesta tulee jotain.
Lapsi on kyllä jo yläasteella, mutta ei käy missään yökylässä kavereilla tms. Kummeillensa on menossa nyt yökylään kun mulla on työpaikan pikkujoulut, mutta muuten, ei niitä vapaailtoja vain ole. Toisaalta, lapsen voisi jättää kotiinkin mutta en haluaisi kertoa meneväni treffeille joten olisiko sitten tyhmää huijata menevänsä vaikka Tupperware-kutusuille tai jotain? En siis itsekään juuri käy ilta-aikaan tai viikonloppuisin missään yksin, kuin kaupassa/kirjastossa/joskus lenkillä. Treffit siis lenkkipolulle?! Tuntuu tosi hankalalta.
Mulla kyllä on aina perjantaisin vapaa, eli silloin voisi meillä (tai miksei muuallakin) tavata "päiväkahvin" merkeissä, mutta kestäisikö tuollainenkaan pidemmän päälle? Ja pystyisikö edes kukaan mies lähtemään kesken (työ)päivän treffeille kun lapsen koulu päättyy silloin kahdelta?
Mitenhän sen esittelyn sitten edes hoitaisi? Voi apua. Mulla ei käy kuin naispuolisia kavereita kylässä ja heidän puolisoitaan, joten ei oikein menisi sekään läpi että tässä mun uusi kaveri "Pekka" tulee illalla kylään ja menes sinä nyt nukkumaan siitä niin saamme Pekan kanssa viettää aikaa yhdessä. Lapsi valvoo kans melko myöhään eli ei onnistuisi sekään, että lapsen nukahtamisen jälkeen kukaan tulisi käymään, ja pieni asuntokin eikä lapsi ole kovin sikeäuninenkaan...
Kommentit (17)
Ei onnistu. En muista milloin olisin viimeksi päässyt yksin johonkin ulos tms. Tarkoitan ihan kahville tai muuta mukavaa. Aina lapset mukana ja se pitää huomioida. Tähtään siihen, kun lapset on isoja ja muutavat tai opiskelevat jossain kaukana:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 12:11"]
No eiköhän yläkoululaisen kanssa voi jo keskustella asiasta ihan tyyliin, että äiti haluaisi ehkä löytää itselleen elämänkumppanin ja mahdollisesti käydä treffeillä. Näin lapsikin saa mallin siitä, ettei tulevassa seurustelussa ole salattavaa. Eihän sun ole pakko sitä miestä teille tuoda, mutta mielestäni tuon ikäisen kanssa voi olla jo suht rehellinen.
[/quote]En tiedä, kun lapsi ei ole tosiaan mulla muita miehiä nähnyt kuin isänsä, niin olisikohan hänelläkin suuret odotukset jos tuollaisen keskustelun jälkeen sitten pamauttaisin meneväni treffeille, utelisi miten meni tai jotain. Ja jos ne olisivatkin olleet ihan surkeat?
En tiedä siis, tämä on ihan uusi tilanne minulle. ap
Voi herranjumala kai se yläasteikäinen nyt hetken pärjää yksikseen.
Kylläpä isoja ongelmia kehitellään ihan ihme asioista. Hyvä jos edes löydät miestä kun olet tuollainen turhasta vouhkaaja.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 12:12"]
Ei onnistu. En muista milloin olisin viimeksi päässyt yksin johonkin ulos tms. Tarkoitan ihan kahville tai muuta mukavaa. Aina lapset mukana ja se pitää huomioida. Tähtään siihen, kun lapset on isoja ja muutavat tai opiskelevat jossain kaukana:-)
[/quote]No näin minäkin olen ajatellut, että sitten joskus. Mutta siihen on niin pitkä aika, voin sairastuakin tms. En haluaisi lopun elämääni yksinkään viettää. ap
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 12:13"]
Voi herranjumala kai se yläasteikäinen nyt hetken pärjää yksikseen.
Kylläpä isoja ongelmia kehitellään ihan ihme asioista. Hyvä jos edes löydät miestä kun olet tuollainen turhasta vouhkaaja.
[/quote]Pärjää kai, ei se tässä se ongelma ollutkaan vaan se että miten esitän asian hänelle. Lapsen kaveripiirissä on ollut avioeroja ja äiti-/isäpuolia, sisaruspuolia ja sellaista levottoman oloista meininkiä, kun taas meillä on ollut tosi seesteistä enkä halua lapsen elämää tuosta vain muuttaakaan. Olen siis tehnyt periaatepäätöksen että meillä ei mitään vaihtuvia isäpuolia ole eikä tule. Ja tuo viimeinen lauseesi saa mut taas jälleen kerran päättämään että mitä sitä sit edes yrittää :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen yh, jonka lapsi on isällään silloin tällöin. Silti ei ole seurutelulle aikaa. Ne viikonloput, kun lapsi on isällään, minä olen töissä. Ja jos sattuu niin hyvä tuuri, ettei ole lasta eikä töitä jonakin päivänä, haluan olla vain ihan rauhassa kotona tai tavata ystäviä. Ystävillekin tuntuu olevan niin vähän aikaa. Ehkä sitten alan miettimään seurustelua, mun lapsi muuttaa pois kotoa.
No menet miehen luokse? Kyllähän yläkouluikäinen osaa jo olla yön yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 12:23"]
No menet miehen luokse? Kyllähän yläkouluikäinen osaa jo olla yön yksin kotona.
[/quote]No ei ole kyllä vielä kertaakaan ollut yksin yötä kotona, nyt siis seiskalla. Ja miten tässäkään asian sitten esittäisin, sitä ihmettelen. ap
Ap ja te pari muuta, olette upeita naisia, kun olette pitäneet lapset etusijalla. Minua puistattaa katsoa naisia, jotka kuskaavat kotiin jos minkälaista urosta äidin kaverina, miehet vaihtuvat ja lapset oireilevat. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun lapsi on yläasteella voi jo vähän hellittää, ei se ole valehtelua jos sanoo äidin piipahtavan vaikka kahvilla tai ostoksilla ja samaan saumaan sopii treffit. Kyllä sen aika äkkiä huomaa, onko miehessä ainesta enempään ja sitten voi jo lapselle asiasta mainita vaikkei vielä esittelisikään heitä toisilleen. Voin kuvitella, että lapsi on äidistään hyvin omistushaluinen jos äiti on ollut vuosikaudet vain lapsia varten, mutta jossain vaiheessa äidin on alettava ajatella myös itseään. Tsemppiä, kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 12:30"]
Ap ja te pari muuta, olette upeita naisia, kun olette pitäneet lapset etusijalla. Minua puistattaa katsoa naisia, jotka kuskaavat kotiin jos minkälaista urosta äidin kaverina, miehet vaihtuvat ja lapset oireilevat. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun lapsi on yläasteella voi jo vähän hellittää, ei se ole valehtelua jos sanoo äidin piipahtavan vaikka kahvilla tai ostoksilla ja samaan saumaan sopii treffit. Kyllä sen aika äkkiä huomaa, onko miehessä ainesta enempään ja sitten voi jo lapselle asiasta mainita vaikkei vielä esittelisikään heitä toisilleen. Voin kuvitella, että lapsi on äidistään hyvin omistushaluinen jos äiti on ollut vuosikaudet vain lapsia varten, mutta jossain vaiheessa äidin on alettava ajatella myös itseään. Tsemppiä, kyllä se siitä!
[/quote]Kiitos tästä viestistä, tuollainen shoppailu/kahvittelutreffit voisivatkin olla ok. Ehkä sitä jatkossa sitten uskaltaisikin vastata niihin hymyihin ja "filrttikutsuihin" joita on aina silloin tällöin tullut. Ja toisaalta, eihän niiden parien treffienkään tarvi välttämättä mihinkään johtaa. Siis olen varmastikin tehnyt kärpäsestä härkäsen ja kiitos siitä että saitte vähän ajatuksiani sopivampaan mittakaavaan. ap
Itselläni sama juttu, en vain keksi miten oikeasti ketään tapaisin. Ja minäkin haluan turvata lapsen elämän enkä raahata jotkain isäpuoli ehdokkaita kotiin ennen kuin on varmasti suhteessa.
Aloittajan lapsi on kuitenkin jo isompi joten minusta sinä voit jo kertoa, että menet treffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä deittailua kannata salata, mutta muuten pitäisin miehen ja lapsen erossa toisistaan mahdollisimman pitkään. Tämä näin avioerolapsen suusta. En usko hetkeäkään, että yläasteikäinen sulattaisi äitinsä uuden miehen mitenkään helposti ja toisaalta sen ikäiselle on turha tarjota mitään uutta isää muutenkaan. Äidin poikakaveri on äidin poikakaveri ja sillä siisti. Asia on helpompi sulattaa kun mies ei tunge lapsen reviirille ellei ole ihan pakko.
No minä en oman kokemukseni perusteella näe tuossa mitään ongelmaa. Itse olen eronnut kun lapsi oli 13 ja lapsi ja hänen isänsä kyllä tapailevat, mutta lapsi ei ole ollut kovinkaan monta yötä isällään viimeisen viiden vuoden aikana, nyt jo siis täysi-ikäinen. Minä olen seurustellut neljä vuotta ja tapaillut toista eronnutta, jolla aikuiset lapset, hänen luonaan. Rehellisesti olen kertonut minne menen ja missä olen. Joskus olen ollut yhden yönseudun, toisinaan kaksi. Lapsi ja mies ovat tavanneet sattumalta kaupungilla yhden kerran. Näin tullaan jatkossakin toimimaan. Kukaan ei astu kenenkään reviirille ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole mitään apua sulle, mutta halusin vaan sanoa, että mahtavaa, miten ajattelet lasta ja rauhallisen kasvuympäristön tapaamista hänelle ennemmin kuin pikaista parisuhteen löytämistä. Jos muissakin eroperheissä olisi malttia moiseen, olisi paljon vähemmän rikkinäisiä lapsia.
No, mulla on kaksi lasta, olen ollut yksin yli 10 vuotta. Mä voisin treffailla miehiä, jos sellaisiin jossain tutustuisin. Sanoisin varmasti ihan rehellisesti, että olen ensi lauantaina kaupungille tapaamaan äkxää... Kun kotiutuisin, niin lapset varmasti kyselisivät, miten meni, jos oli tympeää, sanoisin sen niin, jos olisi mukavaa, kertoisin, että oli kivaa, uskon että tapaan vielä uudestaankin.
Lapseni ovat 12-15 veet, järjellisiä.
16:n kommentti saa minut miettimään taas erilaiseen arvomaailmaan päättynyttä suhdetta. Miehellä oli lapsia ja hänen mielestään vanhempien uudet kumppanit olivat vain rikkaus ja vaihtuvuuskin ok, saimme valtavia riitoja aikaan siitä kun arvostelin hänen kuultensa muiden toimintaa. Hänestä ei ollut mitään erikoista siinä, että yhteen muutetaan lapsista huolimatta muutaman viikon tuntemisen jälkeen, että avoliittoja on useampia eron jälkeen ennen kuin lapset ovat edes koulussa, sehän on vain rikkaus kun on ihmisiä ympärillä. Hänelle tuntui olevan suurin menestyksen mittari, miten pian ihminen on eron jälkeen uudessa avoliitossa ja ei pitänytkään lastensa äidin suhdetta oikeana suhteena, kun he eivät "vieläkään" asuneet yhdessä.
No eiköhän yläkoululaisen kanssa voi jo keskustella asiasta ihan tyyliin, että äiti haluaisi ehkä löytää itselleen elämänkumppanin ja mahdollisesti käydä treffeillä. Näin lapsikin saa mallin siitä, ettei tulevassa seurustelussa ole salattavaa. Eihän sun ole pakko sitä miestä teille tuoda, mutta mielestäni tuon ikäisen kanssa voi olla jo suht rehellinen.