Orastava shoppailuriippuvuus, kohtalontovereita?

Mikä ihme saa sut ostamaan koko ajan? Oletko koskaan oikein kunnolla pysähtynyt miettimään sitä? Ajatteletko ollenkaan kuinka paljon saisit säästettyä jos et törsäisi turhuuksiin? Voisit saada hyvän alkusumman säästettyä vaikkapa asuntoa tai matkaa varten. Jonkin asia korvike tuo jatkuva ostaminen on, se sun tulee itsellesi selvittää. Ja sitten järki käteen, et selvästikään voi hyvin tuossa ostovimmassasi, hae siihen apua tai pyydä lähipiirisi tukea asiaan. Voimia muutokseen!

Ostamisesta saa varmaan mielihyvää, mutta jos kokeilisit lykätä jonkin haikailemasi vaatteen ostamista vaikka viikon, todennäköisesti kiinnostuksesi vaatteeseen hiipuu siinä ajassa ja toteat, ettet tarvitsekaan sitä. Toinen keino on yksinkertaisesti vältellä vaatekauppoja ja nettikauppoja. Jos siis ymmärsin oikein ja haluat tuosta ostelusta eroon. Käy myös läpi ne vaatekasat ja mieti niistä asukokonaisuuksia.

Mulla ostelu liittyi siihen aikaan, kun rahaa oli vähän. Kova tarve saada jotain uutta kohotti päätään usein opiskeluaikona ja silloin, kun rahaa oli niukasti. Nyt kun olen töissä ja palkasta jäisikin rahaa osteluun, se ei kiinnosta juuri yhtään. Tyydytin tuolloin ostelulla jotain kelpaamisen ja pärjäämisen tunnetta, joka nyt tulee muutoinkin tekemällä muita asioita. 

Mulla auttoi ja auttaa edelleen myös tuo, että odottaa aina ennen ostopäätöksen tekoa, koska usein rahaa paloi siinä hetken huumassa kun näki jotain kaunista. Jos nettikauppaan tulee jokin upea vaate, odotan vaikkapa pari päivää ja katson sitä uudelleen. Todennäköisestin en enää tässä vaiheessa tunne läheskään yhtä suurta tarvetta saada tuota tavaraa.

Kirpparit auttaa ostohaluihin ja tulee halvaksi. Yritän itse pitää kiinni säännöstä, että kun tekee mieli shoppailla tai tarvitsen jotain, menen aina ensin kietämään kirppikset läpi. Näin voin sallia itselleni jotain "uutta" mutta rahaa kuluu kuitenkin paljon vähemmän. Samoin jos satun löytämään sen mitä oikeasti tarvitsen, saan sen murto-osalla siitä hinnasta, mitä olisin kuitenkin joutunut kaupassa maksamaan.

Tavaroiden ostaminen on sellaista sijaistoimintaa. Usein se alkaa salakavalasti sillä, että palkitset itseäsi jostain osatamalla jotain uutta. Oli sitten kysymyksessä ilo tai suru - sitä lääkitään ostamisella.  Oma elämä ei ehkä ole kovin tyydyttävää? Pienen lapsen äiti esim. joutuu uhrautuen omistamaan kaiken aikansa lapsen tarpeiden tyydyttämiselle. Koko ajan pitää olla valmiina, jos lapsi tarvitsee sinua johonkin. Siihen kivaa vastapainoa, nopeaa ja helposti järjestettävää palkitsemista on lähteä kauppakeskukseen. Vaatii enemmän pitkäjänteisyyttä aloittaa esim. uusi harrastus tmv. Eikä sellaiseen ole kauheasti aikaa ja tilaakaan pikkulapsiarjessa. Shoppailu on siis hyvin inhimillinen pahe tavallaan.

Kuitenkin ostaminen ei tunnetusti ole mikään kestävä ratkaisu. Ostoksen tuottama mielihyvä kestää vain lyhyen aikaa, jos sitäkään. Usein ihmiset vain tuntevat olevansa elossa tekemällä ostoksia. Silloin pitäisi jo hälyytyskellojen soida.

Hienoa, että ap. tunnistaa ongelmansa. Siitä seuraava askel voisi olla inventaario kaikista kuluneen vuoden ostoksista. Käy ne läpi ja järjestele. Voit myös hyvällä omallatunnolla iloita hankinnoistasi. Sitten tulee arviointi. Mitä kaikkea minulla jo on? Tarvitsenko tämän lisäksi jotain vielä?

Kolmas vaihe on tärkeä. Tee tietoinen valinta ja pysy poissa kauppakeskuksista ja nettikaupoista. Silloin ei niin helposti "altista" itseään uusille houkutuksille. Silloin on myös pakko kehittää jotain muuta sisältöä sille ajalle, jota ennen käytti ostoksilla. 

Ryhdy lakkoon.

http://www.vauva.fi/keskustelu/3882210/ketju/ostolakko_vuoden_loppuun

Sinkkuna tuli minulle samanlaisia tuntemuksia. Elämä oli tyhjää kun ei ollut parisuhdetta tai lapsia (kun nyt vertaan nykyiseen tilanteeseeni). Olin sinkku kymmenen vuotta (siis ilman mitään parisuhdetta tai edes orastavaa suhdetta). Olen myös hyvin lapsirakas ja perhekeskeinen ihminen. Eläimiä en voinut hankkia (olisin halunut) koska asuntooni, missä asuin ei saanut olla esim. koiria/kissoja, ja tein töitä aika paljon ja epäsäännöllisesti, joten koira olisi vain kärsinyt kun olin aika paljon pois kotoa.

Tuntui, että shoppailu oli ainoa asia mikä piristi ja toi iloa elämään. Nautin laadukkaista vaatteista, merkkikaulahuiveista ja laukuista. Kiinnitin paljon huomiota myös omaan ulkoiseen olemukseen, olihnan "hakupäällä", joten tuli panostettua vaatteisiin, kampaajaan, meikkeihin.

Nyt perheellisenä äitinä tuntuu, että sinne kauppakeskukseen raahautuminen on ihan tappoa. En jaksa, ei kiinnosta. Tietenkin lapsille ostan pakolliset vaatteet samoin itselleni, mutta shoppailu ei enää ole sellaista huumetta tai elämän täytettä kuin ennen, pikemminkin pakollinen paha.

Kannattaa miettiä miksi ostaa? Mitä haluat ostoksillasi itsellesi tai muille viestiä? Mitä vaatteet sinulle edustavat? Mihin pyrit niiden kautta? Mitä tunnetilaa haet ostamalla? Miksi?

Ylös