Omakotitalo oli virhe
Ostettiin kesällä omakotitalo, jossa ollaan nyt tehty pientä pintaremppaa. Rahaa menee aivan jumalattomasti, vaikka ei tehdä edes mitään kalliita tai laadukkaita valintoja. Ikinä ei ole miehen kanssa riidelty näin paljon.
Nyt istun keskeneräisen olohuoneen keskellä ja karjun ääneen, vaikka olen täällä muka remppaamassa. Mies ja pojat on nykyisellä asunnolla. Haluaisin tyyliin polttaa koko paskan ja vetää itse kännit.
Kiitos kun sain avautua. <3
Kommentit (60)
Teettäkää remontti ammattilaisella ja nauttikaa lopputuloksesta. Kyllähän se maksaa, mutta sitten ei tarvi pariin vuosikymmeneen tehdä yhtään mitään.
Koita jaksaa. Ymmärrän fiiliksen liiankin hyvin.
Kai varasitte remppaan riittävästi rahaa?
Virhe oli olla laskematta kustannuksia etukäteen.
Mistä riitelette? Josko niitä pystyisi tasoittamaan ennakolta ettei tulisi tunnekuohua samassa määrin mukaan.
Ainahan sitä tuollaisissa projekteissa tulee vaiheita, että harmittaa. Teidän pitäis puhua asiasta ja asettaa realistinen aikataulu ja tavoite.
Die kyl osasit hyvin kiteyttää sen, miks mie haluan olla koko elämäni vuokralla. :D Stressiä, rahan menoa, paha mieli jne. Koita jaksaa. :) Voi olla, et joku päivä se talo on teidän unelmakoti. M25
Die? :D Siis sie! Ei pitäisi olla kirjottamisen näin vaikeaa vuonna 2020. :D M25
Olisiko tilanne eri jos remppaisitte rivaria tai kerrostalokaksiota?
Vierailija kirjoitti:
Die kyl osasit hyvin kiteyttää sen, miks mie haluan olla koko elämäni vuokralla. :D Stressiä, rahan menoa, paha mieli jne. Koita jaksaa. :) Voi olla, et joku päivä se talo on teidän unelmakoti. M25
Totta nuo, mutta ainakin itselläni ei ole ihan hirveän hääppöiset tulot, joten on kiva maksaa "omaan taskuun" ja jossain vaiheessa olla sitten velaton ja asua tosi halvalla. Toki niitä remppoja tulee sitten, mutta silti. :)
Eri
Miksi ihmeessä raivota ja tuhota perhe-elämänsä jollain pintaremontilla? Jättäkää suosiolla myöhempään vaiheeseen, jos ei ole mitään pakottavaa tarvetta tehdä just nyt ja talossa pystyy asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tilanne eri jos remppaisitte rivaria tai kerrostalokaksiota?
Olisi. Omiksessa voi karjua rauhassa vaikka yöllä, ilman että poliisi ja valkotakkiset tulevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Die kyl osasit hyvin kiteyttää sen, miks mie haluan olla koko elämäni vuokralla. :D Stressiä, rahan menoa, paha mieli jne. Koita jaksaa. :) Voi olla, et joku päivä se talo on teidän unelmakoti. M25
Totta nuo, mutta ainakin itselläni ei ole ihan hirveän hääppöiset tulot, joten on kiva maksaa "omaan taskuun" ja jossain vaiheessa olla sitten velaton ja asua tosi halvalla. Toki niitä remppoja tulee sitten, mutta silti. :)
Eri
Tuo o just se mitä mie oon myös miettiny, mut työtön ei taida saada pankista asuntolainaa. :o Sit jos vaikka olisikin työ, niin sit saisi aina jännittää, et jos jääkin työttömäksi. Remontit voi olla kalliita, nii sit olisi kyl iha lirissä, jos olis työtön. :D M25
Saahan sitä remonttilainaa pankista.
Kyllä omakotitalossa riittää jatkossakin työtä ja kohentamista.
Ostitteko talon silmät ummessa, tekemättä mitään laskelmia pienistäkin remonttimenoista?
Ja lainanmatkuista ja koroista sun muista kuluista.
Ja mihin olette tähän saakka rahojanne käyttäneet, asuitteko vuokralla aiemmin?
Kaikkihan se tietää, että asumiskulut nappaat ihmisten tuloista suuren, erittäin suuren osan.
Jaa ja joo.
Moni nainen tekisi tuollasita juttua mielellään omaan kotiinsa, taloonsa.
Ja mieskin. Omaansahan siinä laittaa ja parantaa.
Vaikuttaa siltä että olette vielä kypsymättömiä ihmisiä, kun tuollaisista asioista riideellään kuin pintaremontit.
Polta se talo! Tee se nyt heti, älä epäröi äläkä aikaile!
Alkonarkilla alkonarkin ongelmat.
Elämässäsi tuntuu olevan kaikki pelkkää erhettä.
Ap korkkaa nyt heti niin olosi ja paha mielesi paranee. Hakeudu muiden alkonarkkien seuraan ja käytä aineita ryhmässä. Oikein paljon kannattaa ottaa kerralla kun olet joutunut olemaan selvästikin ilman jo jonkin aikaa.
Kyllä se siitä. Kun saatte sen sellaiseksi että sinne voi muuttaa, niin kaikki suttaantuu.
Stressaaminen kannattaa lopettaa ja hyväksyä, että jatkossa kaikki on vähän rempallaan, eikä vaatia täydellisyyttä.