Omakotitalo oli virhe

Millaisesta asunnosta muutatte ok-taloon? Me asuimme 10 vuotta paritalossa ja se antoi hienosti osviittaa siitä, millaista ok-taloasuminen tulisi olemaan. Paritalossakin oli iso piha hoidettavana, haravoitavana ja kolattavana ja asuinneliöitäkin 100. Ei tullut niin shokkina siirtyä 200 neliön ok-taloon kun sitä oli saanut ensin pitkään "harjoitella". Mutta jos tyyliin kerrostaloasunnosta tai pienestä rivarista muuttaa niin voihan se vähän yllättäen tulla, miten paljon työtä talon ylläpidossa on ja kuinka moneen eri kohteeseen sitä rahaa menee.

Laittakaa rauhallisesti huone kerrallaan kuntoon ja asutte muussa osassa taloa normaalisti. Sitten rempattu huone käyttöön ja toinen käsittelyyn - voimien mukaan.

Ok-talo on tosiaan siitä kiva, ettei naapuri laske vessareisuja tai kuuntele aviollisia tapahtumia.

Pianoa voi alkaa soittaa klo 23.

Remonttiapuna voi käyttää radiota, musiikkia ja kuunnella äänikirjoja. Ylen areenalla on kaikkea kivaa kuultavaa. Tee, ap, viihteestä oleellinen osa remonttia. Silloin maalit menee seiniin ihan itsestään. Pahin vaihe oli lattioiden hiominen, koska melun takia ei voinut kuunnella mitään.

Minä tekisin mitä vaan että pääsisin omakotitaloon luhtitalosta jossa naapurien tupakinkäryt tulee ilmanvaihtokoneen kautta huoneistoon ja mikään suodatin ei vuokranantajaa kiinnosta. Muuttaminen hankalaa kun just muutetiin.  O_O Rahan säästäminen kiikarissa ja asp tili.

Miten omakotitalo liittyy asiaan?

Ihan samanlainen sirkus olisi tullut vastaavassa kunnossa olevan kerrostalokämpänkin "pintaremontista" kun teillä ei selvästikään ole mitään käsitystä koko hommasta.

Oma 130+ neliön talo vie n. 500€/kk ilman lainanlyhennyksiä. Tähän hintaan saa vakuutukset, vesi, lämpö, sähkö jätehuolto, tonttivuokrat, verot, jne. Sitten kun haluaa vaihtaa kodinkonetta tai korjata jotain pientä, pitää laskea tuohon päälle. Sellaista kulunkia tulee tonni-pari vuodessa. Yhtään isompaa remppaa ei ole vielä tehty, mutta sitä odotellessa...

Asunto on useimmiten ihmisen isoin investointi. Stressaahan se. Monesti myös yritetään tehdä oikeiden töiden ohella remonttia ilman osaamista, lisää stressiä. Joudutaan tekemään valintoja, joista ei aina olla samaa mieltä.

Talonrakennus/remontointi ilman riitoja onnistuu vain ihmisiltä joilla on riittävästi rahaa ja/tai osaamista.

Toivottavasti siitä ei tule ikuisuusprojektia... Kun olin lapsi vanhempani ostivat omakotitalon, ajattelivat rempata sen kivan näköiseksi. Purkivat muutaman sisäseinän, kellarissa aloittivat jotakin touhua, vintillä aloittivat jotakin, kuistia aloittivat. Saunan remontin aloittivat. Mikään ei koskaan tullut valmiiksi sen 6 vuoden aikana kun siinä asuin ennen kuin muutin omilleni.

Riitelivät myös jatkuvasti joka asiasta, eivät juuri koskaan riidelleet ennen kuin muutettiin ok-taloon..

Me tehtiin tämä oma talo pitkästä tavarasta 25 vuotta sitten, ensin vain yläkerta asumiskuntoon (100 neliötä, hirsirunko) ja kun oli päästy asumaan, päällystettiin alakerran huoneet parin vuoden sisällä. Rahaa oli tosi, tosi vähän, oltiin molemmat siivoustöissä laman aikana, eikä niillä tuloilla isoa lainaa saanut. Taloa tehtiin lompakon mukaan. Mutta ei riidelty. Tiedettiin, ja otettiin etukäteen selvää mitä mikäkin maksaa, vaikka nettiä ei silloin ollutkaan, eikä verkkokauppoja. Budjettiin laitettiin aina +10% vararahasto, ja sillä pärjättiin.

Neuvoni on siis, että olkaa työpari, yhdessä, ja ystävällisiä toisillenne.. Virheitä tulee kummallekin, siihen voitte varautua, mutta älkää syytelkö toisianne, sillä ei virheitä korjata. Välillä pitää myös huilata, ettei ole koko ajan jaksamisen äärirajoilla.

Nyt rempataan miehen mummolaa, vain pintaremppaa onneksi, myöskin huone kerrallaan, samalla tavalla mennään ja pikkuhiljaa tulee valmista, seinä ja lattianpätkä kerrallaan.

Voimia ja yhdessätekemisen iloa!

Yleensähän tämä menee niin että kauniimpi puolisko miettii valmiita pintoja ja sisustusta. Mies yrittää sen eteen kaikkensa rakenteiden ja muun kanssa. (Ei näy silmään). Mies palaa loppuun ja tulee ero.

Aina jaksan ihmetellä tätä suomalaisten pakkomiellettä saada omakotitalo. Tai ilmeisesti siinä on sitten jotain sellaista hohtoa mitä itse en ole ikinä tajunnut? Etenkin kun kaikki läheiset jotka on omiksen hankkinut ja ruvennut tekemään remppaa on vaan stressaantuneita ja hermot riekaleina. Ehkä se on eri asia rikkaille kun vaan voi kävellä valmiiseen taloon mutta kun satun tuntemaan vain keskituloisia eikä se ainakaan meikäläisille vaikuta olevan sitten kuitenkaan mikään onnen lähde. Mutta myönnän että minun näkemykseen vaikuttaa suuresti se että olen äärimmäinen minimalisti, minulle riittää hyvin iso yksiö tai pieni kaksio, inhoan isoja tiloja enkä aio ikinä hankkia lapsia tai muuttaa yhteen miesystäväni kanssa. 

Oletteko koskaan asuneet omakotitalossa? Siis lapsena/nuorena? Oliko ihan uutta, että aina on jotain tehtävää, rempattavaa, korjattavaa, uusittavaa, piha hoidettavana jne? En minäkään näistä hommista nauti mutta en osaisi asua muutenkaan. Oma tupa, oma lupa, koirat ja lapset ja menee helpoimmin tässä. Toki mielestäni asutaan nyt liian lähellä muita, tällaisella omakotitaloalueella, jossa suht pienet tontit, 1000m2 luokkaa. Haluaisin muuttaa vähän sivummalle, isommalle tontille, vielå enemmän omaan rauhaan. Rahaa menee ja siihen pitää jo alunperin varautua. Ja jos ei ole osaamista ja ahkeruutta, sitä täytyy varautua ostamaan. On meiltäkin tähän 2003 rakennettuun taloon tehty remonttia jo useammalla kymppitonnilla. Mm. uusi katto taloon ja autotalliin melkein 40 000. Mutta elämä on. Ainakin sitä maksaa itselleen ja talo on sellaisella alueella, että sen saa kyllä nopeasti kaupaksi, jos tarve on.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan asuneet omakotitalossa? Siis lapsena/nuorena? Oliko ihan uutta, että aina on jotain tehtävää, rempattavaa, korjattavaa, uusittavaa, piha hoidettavana jne? En minäkään näistä hommista nauti mutta en osaisi asua muutenkaan. Oma tupa, oma lupa, koirat ja lapset ja menee helpoimmin tässä. Toki mielestäni asutaan nyt liian lähellä muita, tällaisella omakotitaloalueella, jossa suht pienet tontit, 1000m2 luokkaa. Haluaisin muuttaa vähän sivummalle, isommalle tontille, vielå enemmän omaan rauhaan. Rahaa menee ja siihen pitää jo alunperin varautua. Ja jos ei ole osaamista ja ahkeruutta, sitä täytyy varautua ostamaan. On meiltäkin tähän 2003 rakennettuun taloon tehty remonttia jo useammalla kymppitonnilla. Mm. uusi katto taloon ja autotalliin melkein 40 000. Mutta elämä on. Ainakin sitä maksaa itselleen ja talo on sellaisella alueella, että sen saa kyllä nopeasti kaupaksi, jos tarve on.

Toi aiemmin kirjottanut minimalisti hippi kyselee ihan puhtaasta uteliaisuudesta: mitä iloa te siis saatte siitä että maksatte taloa "itsellenne" todella pitkiä aikoja, suuria summia, ihan vaan sitä varten että joskus voitte elää vähän halvemmin vaikka kukaan meistä ei tiedä vaikka kuolisimme ensi viikolla? Kun minä siis en osaa ajatella tolla tavalla vaikka miten yrittäisin ja olen oikeasti utelias kuulemaan muiden näkemyksiä tästä aiheesta kun en vain tajua. Olen kai liian "tässä ja nyt" tyyppinen ihminen, en näe mitään syytä miettiä sitä millaista elämä on sitten kun/jos edes pääsen mummeliksi asti. Ja en näillä jutuilla siis yritä loukata teitä omis ihmisiä tai vaikuttaa siltä että tekisitte jotain väärin. 

No vastaan: olen aina asunut omakotitalossa, paitsi lyhyet pätkät kerrostalossa opiskeluaikana ja ja miehen kanssa pariskuntana rivarissa. Rivariin otettiin melkein heti peräkkäin kaksi koiraa. Omakotitaloon oli kiire päästä heti kun tiedettiin mihin vakiinnutaan pidemmäksi aikaa. Siihen taloon syntyi myös lapset. Tilaa on nyt sellaiset 210 neliötä kahdessa kerroksessa ja autotalli-varastotilat. Tämäkin tuntuu välillä pieneltä...

Itse olen lapsuuteni asunut pienessä maalaiskaupungissa isossa talossa, isolla tontilla, puoliso taas pohjoisessa, vanhassa isossa maalaistalossa omassa saaressa. Eli molemmilla kuva oikeasta asumisesta on iso tontti, iso talo, paljon tilaa ja omaa rauhaa, luonto lähellä. Eläimiä on ollut kotona aina, siksikin kerrostaloasuminen on hankalaa. Nyt mies tekee valtaosin etätyötä, kerran pari viikossa käy isommassa kaupungissa töissä. Tarvitaan siis myös oma työhuone isoille tietokoneille ja useammalle näytölle. Lapsille tietty omat huoneet. Kaikenlaista tavaraa, harrastustarviketta ym. on toki kertynyt etenkin lasten myötä paljon vaikk toki tavaraa on myös kierrätetty ja hävitetty paljon.

Eri ihmisillä on toki erilaiset lähtökohdat ja erilaiset näkemykset hyvästä asumisesta. Varmaan oma lapsuus ja kasvuympäristö vaikuttaa paljon. Ja tietty paikkakunta missä asuu ja se, miten paljon pystyy asumisestaan maksamaan. En koskaan tule muuttamaan esim. pk-seudulle juuri tästä syystä. Täällä ison omakotitalon saa 300 000-400 000e hintaluokassa. Samalla rahalla saa ehkä kaksion Helsingistä... minä olen valmis maksamaan omasta tilasta ja omasta rauhasta ja luonnon läheisyydestä sen verran kuin tarvitsee. Kaikki asuminen maksaa. En tarvitse Oopperaa, ravintoloita, viihdettä enkä metroa eikä minun tarvitse asua lähellä niitä. Enkä todennäköisesti tule muuttamaan kerrostaloon, ennenkuin ehkä vanhana oman kunnon takia on pakko... Sitä ennen, lasten lähdettyä opiskelemaan, varmaan muutetaan hieman pienempään taloon, isommalle tontille ja kauemmas muista ihmisistä..... pieni talo olisi minulle ehkä joku 100-120 m2 ja sopiva tontti 3000-5000m2.

Niin ja toki kun talo on omaisuutta ja jos siitä pitää huolta niin, että sen arvo säilyy, se on myöhemmin myytävissä tai se jää omille lapsille perinnöksi. Miksi maksaisin saman verran jollekin muulle vuokrana? Saman kokisia taloja ei edes löydy vuokralle ja jos löytyisikin, kulut olisi varmaan 2000-3000e/kk. Ja parinkymmenen asumisvuoden jälkeen ei edelleenkään olisi mitään omaisuutta.

Muistan tutkimuksen, jossa verrattiin omakotitalon ja kerrostaloasunnon kuluja. Omakotitalossa halvempaa. Sataneliöisen osakkeen putkiremppa satatonnia, muutkin taloyhtiön remontit aina suhteettoman kalliimpia eikä itse voi tehdä. Peruskulutkin pienemmät, jos ei ole sähkölämmitystä.

4h kerhosta saa halvalla nurmikon leikkaajan ja haravoijan, jos ei hyötyliikuntaa arvosta.

Vierailija kirjoitti:

No vastaan: olen aina asunut omakotitalossa, paitsi lyhyet pätkät kerrostalossa opiskeluaikana ja ja miehen kanssa pariskuntana rivarissa. Rivariin otettiin melkein heti peräkkäin kaksi koiraa. Omakotitaloon oli kiire päästä heti kun tiedettiin mihin vakiinnutaan pidemmäksi aikaa. Siihen taloon syntyi myös lapset. Tilaa on nyt sellaiset 210 neliötä kahdessa kerroksessa ja autotalli-varastotilat. Tämäkin tuntuu välillä pieneltä...

Itse olen lapsuuteni asunut pienessä maalaiskaupungissa isossa talossa, isolla tontilla, puoliso taas pohjoisessa, vanhassa isossa maalaistalossa omassa saaressa. Eli molemmilla kuva oikeasta asumisesta on iso tontti, iso talo, paljon tilaa ja omaa rauhaa, luonto lähellä. Eläimiä on ollut kotona aina, siksikin kerrostaloasuminen on hankalaa. Nyt mies tekee valtaosin etätyötä, kerran pari viikossa käy isommassa kaupungissa töissä. Tarvitaan siis myös oma työhuone isoille tietokoneille ja useammalle näytölle. Lapsille tietty omat huoneet. Kaikenlaista tavaraa, harrastustarviketta ym. on toki kertynyt etenkin lasten myötä paljon vaikk toki tavaraa on myös kierrätetty ja hävitetty paljon.

Eri ihmisillä on toki erilaiset lähtökohdat ja erilaiset näkemykset hyvästä asumisesta. Varmaan oma lapsuus ja kasvuympäristö vaikuttaa paljon. Ja tietty paikkakunta missä asuu ja se, miten paljon pystyy asumisestaan maksamaan. En koskaan tule muuttamaan esim. pk-seudulle juuri tästä syystä. Täällä ison omakotitalon saa 300 000-400 000e hintaluokassa. Samalla rahalla saa ehkä kaksion Helsingistä... minä olen valmis maksamaan omasta tilasta ja omasta rauhasta ja luonnon läheisyydestä sen verran kuin tarvitsee. Kaikki asuminen maksaa. En tarvitse Oopperaa, ravintoloita, viihdettä enkä metroa eikä minun tarvitse asua lähellä niitä. Enkä todennäköisesti tule muuttamaan kerrostaloon, ennenkuin ehkä vanhana oman kunnon takia on pakko... Sitä ennen, lasten lähdettyä opiskelemaan, varmaan muutetaan hieman pienempään taloon, isommalle tontille ja kauemmas muista ihmisistä..... pieni talo olisi minulle ehkä joku 100-120 m2 ja sopiva tontti 3000-5000m2.

Varmasti se vaikuttaa jos on aina tottunut asumaan omakotitalossa. Itse taas asuin lapsuudenkodissa rivitalossa ja sen jälkeen pelkästään kerrostaloissa vuokralla. Jos haluaisin, saisin säästettyä sen verran että saisin lainan ja ostettua vaikka tämän nykyisen yksiöni mutta mielummin käytän rahani harrastuksiin ja matkusteluun. Koska siis pitkäaikainen miesystäväni asuu tällä hetkellä Italiassa, ennen sitä hän asui viisi vuotta Jenkeissä, matkustelemme kumpikin edes takasin todella paljon. Olemme molemmat tällaisia hippi luonteisia, eikä meillä ole halua asettua asumaan yhteen kaupunkiin ja omakotitaloon. Tai vaikka eroisimmekin joskus niin en silti näe ajatusteni muuttuvan koska ennen tätä suhdettakin ajatus asuntolainoista ja remonteista vain ahdisti enkä yhtään ymmärtänyt niiden hohtoa. Kieltämättä Suomessa on vähän ikävä asenne, että jos ei omista taloa niin sanotaan henkilön olevan lapsellinen tai tyhmä, mutta maailmaa nähneenä ja muuallakin asuneena tiedän, että sellainen asenne on vain täällä enkä ota siitä enää itseeni. Mutta onnea kaikille teille jotka olette iloisia omiksistanne! 

Vierailija kirjoitti:

Muistan tutkimuksen, jossa verrattiin omakotitalon ja kerrostaloasunnon kuluja. Omakotitalossa halvempaa. Sataneliöisen osakkeen putkiremppa satatonnia, muutkin taloyhtiön remontit aina suhteettoman kalliimpia eikä itse voi tehdä. Peruskulutkin pienemmät, jos ei ole sähkölämmitystä.

4h kerhosta saa halvalla nurmikon leikkaajan ja haravoijan, jos ei hyötyliikuntaa arvosta.

Kokonaiskulut voi olla omakotitalossa pienemmät jos kaikki menee nappiin ja pankki on myötämielinen rahoituksen suhteen. Muuten voi olla vähän niin ja näin, varsinkin jos laskee omalle ajalle jonkinlaisen arvon. Kerrostaloasunnossa remontit voi halutessaan maksaa rahoitusvastikkeessa pitkän ajan kuluessa eikä tarvitse olla takauksia tai siemenrahaa. Omakotiasuja joutuu kaivamaan riihikuivaa tai sitten pitää olla suhteet kunnossa pankkiin ettei lainaneuvotteluissa tarvitse hikoilla.

Talon hankinta on tarkkaan suunniteltu ja hallintaa vaativa prosessi.

Jos istut turhautuneena talosi keskeneräisessä olohuoneessa, jossain kohtaa prosessia on tehty virhearvio.

Mulla ongelma koska velkaa en saa enää ja taloa pitäisi rempata. Vanhoilta vanhemmilta ei voi pyytää apua. Talo jäi mun vastuulle eron jälkeen eikä ole myyntikunnossa.

Suomalainen unelma😂 Monikohan kuolee vitutukseen talojensa takia?