Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko koskaan aikuisiällä ollut niin suuttunut vanhemmillesi että et ole
13.09.2020 |
Pitänyt yhteyttä pitkään aikaan? Mitä vanhempasi tekivät että pistit välit poikki? Entä lapset, saivatko vanhempasi nähdä edelleen lapsenlapsiaan?
Olen hiukan huolissani miehen siskosta, joka on laittanut välit poikki vanhempiinsa jonkun tyhjänpäiväisen riidan vuoksi, joten isovanhemmat ovat olleet kohta vuoden ilmaa tälle miehen siskolle. Näen miehen vanhempia silloin tällöin ja he kärsivät tilanteesta paljon ja kaipaavat lapsenlapsiaan.
Mies ei tiedä mikä siskoaan hiertää, eivät ole puhuneet asiasta. Tietää vain että sanomista oli tullut kun isoisä oli ollut apuna rakentamassa taloa. Miehen vanhemmat ovat aivan tavallisia kuusi-seitsenkymppisiä, eivät juoppoja tai väkivaltaisia
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
En ole. Lapsillasta ja alaluokkaista hommaa. Sivistynyt ihminen ei toimi niin.
Yläluokkaisia saa kohdella miten tahtoo ja ne vaan nielee kaiken?
Ok, hyvä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käly saattaa laittaa kohta vaikka sinuunkin välit poikki kun postailet hänen henkilökohtaisia asioitaan palstalle.
Tämä on täällä aina yhtä huvittavaa kun kuvitellaan että Suomessa asuu n 50 ihmistä. :D
no kuule kyllä täällä palstalla käy vähän enemmän kuin 50 ihmistä. ja jos käly ei satu itse palstailemaan niin hän voi vaikka googletella jtn välirikosta vanhempiin taikka hänellä voi olla palstaileva kaveri joka tunnistaa hänet tästä ketjusta.
Eihän APn kirjoituksessa ollut mitään henkilökohtaista, mistä voisi tunnistaa. Hyvin ympäripyöreitä juttuja.
Noita nyt tapahtuu joka toisessa suvussa.
ohis
Minun isäni katkaisi välit minuun ja sisaruksiin useampi vuosi sitten. Kukaan ei tiedä miksi, ei ole vastannut mihinkään viesteihin, antanut mitään syytä tms. Ei ole myöskään nähnyt lapsenlapsiaan vuosiin. On kuitenkin ihan hyvissä voimissa yms, näin ollaan kuultu muilta sukulaisilta. Ollaan sisarusten kanssa ihan tavallisia ihmisiä, jotka yleensä tulee toimeen kaikkien kanssa. Huuli pyöreänä ihmetelty isän tempauksia. Vaikea myös pyytää anteeksi, tulla vastaan, tai muuttaa tilannetta paremmaksi, kun ei tiedetä mitä on tehty. Eli tilanteita on monia ja joskus ihmiset tekevät kummallisia asioita, joissa ei ulospäin ole logiikkaa.
Onko kälyllä joku mielenterveysongelma? Jos se selittäisi asian?
Vierailija kirjoitti:
Onko kälyllä joku mielenterveysongelma? Jos se selittäisi asian?
Appivanhemmilla? Esim dementia joka aiheuttaa mänttiä käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä vittuili koko ajan ja yritti systerin kanssa saada minua laittamaan äidin mielisairaalaan. Äiti jatkoi vaan avioliitossa ja joutui syömään mielialalääkkeitäkin, kunnes sain kannustettua ottamaan eron. Isä syytteli minua erosta, joten se oli siinä ja näin moneen vuoteen vain kerran ennen hänen kuolemaansa. No jälkensähän se kaikki jätti äitiin ja ollut pakko ottaa etäisyyttä äitiinkin, kun on alkanut syytellä minua asioista, joita en ole tehnyt. Jälkeenpäin väittänyt ettei systeri tehnyt isämme kanssa mitään hänelle. Epäilen että sekoilee sen verran, että sekoittaa systerin ja minut toisiinsa.
Isovanhempien liitto on täynnä täysinaivanviattomia isovanhempia jotka ei ollenkaan ymmärrä miksi heihin on katkaistu välit... Kyyneleiset silmät pyöreinä ihmettelevät asiantilaa.
Niin se minunkin ns äitini selittää. Se niiiiin herttainen mummeli siitä naapurista, joka ei kenellekään koskaan ole pahaa tahtonut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut. Kyseessä on ollut asiaton puuttuminen aikuisen lapsen (yli 40v) asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien liitto on täynnä täysinaivanviattomia isovanhempia jotka ei ollenkaan ymmärrä miksi heihin on katkaistu välit... Kyyneleiset silmät pyöreinä ihmettelevät asiantilaa.
Niin se minunkin ns äitini selittää. Se niiiiin herttainen mummeli siitä naapurista, joka ei kenellekään koskaan ole pahaa tahtonut...
No mitä teki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käly saattaa laittaa kohta vaikka sinuunkin välit poikki kun postailet hänen henkilökohtaisia asioitaan palstalle.
Tämä on täällä aina yhtä huvittavaa kun kuvitellaan että Suomessa asuu n 50 ihmistä. :D
no kuule kyllä täällä palstalla käy vähän enemmän kuin 50 ihmistä. ja jos käly ei satu itse palstailemaan niin hän voi vaikka googletella jtn välirikosta vanhempiin taikka hänellä voi olla palstaileva kaveri joka tunnistaa hänet tästä ketjusta.
No kuule... kuinkahan moneen tuhanteen kälyyn sopii nuo nihkeät välit isovanhempiin? 🙄
Suomi on sukuriitojen maa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat "hyväntahtoisia" ihmisiä. Silti he ovat lapsuudestani saakka systemaattisesti suosineet yhtä sisarusta. Hän on saanut kaiken materian minkä keksit ja huomion. Vertailuesimerkkinä voin kertoa, että minulle ei järjestetty edes synttäreitä koskaan.
En osannut kouluiässä käyttäytyä muiden synttäreillä enkä uskaltanut pyytää äidiltäni sellaisia, koska minun eteeni ei koskaan tehty mitään, tein kaiken itse. Jo siis 7-8 vuotiaana en uskaltanut pyytää juhlia vuokseni, koska jollain epämääräisellä tavalla ahdistuin etten osaisi järjestestää sellaisia. Minussa ei senikäisenä pienenä lapsena ollut virittynyt mitenkään sellaista turvallisuudentunnetta, että minusta huolehditaan ja minun eteeni tehdään asioita.
Siskoni on taas paapottu niin, että hän on kuin taivaan lintu. Hyvä asiahan se vain on, että hänellä on turvallisuudentunne elämässään. Mutta jotenkin hänkään ei pidä minua, jotenkin ihan lähtökohtaisesti, oikeutettuna samoihin asioihin kuin hän. Jotenkin niin, että hän ei näe ollenkaan, että kun hän kertoo kuinka he kävivät vanhempieni kanssa ulkomailla, että minustakin voisi olla kiva käydä elämäni ensimmäistä kertaa vanhempieni kanssa ulkomailla. En ole tasaveroinen, mutta en ole alempikaan, vähän kuin kaveri. Asia on niin kiveen valettu, että kaikki närkästyy kovasti, jos huomautan asiasta.
Minä olen se vähän "hankala" ja "kiukkuinen" ja suutun vähän turhista jutuista. Niin siskoni, vanhempieni ja lähisukunikin mielestä. Olen ollut lapsesta lähtien ja siihen muottiin minut pistetään edelleen.
Että tässä sinulle vähän pikkujuttua ja jotain, mitä kukaan ei vaan ymmärrä omassa lähipiirissä vaikka yritän selittää. Olen "kateellinen" enkä anna "menneiden olla"."
Tämä! Aivan kuin olisin itse kirjoittanut! Voin "lohduttaa" että nyt yli 60-vuotiaana se helpottaa. En enää pidä itseäni huonona, vaikka lapsuudenkodista saadun kohtelun perusteella olen hyvin varautunut. Onneksi oma perheeni ja ystäväni seurasivat tilannetta pitkään ja näkivöt mikä homma. Ihan viimeisinä aikoinaan hyvin iökkäät vanhempani sanoivat minulle, että älä soita äläkä tule käymään, koska sisareni suuttuu siitä. Vain silloin kun he tarvitsivat apuani, koska sisareeni ei voinut luottaa yhtään, minulle soitettiin tai muuten jos oli hätä.
En ole itkenyt kyyneltäkään hautajaisissa, enkä tunne ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suuttunut äidilleni, joskus on joitain kuukausiakin välit katki. Ei siis pitkiä riitoja. Kuvio on aina sama: Äiti alkaa ylittämään törkeästi rajoja, tunkeilee ja puuttuu. Lopulta vedän kilarit. Sitten on taas hetken ruodussa, kun alkaa taas pala palalta nakertamaan minua ja elämääni.
Esimerkiksi: Valitti, ettemme tee lumitöitä tarpeeksi usein. Sanoin, että teemme, kun ehdimme. Sitten tarjoutui tulemaan tekemään lumitöitä. Kielsin tulemasta, koska tämä on just tätä väkisin tunkeilua. Parin päivän päästä oli töistä palattua meiltä tehty lumityöt. Joku voi ihmetellä, miksi tuosta suuttua, mutta kun se on se periaate ja äidin tietynlainen vallanhalu, jossa haluaa määrätä toisten tekemiset, aikataulut jne. usein juuri verhottuna "avuliaisuuteen". Hän oli päättänyt, että meillä on lumityöongelma ja selityksistä ja kielloista huolimatta piti väkisin puuttua.
Toinen esimerkki: Nuoremmalla lapsella ei ole koulumenestys kovin kummoista, mutta tekee parhaansa ja meille vanhemmille se riittää. Mummulle ei. Hän aina kyselee ja nalkuttaa, suuttui ja alkoi huutamaan, kun kerroin, ettei tämä nuorempi mene lukioon. Yritin selittää, että noilla heikoilla peruskouluseiskoilla (ja nekin kovalla työllä) ei ole lukio oikea paikka. Hän haukkui amikset luusereiksi, narkkareiksi jne. Aivan tajutonta huutoa. Lopulta sekoisin täysin ja raivosin takaisin niin paljon kuin ääntä lähtee. Onneksi lapset eivät olleet kuulemassa, eikä ainakaan tämä nuorempi lapsi. Kiljuin, että haluaako hän meidän lyttäävän lapsemme itsetunnon, kiljuvan "huonoista" numeroista jne. Miksi lapsi ei kelpaa omana itsenään ja sellaisena ihanana, lempeänä ja avuliaana kuin on? Hän on ihan yhtä hyvä kuin meidän vanhempi tai siskon lapset, vaikkei olekaan kympin oppilas. Äitini mielestä emme vaan osaa tukea oikein ja vaatia... Milläs vaatii, kun iltatolkulla on luettu kokeisiin yhdessä ja silti se tulos on vain siellä tyydyttävässä. Esikoinen heitteli vasemmalla kädellä 9-10. Emme me voi enempää. Tämä asia oli niin raju, että olin varmaan 3kk puhumatta äidilleni. En voi käsittää, koska isäni ymmärtää tämän hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen suuttunut äidilleni, joskus on joitain kuukausiakin välit katki. Ei siis pitkiä riitoja. Kuvio on aina sama: Äiti alkaa ylittämään törkeästi rajoja, tunkeilee ja puuttuu. Lopulta vedän kilarit. Sitten on taas hetken ruodussa, kun alkaa taas pala palalta nakertamaan minua ja elämääni.
Esimerkiksi: Valitti, ettemme tee lumitöitä tarpeeksi usein. Sanoin, että teemme, kun ehdimme. Sitten tarjoutui tulemaan tekemään lumitöitä. Kielsin tulemasta, koska tämä on just tätä väkisin tunkeilua. Parin päivän päästä oli töistä palattua meiltä tehty lumityöt. Joku voi ihmetellä, miksi tuosta suuttua, mutta kun se on se periaate ja äidin tietynlainen vallanhalu, jossa haluaa määrätä toisten tekemiset, aikataulut jne. usein juuri verhottuna "avuliaisuuteen". Hän oli päättänyt, että meillä on lumityöongelma ja selityksistä ja kielloista huolimatta piti väkisin puuttua.
Toinen esimerkki: Nuoremmalla lapsella ei ole koulumenestys kovin kummoista, mutta tekee parhaansa ja meille vanhemmille se riittää. Mummulle ei. Hän aina kyselee ja nalkuttaa, suuttui ja alkoi huutamaan, kun kerroin, ettei tämä nuorempi mene lukioon. Yritin selittää, että noilla heikoilla peruskouluseiskoilla (ja nekin kovalla työllä) ei ole lukio oikea paikka. Hän haukkui amikset luusereiksi, narkkareiksi jne. Aivan tajutonta huutoa. Lopulta sekoisin täysin ja raivosin takaisin niin paljon kuin ääntä lähtee. Onneksi lapset eivät olleet kuulemassa, eikä ainakaan tämä nuorempi lapsi. Kiljuin, että haluaako hän meidän lyttäävän lapsemme itsetunnon, kiljuvan "huonoista" numeroista jne. Miksi lapsi ei kelpaa omana itsenään ja sellaisena ihanana, lempeänä ja avuliaana kuin on? Hän on ihan yhtä hyvä kuin meidän vanhempi tai siskon lapset, vaikkei olekaan kympin oppilas. Äitini mielestä emme vaan osaa tukea oikein ja vaatia... Milläs vaatii, kun iltatolkulla on luettu kokeisiin yhdessä ja silti se tulos on vain siellä tyydyttävässä. Esikoinen heitteli vasemmalla kädellä 9-10. Emme me voi enempää. Tämä asia oli niin raju, että olin varmaan 3kk puhumatta äidilleni. En voi käsittää, koska isäni ymmärtää tämän hyvin.
Lohdutukseksi voin kertoa että meillä helvetti repesi kun esikoinen pääsi huippulukioon.
Ollaan paskoja vanhempia jotka vaatii lahjattomalta lapselta liikaa.
Tätä on nyt riehutty kolmatta vuotta. Nykyinen abi katkaisi sen seurauksena välit ihan itse.
Ja tuo ihan jatkuva parempi tietäminen ja rajojen ylittely ja päsrmäröinti on hyvin tuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille on suuttuneet vanhemmat niin etteivät pidä yhteyttä..syynä ettei eletä heidän toiveitten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen suuttunut äidilleni, joskus on joitain kuukausiakin välit katki. Ei siis pitkiä riitoja. Kuvio on aina sama: Äiti alkaa ylittämään törkeästi rajoja, tunkeilee ja puuttuu. Lopulta vedän kilarit. Sitten on taas hetken ruodussa, kun alkaa taas pala palalta nakertamaan minua ja elämääni.
Esimerkiksi: Valitti, ettemme tee lumitöitä tarpeeksi usein. Sanoin, että teemme, kun ehdimme. Sitten tarjoutui tulemaan tekemään lumitöitä. Kielsin tulemasta, koska tämä on just tätä väkisin tunkeilua. Parin päivän päästä oli töistä palattua meiltä tehty lumityöt. Joku voi ihmetellä, miksi tuosta suuttua, mutta kun se on se periaate ja äidin tietynlainen vallanhalu, jossa haluaa määrätä toisten tekemiset, aikataulut jne. usein juuri verhottuna "avuliaisuuteen". Hän oli päättänyt, että meillä on lumityöongelma ja selityksistä ja kielloista huolimatta piti väkisin puuttua.
Toinen esimerkki: Nuoremmalla lapsella ei ole koulumenestys kovin kummoista, mutta tekee parhaansa ja meille vanhemmille se riittää. Mummulle ei. Hän aina kyselee ja nalkuttaa, suuttui ja alkoi huutamaan, kun kerroin, ettei tämä nuorempi mene lukioon. Yritin selittää, että noilla heikoilla peruskouluseiskoilla (ja nekin kovalla työllä) ei ole lukio oikea paikka. Hän haukkui amikset luusereiksi, narkkareiksi jne. Aivan tajutonta huutoa. Lopulta sekoisin täysin ja raivosin takaisin niin paljon kuin ääntä lähtee. Onneksi lapset eivät olleet kuulemassa, eikä ainakaan tämä nuorempi lapsi. Kiljuin, että haluaako hän meidän lyttäävän lapsemme itsetunnon, kiljuvan "huonoista" numeroista jne. Miksi lapsi ei kelpaa omana itsenään ja sellaisena ihanana, lempeänä ja avuliaana kuin on? Hän on ihan yhtä hyvä kuin meidän vanhempi tai siskon lapset, vaikkei olekaan kympin oppilas. Äitini mielestä emme vaan osaa tukea oikein ja vaatia... Milläs vaatii, kun iltatolkulla on luettu kokeisiin yhdessä ja silti se tulos on vain siellä tyydyttävässä. Esikoinen heitteli vasemmalla kädellä 9-10. Emme me voi enempää. Tämä asia oli niin raju, että olin varmaan 3kk puhumatta äidilleni. En voi käsittää, koska isäni ymmärtää tämän hyvin.
Jälkimmäisen ymmärtän mutta tuo lumityöjuttu haiskahtaa.
Valitettavasti niin käy säännöllisin väliajoin. Äitini on erittäin hankala persoona, mikä juontaa juurensa kenties hänen lapsuudestaan. Luulen, että hänellä ei ole kaikki ihan kunnossa pääkopassa. Joka tapauksessa meidän keskinäiset välimme ovat erittäin mutkikkaat, vaikka välitän hänestä kovasti ja tiedän hänen välittävän minusta.
Ulkopuoliset ihmiset eivät tätä tiedä tai huomaa, äiti pystyy muiden edessä olemaan aivan erilainen. Enkä minä näe tärkeäksi avautua muille (aviomiestäni lukuunottamatta) meidän keskinäisistä ongelmista, vaikka välit menevätkin ajoittain hetkeksi poikki.
Mutta en lähtisi arvioimaan ja arvostelemaan vanhemman ja lapsen keskinäisiä välejä, et voi tietää mitä kaikkea he ovat käyneet läpi ja mikä välejä hiertää.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut. Kyseessä on ollut asiaton puuttuminen aikuisen lapsen (yli 40v) asioihin.
Ja mitä se puuttuminen on ollut? Onko annettu lapsenlapselle lettu, vaikka et tykkää sokerin syöttämisestä lapselle, vai ovatko estäneet sinua opiskelemasta/käymässä töissä/kavaltaneet rahasi tai huutaneet alttarilla: vastustan!!
Vierailija kirjoitti:
Mutta en lähtisi arvioimaan ja arvostelemaan vanhemman ja lapsen keskinäisiä välejä, et voi tietää mitä kaikkea he ovat käyneet läpi ja mikä välejä hiertää.
Ei ollut tarkoitus arvostella tai arvioida, kunhan pohdin syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta en lähtisi arvioimaan ja arvostelemaan vanhemman ja lapsen keskinäisiä välejä, et voi tietää mitä kaikkea he ovat käyneet läpi ja mikä välejä hiertää.
Ei ollut tarkoitus arvostella tai arvioida, kunhan pohdin syitä.
Mitä se sinulle kuuluu? Sitäpaitsi valitit ja arvotit...
Alue: Aihe vapaa
no kuule kyllä täällä palstalla käy vähän enemmän kuin 50 ihmistä. ja jos käly ei satu itse palstailemaan niin hän voi vaikka googletella jtn välirikosta vanhempiin taikka hänellä voi olla palstaileva kaveri joka tunnistaa hänet tästä ketjusta.