Lue keskustelun säännöt.
Vauva tulossa/suhde solmussa
02.11.2013 |
Heippa. Mulla on tosi ikävä tilanne olen raskaana, kohta jo lähestyen puoltaväliä. Meillä mieheni kanssa asiat on ihan solmussa. Hän oli aluksi ihan älyttömän innoissaan, enemmän kun minä. hän on minua seitsämän vuotta vanhempi ja halunnut lastakin ja kauan. Vihdoin sellainen olisi tulossa ja aluksi näyttikin kaikki olevan hyvin. oltiin onnellisia ja iloisia. Nykyisin ollaan etäännytty paljonkin. työpäivien jälkeen ei oikeastaan puhuta mitään. pakolliset pitäisi käydä kaupassa ja saanko katsoa uutiset televisiosta. sitten nukkumaan molemmat eriaikaan ja aamulla ylös eriaikaan ja sama toistuu. Viikonloppuisin miehen on päästävä aina johonkin, ihan vain siksi kun on viikonloppu. Reissuilla ollaan yön yli tai jopa kokp viikonlopun, monesti tissuttelua jatketaan toisena päivänä vielä kotona. ei puhuta, ei keskustella, ei tehdä yhdessä mitään, harvoi enää televisiotakaan katsotaan samaan aikaan. Tilanneon ihan kamalan ahdistava. jossain sisimmässä rakastan miestä niin suuresti, ikävöin. Kuitenkin usein päällimmäisenä tunteena on viha, ärsyyntyminen. kuinka aikuinen ihminen on tuollainen!?!? ja vanhemmaksi tulossa!! mitä minä teen? tiedän että mies romahtaa jos nyt lähden.. vai ajattelenko vain itseni ja vauvan parasta?
Kommentit (4)
Vaikuttaa siltä, että mies käy jotain läpi. Pelkääkö vapauden loppua? Tai parisuhteen muuttumista tai omaa pärjäämistään isänä? Isäksi tulo on iso muutos vaikka lapsi olisikin toivottu.
Ensimmäinen lääke on keskustelu. Samoin toinenkin. Tarvittaessa pariterapiassa tai neuvolan lapsiperhepsykolohin tai vaikka diakonin tuella.
Eiköhän hän tuosta keskutelemalla ja ajan kanssa tokene, kuulosti siltä että pohimmiltaan teillä on asiat olleet hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No koittakaas ensin vaikka terapeutilla selvittää mikä miehellä mättää jos ei itse pysty puhumaan.
Voisiko vauvan tulo ja vastuu kuitenkin pelottaa? Voiko mies olla masentunut?
niin. toisaalta se olisi minulle ihan kamalan vaikea paikka, ollaan oltu yhdessä jo 16kesäisestä eli kohta jo kymmenen vuotta. arki lapsen kanssa kahden olisi myös varmasti rankkaa. toisaalta itselle voisi olla henkisesti helpompaa olla stressaamatta päivin ja öin missä toinen on ja milloin tulee kotiin.
suhteemme on ollut aina aika vaikeaa, riitoja, eroja ja yhteenpalamisia ja miehen ongelmallinen nuoruus.
keskustelu olisi varmasti paikallaan. me ei kai vaan osata. lupaukset ei pidä ja ei osata joustaa. yleensä miehen suusta kuulee että ongelmia ei ole ja hänen tapansa on tälläinen...
Lähdet?
Te olette nyt ison muutoksen edessä, mä suosittelisin juttelemaan kunnolla, kysyt, mikä sitä nyt mättää...