Muutettiin kesällä maalle ja nyt syksy pimeiden alettua tuntuu, että tehtiin virhe.. Mun mielikuvitus vetää ihan ylikierroksilla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siis dekkarinkirjoitusaika.

Eihän hän osaa edes yhdyssanoja.

Ei niin, että minua yleensä kiinnostaisi pilkunnussiminen, mutta mitä vikaa tuossa oli?

Kyllähän siellä kuuluu monenlaisia ääniä. Ja metsästäkin kuuluu pelottavia ääniä, monilla eläimillä on ihan kammottava kaunaääni, joka kaikuu siellä säkkipimeydessä. Ja hirsitalo varsinkin elää ja hirret naksuu. Kerran veljelleni kävi niin, että kun oli mökillä, tuli hirvi kolistelemaan sarviaan talon kylkeen niin että tuntui kuin koko mökki tärisisi. 

En minä mökillä pelkää sisällä, mutta ulos en välitä pimeässä mennä huussia pidemmälle. Olen käynyt mökillä yksin kuitenkin teinistä asti, joten olen tottunut niihin outoihin ääniin. 

Kyllähän täällä kerrostalossakin kuuluu kaikenmaailman rapinoita ja naputuksia, mutta ne vaan laittaa automaattisesti naapurien ääniksi. 

Kaipa sitä tottuu ajan kanssa. En tiedä lohduttaako, mutta noin on kuulemma käynyt aika monelle. Me haaveiltiin tontista maalla ja oltiin taas yhtä potentiaalista katsomassa. Pääsin vähän myöhään töistä ja niin se lokakuun pimeys ehti tulla. Tajusin siinä kuraista soratietä ajaessa, mitä se todella tarkoittaa, ettei ole katuvaloja, talot on kaukana toisistaan, kävelylle ei noin vaan pääse jne.

Alkoi ahdistaa kun mietin miehen vuorotöitä, yksinäisiä öitä. Jos olisi katsottu samaa paikkaa tunti, pari aiemmin niin kaupat olisi tullut. Jälkikäteen on mietitty miten hilkulla kävi. Kyllähän me mökkeillään sähköttömässä mökissä syyspimeälläkin jne., mutta mies on mukana eikä töissä.

Oisihan sitä sinnillä pitänyt pärjätä ja on arvailtu montako vahtikoiraa olisi tullut hankittua. Kunnon pihavalot auttaa paljon myös. Olisin kyllä metsästyspyssyjen laillisesta säilytyksestä lipsunut ja pari tussaria olisi varmaan ollut sopiviin paikkoihin jemmattuna, jos ei ihan tyynyn alla niin vaikka sängyn...

Eka syksy voi olla vaikea. Minä olen lapsuudessa pelännyt pimeää ja ensimmäinen pimeä ilta maalla omassa talossa miehen ollessa töissä (reissu hommia, voi olla monta päivää pois) sai mielikuvituksen laukkaamaan. Varsinkin kun koira tuhahteli ja murahteli vähän kaikelle. Ei sekään heti tottunut kun kaupungissa oli asunut.

Pimeyteen tottui äkkiä kun taskulampun valossa iltalenkillä koiran kans käyiin, enkä vaihtaisi kaupunkiin kuin pakon edessä. On täällä nyt asuttukin parikymmentä vuotta.

Laita pihavalot, kunnon lukko oveen, pidä ikkunat kiinni ja hanki vartioviettinen koira.

Olen ikäni kaupungissa asunut ja mökillä yöpyminen on aina ollut vähän pelottavaa. Juurikin pimeä ja se, että naapureita ei ole lähellä. Joku hullu voi tulla paikalle, sitä ei voi koskaan tietää. Varautuminen asiaan helpottaa.

Ala harrastamaan tähtiä ja revontulia, opit rakastamaan pimeää

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siellä kuuluu monenlaisia ääniä. Ja metsästäkin kuuluu pelottavia ääniä, monilla eläimillä on ihan kammottava kaunaääni, joka kaikuu siellä säkkipimeydessä. Ja hirsitalo varsinkin elää ja hirret naksuu. Kerran veljelleni kävi niin, että kun oli mökillä, tuli hirvi kolistelemaan sarviaan talon kylkeen niin että tuntui kuin koko mökki tärisisi. 

En minä mökillä pelkää sisällä, mutta ulos en välitä pimeässä mennä huussia pidemmälle. Olen käynyt mökillä yksin kuitenkin teinistä asti, joten olen tottunut niihin outoihin ääniin. 

Kyllähän täällä kerrostalossakin kuuluu kaikenmaailman rapinoita ja naputuksia, mutta ne vaan laittaa automaattisesti naapurien ääniksi. 

Niin ja haluan vielä lisätä edelliseen kommenttiini, että silloin teininä kun kävin yksin mökillä, ei ollut vielä kännyköitäkään. Mökkimme oli ja on edelleenkin saaressa johon menin soutuveneellä ja vastarannalla oli puhelinkoppi. 

Ajatella, että sen ajan nuoretkin osasi, jopa me tytötkin nauttia vain luonnonrauhasta yksin ja pelkäämättä. Mutta iän myötä kyllä jonkinlainen järjellinen pelokkuus on tullut. Esimerkiksi en lukinnut silloin teininä mökin ovea yöksi, mutta todellakin lukitsen sen nykyään ja olen lukinnut jo pitkään. 

En minä siellä mökillä eläimiä pelkää, ihminen on paljon realistisempi pelko. Jopa korvessa.

T:sama

Miten menee siellä?? Mulla aika samat oltavat, vähön kuumottaa olla täällä.

Kadehdin oikeasti teitä jotka pelkäätte pimeää, kun minusta tuntuu että elämä on niin kamalaa ja pelottavaa ettei joku pimeä tunnu enää missään. Tulisikin joku roisto ja vaikka tuikkais talon tuleen. Nimimerkillä hometalon ostanut.

Ymmärrän :( Tehtiin 6 vuotta sitten samainen temppu. Kaupungista maalle. Odotin silloin esikoistamme. Mies ei ollut öitä pois, mutta pääsi myöhään iltavuorosta (klo 23). KYLLÄ PELOTTI. Aivan kamalaa. Vuoden päästä laitettiin asunto myyntiin ja kaksi vuotta sitä myytiin. Vihdoin päästiin pois sieltä!!! 

En uskaltanut edes ulos katsoa, kun ikkunasta näki vain oman peilikuvansa pimeällä. Ei katuvaloja, ei naapureita, ei KETÄÄN missään. Ja vilkas mielikuvitus. Sitten syksyn pimeillä sähköt meni vähän väliä ja kynttilän valossa tärisin pelosta. Oikeesti, kiitän joka päivä että päästiin sieltä pois!

Just ton takia en ikinä muuttais maalle. Tarpeeksi paha jo tää kaupunkikoti kun mielikuvitus alkaa laukata. Pelottaa jo valmiiksi kun joskus perin isän lapsuudenkodin että sitten pitäisi sitä hoitaa. Siellä yksin ollessa tulee jo päivällä inhottava tunne kun tajuaa että kuka vaan vois olla siellä metsän siimeksessä ja tarkkailla... Hyi olkoon. Koira tosiaan vois olla hyvä jos pitää eläimistä ja tietty ovet lukkoon, verhot ikkunan eteen ja jotain kättä pidempää lähelle. Kai toi ohi menee kun tottuu mutta itse en kyllä pystyis.