Lue keskustelun säännöt.
11 v. pojalla ei yhtään ystävää :(
31.10.2013 |
Sydän särkyy kun poika tulee koulusta ja itkee kotona. Joutunut vaihtamaan koulua syksyllä ja uudella luokalla kukaan ei suostu olemaan illalla kaveri tai tulemaan kylään. Poikaa ei ole kutsuttu myöskään yksillekään synttäreille tai muihin tapahtumiin.
Mitä avuksi? Tuntuu tosi pahalta pojan puolesta :(
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 07:23"]
Älä huolestu vaikka synttärikutsuja ei tulisi, meillä 11v poika eikä kukaan pojan kavereista ole järjestänyt "kaverisynttäreitä" enää 10 v synttäreiden jälkeen. Kysele pojaltasi pelaavatko luokkakaverit jotain yhdessä. Mekin asumme syrjässä kavereista ja poika pelaa netissä luokkakavereiden minecraftia ja skypettää samalla koulunjälkeen. Tuossa tutustuisi helposti... Tietokonepelaamisesta voi olla myös hyötyä, vaikka haitoista usein puhutaankin.
[/quote]
Joo, mäkin havahduin tähän juuri tällä viikolla. meillä on 11v poika, jolla vuosi sitten saattoi olla pahimpana viikkona kolmetkin kaverisynttärit, niin tänä syksynä ei ole ollut yksiäkään.. eikä poika itsekkään aio enää järjestää mitään juhlia, lähtee leffaan yhden kaverinsa kanssa korkeintaan. Eli se aika on ohi. AP:lle sen verran, että yhteys noihin vanhempiin luokalla, ja jotkut bileet kotiin, halloween olisi ollut hyvä, mutta se ehti mennä, ehkäpä pikkujoulut? Pleikkaa ja popparia, se toimii aina. Mutta vanhemmat tuohon mukaan, he eivät välttämättä edes tiedä koko hommasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poikani on myös se, joka jää usein ulkopuolelle. Toisinaan on kuitenkin kausia, jolloin kavereita on. Hänellä on onneksi rakas harrastus, joka lohduttaa.
Tuolta lapselle kaveri palstalta saattaisi löytyä kaveri. Opettaja on koulussa viihtymisen suhteen keskeisessä asemassa. Itse mielessäni aloitin siitä, että lapset saivat koussa kavereita ja koulun pihalla ei tarvinnut olla yksin. Siitä sitten hiljalleen eteenpäin. Koulussa olevat kaverit eivät välttämättä ole ne joiden kanssa lapsi ystävystyy paremmin. Joku harratusryhmä saattaa auttaa. Talvella lätkän pelaaminen kaukalossa muiden mukana.
Hanki pojalle harrastuksia. Ole hänen tukenaan ja anna hänelle uskoa että myöhemmin hän löytää ystäviä. Hanki itse ystäviä joilla samanikäisiä poikia.
Kierre on katkaistava mahdollisimman nopeasti. Osaako lapsenne olla kaveri ja hakea kontakteja, vai onko ongelma siinä ettei hän ole sopinut jo valmiiksi muotoutuneeseen porukkaan?
Hankkikaa pika pikaa lapsellenne harrastus, jossa hän voi koulun ulkopuolella tavata muita ikäisiään. Lisäksi hankkikaa apua esimerkiksi koulukuraattorilta, joka voi yrittää selvittää missä ongelma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä päin asutte? Meille voi tulla leikkimään ja pelailemaan koulun jälkeen (Espoo) :) Kodissa 11- ja 9- v. pojat.
ps. Netissä on lapselle kaveri sivusto. Sieltä voi etsiä omalta alueeltaan lapselle seuraa.
Ota yhteys opettajaan ja kerro tilanne. Hän voi auttaa ryhmäyttämällä. Hankkikaa myös harrastus, jossa on luokan ja asuinalueen kavereita, jos vain mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti pojallanne on itsellään pian synttärit, niin voisitte sen varjolla saada teille kavereita kylään. Tai voisitteko järjestää jonkun retken johonkin kivaan paikkaan niin että poika saisi pyytää yhden tai pari luokkakaveria joista pitää, sinne mukaan? Opettajalle kannattaa kertoa, he voivat tarkkailla tilannetta koulussa ja huolehtia että poika ei jää yksin vaan saa tehdä paritöitä ja ryhmätöitä mahdollisimman monien kanssa. Meilläkin ollut samaa ongelmaa, ajan myötä se on helpottanut kyllä. Poika saa pitää yhteyttä myös vanhan paikan kavereihin mikä on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Järjestämme siis mahdollisimman usein että poika saa tavata niitä vanhoja kavereita.
"Tai voisitteko järjestää jonkun retken johonkin kivaan paikkaan niin että poika saisi pyytää yhden tai pari luokkakaveria joista pitää, sinne mukaan?"
Eli AP:n pojan ei tarvitse pitää kaikista mutta kaikkien tulisi pitää AP:n pojasta? Joskus lapsilla ei vaan synkkaa. Kaveriksi ei ketään voi pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 21:57"]
"Tai voisitteko järjestää jonkun retken johonkin kivaan paikkaan niin että poika saisi pyytää yhden tai pari luokkakaveria joista pitää, sinne mukaan?"
Eli AP:n pojan ei tarvitse pitää kaikista mutta kaikkien tulisi pitää AP:n pojasta? Joskus lapsilla ei vaan synkkaa. Kaveriksi ei ketään voi pakottaa.
[/quote]
Häh? Mistä tuon vetäisit? tarkoitin tietenkin, että joka luokalla on niitä, joista tykkää enemmän kuin muista tai jotka vaikuttavat siltä että voisi syntyä läheisempää kaveruutta. Pakottamisesta ei ollut mitään puhetta, vaan mukaan pyytämisestä, aktiivisesta lähestymisestä. Ei kai koko luokkaa tarvitse ottaa mukaan?
Olemme muuttaneet sen verran kaukaa, että entisiä kavereita voi nähdä vain harvoin. Ja asumme hieman syrjässä koulustakin, asuinalueellamme ei asu pojan yhtään luokkakaveria.
Sain pojan harrastamaan taidoa, mutta siihen tulee ympäri kaupunkia harrastajat. Asuinalueellamme ei oikein ole mitään sen ikäisille suunnattua toimintaa.
Tarjosin pojalle mahdollisuutta kutsua pari luokkakaveria elokuviin yhdessä. Innoissaan meni pyytämään. Ja tuli kotiin itkien. Kukaan luokalta ei halunnut lähteä edes ilmaiseen elokuvaan. Siinä vaiheessa minusta tuntui että sydän särkyy ihan tosissaan.
Ja pelottaa järjestää synttäreitä, kun on iso riski ettei KUKAAN kutsutuista tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika voi pitää pikkujoulut joissa vanhemmat pysyttelevät taka-alalla.
Löytyisikö kenties harrastuksen kautta kaveri ? Jos siellä olisi joku, jonka kanssa voisi vaihtaa känny numeroa ja tavata muutenkin vapaa-ajalla ? Näin meillä järjestyi meidän lapselle yksi kaveri. Nyt viettävät aikaa yhdessä. Asuu kauvempana meistä, mutta kuljetamme puolin sun toisin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 22:01"]
Olemme muuttaneet sen verran kaukaa, että entisiä kavereita voi nähdä vain harvoin. Ja asumme hieman syrjässä koulustakin, asuinalueellamme ei asu pojan yhtään luokkakaveria.
Sain pojan harrastamaan taidoa, mutta siihen tulee ympäri kaupunkia harrastajat. Asuinalueellamme ei oikein ole mitään sen ikäisille suunnattua toimintaa.
Tarjosin pojalle mahdollisuutta kutsua pari luokkakaveria elokuviin yhdessä. Innoissaan meni pyytämään. Ja tuli kotiin itkien. Kukaan luokalta ei halunnut lähteä edes ilmaiseen elokuvaan. Siinä vaiheessa minusta tuntui että sydän särkyy ihan tosissaan.
Ja pelottaa järjestää synttäreitä, kun on iso riski ettei KUKAAN kutsutuista tule.
[/quote]
Voi sentään :( Tulee itsellekin tippa silmään poikasi puolesta, kun tätä lukee.
Toivottavasti tilanne paranee pian ja hän saa kavereita.
Voi toivottavasti tilanne paranee pian. Lämpöisiä ajatuksia myös täältä, tuntuu kyllä tosi kurjalta teidän puolesta. Mutta ehkäpä tosiaan jokumuusi harrastus tai sitten vaikka se nettisivusto voisi auttaa!
Jokin on pielessä, jos kukaan ei halua tulla. Joku ilkeämielinen on levittänyt ikäviä juoruja? Tai poika on joutunut nokkimisjärjestyksen alimmalle portaalle, jolloin hänen kanssaan kaveeraaminen olisi muiden mielestä sosiaalinen "itsemurha". Osaako poika olla ja käyttäytyä uuden kotiseutunne nuorten silmissä "ihmisiksi"? Eli ovatko sosiaaliset taidot kunnossa, vai hakeeko poika kaveruutta jotenkin oudosti?
Teidän vanhempien on nyt tuettava ja järjestettävä ulkopuolista apua mahdollisimman nopeasti. Selvittäkää mistä on kyse ja pyrkikää vaikuttamaan asiaan. Avulla on kiire, sillä torjutut alkavat pian käytöksellään (en minä haluakkaan kavereita, enkä ainakaan niitä yritä hankkia) pian ylläpitämään kierrettä, jolloin koulun vaihtokaan ei auta.
T: samaa kokenut
Hei nyt huolta ja stressiä vähemmäksi. Poikasi on juuri vaihtanut koulua, jokaisella kestää aikansa tutustua ja ystävystyä. Pari kuukautta on tosi lyhyt aika. Tehkää perheen tai sukulaisten kanssa kivoja juttuja ja anna tutustumiselle aikaa. Olisi hienoa jos pystyisit itse olemaan huolestumatta ja lisäämättä pojan paineita. Työstä omia tunteitasi. Tilanteet AINA muuttuvat, tämäkään ei ole pysyvää.
Tuli surullinen mieli kun tätä luin. Pikkuveljelläni oli samanlainen tilanne samassa iässä. Hän oli jo lapsena sellainen rauhallinen ja älykäs silmälasipäinen poika ja jostain syystä häntä sitten alettiin syrjimään muun luokan toimesta. Kavereita löytyi partio-harrastuksen kautta. Nykyään hän on jo lukion viimeisellä luokalla ja kaikki menee hyvin. Partiostakin tuli pitempiaikainen harrastus ja hän on nyt partiojohtaja :) Tsemppiä ap:lle ja sinun lapsellesi <3
Hyviä ajatuksia on tullut jo. Yksi juttu vielä tuli mieleen. En tiedä minkä kokoisessa paikassa asutte, mutta ainakin minun kaupungissani on olemassa tukihenkilötoimintaa, eli esim. sosiaalialan opiskelijat voivat alkaa kaveriksi/tukihenkilöksi lapselle, jolla on vaikeuksia.
Ja opettajalta voisi kysyä vinkkiä, ketkä pojat on sellaisia, että voisivat sopia sinun poikasi kanssa yhteen. Eli puhu opettajalle ja kysy, keitä poikia voisit yrittää pyytää.
Ehdottomasti vaivannäköä. Jo Eeva Ahtisaari aikanaan kertoi, kuinka muutettuaan New Yorkiin Marko oli kaveritta, kunnes pitivät kekkerit heillä ja Marko kutsui luokkakaverit sinne. Taisi olla muutakin "passausta" ja sitä kautta Marko sitten löysi kavereita.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 21:49"]
Toivottavasti pojallanne on itsellään pian synttärit, niin voisitte sen varjolla saada teille kavereita kylään. Tai voisitteko järjestää jonkun retken johonkin kivaan paikkaan niin että poika saisi pyytää yhden tai pari luokkakaveria joista pitää, sinne mukaan? Opettajalle kannattaa kertoa, he voivat tarkkailla tilannetta koulussa ja huolehtia että poika ei jää yksin vaan saa tehdä paritöitä ja ryhmätöitä mahdollisimman monien kanssa. Meilläkin ollut samaa ongelmaa, ajan myötä se on helpottanut kyllä. Poika saa pitää yhteyttä myös vanhan paikan kavereihin mikä on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Järjestämme siis mahdollisimman usein että poika saa tavata niitä vanhoja kavereita.
[/quote]