Ärsyttääkö sinua " pikkuvanhat" lapset?

anna heidän olla lapsia



sinä nyt taas olet lapsellinen. aikuistu

Lapsi on aina kommentoimassa " viisaampana" vai se että et tiedä mitä vastaisit pikkuisen juttuihin?

mutta vastapainoksi mua ärsyttää TYHMÄT lapset. :-))



onko tyhmä sitten parempi kuin pikkuvanha, hä?

Ei nyt sentään päässä kiehu, mutta tuppaan olemaan vähemmän kiinnostunut pikkuvanhoista lapsista. Eihän se lapsi siihen ole syypää, mutta liian aikuismaisesti käyttäytyvät lapset tuntuu jotenkin " vääriltä" .

mutta sillä tavalla että hän käyttää sellaisia sanoja mitä harva samanikäinen käyttää. Ei hän käy ihmisille viisastelemassa tms. Niin olen itse tuon sanan " pikkuvanha" sanan ymmärtänyt.

mutta 8-vuotias pikkuvanha poika kyllä. Määräilee vieraissa paikoissa, missä astianpesuaineita kuuluisi säilyttää, mikro keittiössä on sijoitettu liian korkealle jne. Lapsi tietää kaiken mm. rintasyövästä, koska vanhemmat ovat kertoneet.

Vanhemmat ovat antaneet lapsen ymmärtää, että hän on aina oikeassa. Siis ihan aina.

Yritäpä siinä sitten toimia yhtenä lapsen kasvattajista...

et ole ainut joka niin tuntee. En haluaisi ketään nimenomaista lasta (tai aikuista)kohtaan ärsytystä tuntea, mutta en mahda mitään.



Enkä toisaalta kyllä tiedä miksi pitäisi ihan kaikkia maailman lapsia rakastaa, enhän mä kaikista aikuisistakaan tykkää. Ihmistyypit ne on lapsissakin, joistakin tykkää, toisista ei. Eihän se sitä tarkoita että pitäis käyttäytyä heitä kohtaan inhottavasti, ei vaan tee mieli lelliäkään...

siis sellaset alle 10 v lapset jotka on kuullu vanhempien/isovanhempien puhuvan jostain ja sit omaksuu tavan " sillon ennen vanhaa oli sillai ja sillai"

Hänelle on kerrottu mielestäni asioita, joita ei 5-vuotiaan tulisi vielä tietääkään. Esim. voi/rasva aiheuttaa tukkeumia verisuonissa, joka johtaa kuolemaan... Kyllä siinä on paljon pelkotiloja asetettu ihan kotoa käsin lapselle, kun ei voi leivälle margariinia enää laittaa. Muutenkin hänen kanssaan keskustellaan jo liian (mielestäni) vakavista aikuisten asioista ja tyttöhän puhuu, kuin aikuiset.



Hän saa myös itse päättää liian monista asioista ja määrää muutenkin perheen tahdin.

Mieheni siskon 13-vuotias tyttö sen sijaan ottaa voimille. Juuri oli meillä viikon kylässä ja aaaaarrrrghhh! Tyttö on meillä heti kuin kotonaan, tutkii kaikki paikat ja kommentoi. Kun komennan omaa lastani, hän tulee väliin ja alkaa opastaa lasta. Kertoo näkemyksensä kaikista maailman asioista eikä hyväksi sitä, että kodissani minä määrään. Yrittää opettaa 2-vuotiaalle liikkeitä joita itse on oppinut jumpassa eikä ymmärrä, että osa niistä on lapselle vaarallisia. Kun huomautan asiasta, yrittää teilata minut pitkillä selostuksillaan, joita jumppaohjaaja on jumapassa ladellut. Lisäksi tyttö ei käytännössä syö mitään muuta kuin roskaruokaa, koska mikään muu ei kuulemma hänelle sovi.



Äitinsä mielestä tyttö niin ihanan kiltti.



Toistaiseksi olen jaksanut hymyillä ja ohjata tilannetta hienovaraisesti, mutta jonain päivänä vielä pimahdan.

Mun siskon vanhin poika oli juuri sellainen " ärsyttävä pikkuvanha" ja nyt aikuisena miehenä TODELLA älykäs, tietää paljon asioista. Koskaan häneltä ei ole pantattu tietoa ja hän on sitä imuroinut itseensä koko pienen ikänsä.



Veljet ovat hänellä aivan erityyppisiä.

Ei se ole lapsen vika jos tunnette itsenne tyhmemmiksi.

Säilyi sellaisena läpi elämänsä. Hän oli koko kotikaupunkimme ihana ihmelapsi. Brassaili häpeilemättä ala-asteella siitä, miten osasi lukea jo 4-vuotiaaana ja miten on " jo vuosikaudet " soittanut pianoa.



Sääliksi on käynyt monesti häntä. Juuri tuon pikkuvanhuutensa takia hänellä ei ole ollut samanlaista lapsuutta ja ennen kaikkea nuoruutta kuin muilla samanikäisillä. Hän oli aina vähän parempi muita, mutta eipä tiedä mistä jäi paitsi.



Toisaalta yhdestä asiasta kunnioitan ja arvostan häntä suuresti. Hänellä olisi ollut resursseja vaikka minkälaisiin kansainvälisen tasonkin huippuvirkoihin, mutta hän tekikin mieluummin sitä mitä rakasti eniten ja opiskeli kanttoriksi. Ei voi kuin arvostaa. :)

jos se lähtee lapsesta itsestään. Esim. oma veljeni on aina ollut " ikäisiään fiksumpi" . Hänellä halu oppia ja tietää asioista on lähtenyt hänestä itsestään...!!! Eikä ole " brassaillut" tiedoillaan, sillä on varsin ujo...



Mutta lapset, joille vanhemmat opettavat asioita, ovat rasittavia. Sillä he eivät oikeasti ole " fiksuja" vaan papukaijoja jotka toistavat kuulemaansa...

Että sattusinkohan tuntemaan tämän kanttorin. Mahtaiskohan olla perheensä ainokainen?