En halua kummiksi
Eräs ystäväni haluaisi pyytää minua tulevan lapsensa kummiksi, mutta en todellakaan haluaisi suostua. En ole kovin lapsirakas ja olen huono pitämään yhteyttä kehenkään. Tiedän, että jos suostuisin kohteliaisuudesta, kummiudesta tulisi minulle taakka ja velvollisuus, jota en nyt todellakaan haluaisi harteilleni.
Miten kieltäytyä kummiudesta kohteliaasti? En haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä, mutta en haluaisi tuottaa pettymystäkään ollessani välinpitämätön ja huono kummi.
Kuulisin mielelläni samassa tilanteessa olevien/olleiden ajatuksia.
Kommentit (19)
Kummin tehtävä on paitsi hoitaa uskonnollisen kasvatuksen osuus myös olla perheessä vanhempien tukena yleisemminkin kasvatustukena. Jos joku ei halua tähän ryhtyä, niin sen voi sanoa ihan suoraan eikä jälkeenpäin ihmetellä, kun pitäisi tämän tästä käydä pullakahvilla. Mielestäni nuori lapseton ihminen, joka elää villiä ja vapaata sinkkuelämää, ei ylipäänsä ole sopiva kummiksi, koska hänellä ei välttämättä ole uskonnollista vakaumusta eikä minkäänlaista käsitystä siitä, mitä lapsenhoito vaatii. Ellei hän sitten itse vihjaile, että olisi käytettävissä siihen hommaan, jos kirkkoon kuuluvia kavereita on niukalti.
"En ole sopiva kummiksi" on yleensä totta, koska jos ei halua kummiksi, ei ole yleensä hyvä kummi.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 15:08"]
Kummius ei sitten olekaan mikään menestystarina. Välimme alkoivat viiletä, kun ensimmäisellä kyläreissulla ystäväni alkoi vaatia minua vaihtamaan vaippaa (olin tuolloin nuori ja lapseton) ja kieltäydyin kunniasta. Ystävätär otti nokkiinsa, kun en ollutkaan koulutettavissa ilmaiseksi lapsenvahdiksi.
[/quote]
No niin, jo tässäkin päästiin viikon teemaan eli "Kummi vaihtaa vaipat" ! Jotkut kummit on niin tunnollisia että vaihtavat vaipat aina kun vaan mahdollista ja vielä kouluikäisenkin ottavat luokseen hoitoon viikonlopuksi eikä lapsen tartte mennä yöllä vessaankaan koska "Kummi vaihtaa vaipat aamulla". Et taida siis olla mikään tyypillinen kummi kun et vaippojakaan vaihda.
Jos haluaa kummiksi, pitää varautua tähän: kummi vaihtaa vaipat!
Kerrot rehellisesti miltä susta tuntuu ja miten ajattelet kummiudesta suoriutuvan. Jos kaveri ei tätä ymmärrä niin en usko että kovin hyvä kaveri on. :)
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 21:59"]
Kerrot rehellisesti miltä susta tuntuu ja miten ajattelet kummiudesta suoriutuvan. Jos kaveri ei tätä ymmärrä niin en usko että kovin hyvä kaveri on. :)
[/quote]
Niin, jos et voi vaihtaa vaippoja, et voi olla kummi. Kummin tehtäviin kuuluu vaipanvaihto.
Mitenkäs sitten kun joku kelpuuttaa kummiksi täysin kädettömän ihmisen, sokean ihmisen tai kehitysvammaisen? Eivät hekään voi vaippoja vaihtaa mutta silti joku heitäkin kummiksi laittaa. Miten tämä on selitettävissä kun kummin tehtäviin kuuluu vaipan vaihto?
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 14:35"]
Eroa kirkosta
[/quote]
Kirkosta eronnutkin voi toimia kummina. Tosin se vaatii kaksi kirkkoon kuuluvaa. Mutta ap. suoraa puhetta siitä mitä kummeus sinussa herättää.
En kuulu ev.lut- kirkkoon, erääseen toiseen kristilliseen kirkkoon kylläkin. Ap
Kiitä ja kerro olevasi otettu, mutta että olisit huono kummi. Sano ettet usko voivasi hoitaa tehtävää kunnialla.
Nii,kummius on kunnia asia mut ite ku kysyin kaveriani lapselleni kummiksi niin sanoinkii et pakko ei ole suostua ja saa mietintä aikaakin.No ei se suostunu mut eipä meidän kaveruudelle siitä haittaa ollut.
Minulle kävi juuri noin - kummius ei olisi millään sopinut senhetkiseen elämäntilanteeseen muutenkaan, olimme mieheni kanssa ison remontin keskellä tiukan aikataulun paineistamina, ristiäiset toisella puolella Suomea jne. Lapsuudenystäväni halusi kaikesta päätellen "pelastaa" haalistuneen yhteytemme tällä kummiasialla - kieltäydyin ensin, mutta ystäväni ei hyväksynyt vastausta vaan kerjäsi ja kerjäsi minua suostumaan. Olin liian pehmeä ja vastasin myöntävästi, niin kuin aina olin tehnyt lapsenakin ystäväni kerjätessä minulta asioita.
Kummius ei sitten olekaan mikään menestystarina. Välimme alkoivat viiletä, kun ensimmäisellä kyläreissulla ystäväni alkoi vaatia minua vaihtamaan vaippaa (olin tuolloin nuori ja lapseton) ja kieltäydyin kunniasta. Ystävätär otti nokkiinsa, kun en ollutkaan koulutettavissa ilmaiseksi lapsenvahdiksi.
Pidin kyllä perheeseen jonkin verran yhteyttä ja lahjoin lasta tunnollisesti merkkipäivinä, mutta lapsesta en ikinä kuullut mitään. hEi mitään kiitoksia tai tervehdyksiä tullut, saati tekstaria kiitokseksi joululahjasta. Nyt lapsi on luojan kiitos jo täysi-ikäinen. Ei kannata koittaa ainakaan paikata ystävyyttä kummiudella, se ei todennäköisesti tule toimimaan.
Kiitos 7, kirjoituksesi antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta! Ap
Tee periaatepäätös ettet rupea kummiksi kavereiden lapsille. Ja sitten kerro tämä päätös kaverillesi.
"Arvostan tosi paljon, että pyydät, mutta olen kyllä päättänyt, etten voi ruveta kenenkään kummiksi."
Sano että mielelläsi ryhtyisit mutta uskontosi / vakaumuksesi kieltää sen.
Tahdikas ihminen ei varmaan lähde utelemaan yksityiskohtia tällaisen vastauksen jälkeen.
Et voi olla kummi. Kummin tehtäviin kuuluu vaipanvaihto.
Älä suostu kummiksi, jos vähääkään ahdistaa. Mullakin on hiukan samanlainen tarina kerrottavana kuin edellisellä. Suostuin pitkin hampain kummiksi, ja se oli sitä, että mun olisi pitäånyt istua siellä joka viikko muutama tunti useampana iltana vaihtamassa vaippoja ja tulla kauppaan mukaan työntämään kärryjä. = lapsenvahti. Jotenkin tällä kumminpyytäjällä oli käsitys, että kummi on perheen toinen aikuinen kun isäntä puuttuu talosta kokonaan. Lopulta heitin välit poikki, koska halusin keskittyä omaan elämääni RAUHASSA.