Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riittääkö tylsä arkinen lapsuus?
12.09.2020 |
Meidän arkipäivät on peruskiireisiä, lähdetään aamulla töihin ja päiväkotiin, tullaan alkuillasta kotiin syömään ja olemaan perheen kesken. Lapset menee aika aikaisin nukkumaan ja aikuiset tekee omiaan, itse usein pesen pyykkiä ja luen/katselen telkkaria tms.
Viikonloppuisin nukutaan vähän pidempään, tehdään hyvä aamupala ja sitten usein käydään joko puistossa tai ystäväperheiden luona kylässä. Askarrellaan, leikitään ja ulkoillaan. Muutamia kertoja vuodessa jotain spesiaalimpaa (hoplop, huvipuisto lomalla tms), ja toki joulut ja muut juhlat vietetään.
Lapset on tyytyväisiä ja itsekin olen. Koen että elämämme on hyvin tasapainoista.
Kuitenkin mieltä on alkanut vaivaamaan, riittääkö tässä yltäkylläisyyden maailmassa lapsille enää näin tavallinen elämä, vai jäävätkö jostain paitsi?
Jos seuraa mediaa/sosiaalista mediaa, se antaa erilaisen kuvan elämästä, vaikka kai se on marginaalinen määrä ihmisiä, joiden elämä on hohdokasta ja tapahtumarikasta.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin on tylsää. Missä esim lasten kulttuuri? Kirjasto? Taidenäyttelyt? Teatteri? Tapahtumat? Missä urheilu? Missä matkat?
Lapsi ei tarvitse. Voi sitten itse tehdä kun täyttää 18,mutta siihen asti riittää se että ollaan kotona oman perheensä kanssa ja tehdään perheen kesken yhdessä niitä arkisia asioita. Se kaikki muu ekstra on ylimääräistä ja pahimmillaan aiheuttaa vain turhaa stressiä kaikille.
Entä lasten ystävät? Lapsi tarvitsee myös ystäviä.
Vanhempi rakkaus, lämpö ja läsnäolo riittää pienelle lapselle. Kavereita ehtii sitten hankkia ja tavata koulussa.
Ei riitä. Kaverien merkitys alkaa kolmevuotiaana ja eskarilaisesta ne on jo kriittisen tärkeitä.
Jaa.. Minusta kyllä kasvoi ihan normaali ja terve aikuinen vaikka ei ollut ystäviä ja kavereita vielä lukion päättyesssäkään.
Pidettiinkö sinut tarkoituksellisesti vain kotona vai olitko luonteeltasi niin introvertti ettet tarvinnut ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänne kuulostaa olevan mallillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen, ettei ole yhtään harrastusta.. Meillä ainakin tytöt pitkästyisi ilman pianotunteja ja tanssia. Mutta lapset on kai sitten erilaisia.
Äitini mielestä minun olisi pitänyt harrastaa balettia, en halunnut. Pianonsoittoa harrastin vuoden kunnes kieltäydyin jatkamasta ko. harrastusta. Lapset ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
En toki huomannut kertoa jokaista asiaa elämässämme, vaan havainnollistin vain muutamalla esimerkillä.
Kyllä, käydään kirjastossa aika useinkin, luetaan joka ilta iltasatu, joskus käydään museossa ja jopa teatterissa. Lapsilla on kavereita päiväkodissa, ja juurikin ystäväperheitä tavatessa ja puistossa leikkivät kavereidensa kanssa.
Ne käy myös suihkussa/kylvyssä ja saunassa sekä pesee hampaat, vaikken sitä erikseen aloituksessa maininnut. Ajattelin vaan jos seuraavaksi joku sanoo että kuuluu peseytyäkin :D
🤣Joo hyvä lisäykset 😁. Lasten elämä kuulostaa oikein hyvältä, älä huoli 👍. T. Äiti ja varhaiskasvatuksen opettajaAp
Alue: Aihe vapaa
Jos lapset isompina alkavat itse kaivata muuta tai esim. innostuvat jostain harrastuksesta, niin sitten kannattaa harkita, että josko arkeen mahtuisi harrastuksia tai muita ekstravirikkeitä. Mutta mitä sitä väkisin tunkemaan lasten elämää täyteen kaikkea.
Kannattaa huomata, että nuo lapset viettävät päivänsä päiväkodissa eli saavat siellä ulkoilua, kaverien seuraa, kulttuuria ja virikkeitä. Ei kaikkea tarvitse tunkea niihin muutamaan tuntiin illalla syömisen ja nukkumaanmenon välissä, lapsetkin ovat silloin jo väsyneitä ja kaipaavat rauhallista oleilua omien läheisten kanssa.