Miksi seksistä ja seksuaalisuudesta on niin vaikeaa puhua asiallisesti

Täällä tuntuu heti joku mies alkavan naista halveksimaan, jos asiasta yrittää puhua, tällainen tuntuma minulla.

Kaikkihan täällä on olevinaan seksin pappeja tai papittaria. Palstan yleinen ongelma, jostain jos yrittää asiallisesti keskustella, niin trollit hyökkäävät paikalle, keskustelu poistetaan tai kaikki vedetään överiksi liioittelemalla asioita.

Kaikista asiallisimmat keskustelut onnistuu yleensä vieraissa käynnin yhteydessä. Siinä pystyy käymään monenlaisia juttuja ja kokemuksia lävitse. Ehkä siinä on se oikeasti vapautunut tunnelma ja molemmat voivat olla varmoja, ettei käydyt keskustelut tule leviämään muualle. Kyllähän näissä tulee usein juteltua sellaisistakin, mistä ei voi puolison kanssa keskustellla saati sitten muidenkaan kanssa. 

Ainahan keskustelupalstoilla vilisee joko aloittajina tai kantaa ottajina kaiken maailman tietäjiä tai besservissereitä. Nämä yli-ihmiset paukuttevat typeriä mielipiteitään leikkaa-liimaa systeemillä kopioiduilla tylsillä maratonviesteillään.

Kinkyillä tämä tuntuu olevan helpompaa. Että puhutaan avoimesti mitä tehty ja kenen kanssa. Ja mikä oli kivaa missäkin ja mikä taas ei.

Keskustelun pohjaksi voi ottaa jotain lukuisista parisuhteen seksikysymyslistoista ja keskustella vaikka pari kohtaa kerralla auki. Tai sitten kinkylistat täytätte yhdessä, että mitä kokeillut ja mitä haluaisi kokeilla. Ja kuinka paljon piti mistäkin tai kuinka paljon jotkin uudet jutut kiinnostavat.

Ystäväpiirissäni naisten kesken keskustellaan pääasiassa hyvinkin estottomasti ja avoimesti seksistä ja kaikesta sen ympäriltä. Siis läheisten ystävien kanssa, ei niinkään vaikkapa työkavereiden, eivätkä esim. ne minun bdsm- mieltymykset välttämättä mihinkään kahvipöytäkeskusteluun sovi.

Täällä foorumilla sen sijaan naisena ei voi hirveän avoimesti näistä asioista avautua koska vapaamielinen, seksuaalinen, kinky ja tai ylipäätään seksistä nauttiva nainen saa osakseen välittömästi kuraa niskaan  sekä miehiltä että konservatiivisemmilta naisilta. Nainen joka nauttii seksistä, erityisesti sinkku tai sinkkuaikoinaan seikkaillut (useampia partnereita, kokeillut avoimesti asioita kuten kimppaa, käynyt vaikka seksimessuilla, ollut ylipäätään utelias) leimataan "tautipesäksi", "ei missään nimessä vaimomateriaalia", "mällipatja" tai muuten menetetty tapaus.  Se ei todellakaan kannusta keskustelemaan avoimesti ja asiallisesti sen jälkeen kun porukalla heitetään mätiä tomaatteja niskaan niinkuin jossain keski-ajalla.  Se sinkkuus siinä taitaa se pahin uhka olla, kaikille.

Livenä saa olla yhtä tarkka kenelle puhuu avoimesti.

N36

Olisi kyllä mielenkiintoista joutua sellaiseen tilanteeseen tai seuraan, jossa seksistä ja seksuaalisuudesta puhuttaisiin avoimesti ja häpeilemättä face-to-face. Olisi ihan kiihottavaakin. Mutta siinähän se ongelmakin on, seksi on kuitenkin lähes jokaiselle niin yksityinen, herkkä ja haavoittuva alue, että siitä on vaikea puhua objektiivisesti ilman että se menee tavalla tai toisella tunteisiin. Jos kertoo itsestään ja mieltymyksistään jotain, niin useimmilla on heti pelko ja häpeä päällä, että jos se mikä itselle on ihanaa, onkin toiselle jotain inhottavaa tai väärää. Ja keskustelu yleisellä tasolla ilman henkilökohtaisuutta taas ei ole oikein mielenkiintoista, se on sellaista seksologiosmokontula-puhetta, prosenttilukuja ja teoretisointia.

Tällaisella palstalla anonyymina on paremman mahdollisuudet keskustella avoimesti, mutta anonyymiyden kääntöpuoli taas on se, että silloin kerrottu ei oikein henkilöidy mihinkään, kaikki mitä sanotaan jää irrallisiksi heitoiksi joissa ei ole persoonaa takana. Ja sitten vielä tuo asian arkuus puskee liian helposti läpi jopa tällaisiin keskusteluihin. Sen huomaa, miten helposti ihmisten defenssit puskevat pintaan kun vastaan tulee jotain omaa seksuaalisuutta haastavaa, aletaan yleistää, vähätellä, ottaa itseensä tai tulkita väärin, tahallisesti tai tahattomasti. Tarkoituksella trollaavat siihen vielä päälle, niin aika harvassa ovat tälläkin palstalla oikeasti antoisat keskustelut, joissa oppii uutta ja ajatukset vaihtuvat.

Taitaapa siis olla, että kunnolliset seksikeskustelut jäävät lähinnä puolison kanssa käydyiksi. Ei sekään helppoa ole, vaikka jotenkin sen pitäisi olla minimivaatimus hyvään seksielämään, ellei nyt molemmat sitten astu olemaan ajatustenlukijoita, jotka osaavat tulkita kumppaniaan pelkästä kehonkielestä. Onhan tosin nyt tullut näitä nuoria bloggareita ja podcastaajia, jotka ihan suoraan ja omalla persoonallaan käyvät seksikeskustelua ihan toisella tasolla kuin vanhan liiton seksologit. Se on todella hyvä ja piristävää, mutta jotenkin luulen, että meikäläisen elinikä ei riitä siihen, että normaalissa arkisessa kanssakäymisessä seksi alkaisi nousta merkittäväksi puheenaiheeksi.

Onko palstalla muuten 70-luvun alkupuolella opiskelija-aikoja eläneitä? Itse olin silloin pikkupenska joten omakohtaista kokemusta ei voi sanoa olevan, mutta jotenkin mulle on syntynyt sellainen kuva, että silloin seksikeskustelu oli ainakin joissakin piireissä (varmaan lähinnä opiskelijaporukat, ne "edistyksellisemmät" sellaiset) avoimempaa ja yleisempää? Omien opiskeluaikojen alkaessa 80-90-luvun taitteessa keskustelu opiskelijamaailmassa alkoi siirtyä verkkoon, ja silloin sitä käytiin jonkin aikaa ihan reilusti omalla nimellä, olen minäkin siihen aikaan aika suorasukaista seksikeskustelua käynyt omana itsenäni. Oli myös joitakin hyvin tiedossa olevia "seksipersoonia", jotka kuvailivat juttujaan todella avoimesti, ja heitä sitten näki seuraavana päivänä ihan livenä luennoilla tai yliopiston käytävillä. Ihan luontevalta se silloin tuntui, oikeastaan ihan hyvää aikaa näin jälkikäteen ajateltuna. Tosin ei se silti mikään iso prosentti porukasta ollut, joka näissä keskusteluissa oli mukana, tiedä sitten mitä muut ajattelivat.