Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä vanhemmista, jotka riitelevät lastensa kuullen?
Kommentit (57)
Mun mielestä se on kyllä ihan normaalia, että kun samassa talossa asutaan, lapset kuulevat myös, jos vanhemmat riitelevät. Tietysti se, jos riidat ovat holtittomia, on sitten ihan eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
Lapset traumatisoituvat.
Määrittele riitely niin voimme keskustella lisää.
Riitely on normaalia. Kunhan ei ole jatkuvaa ja fyysistä.
Että ihan on hyvä jokaisen irmapetterin tottua siihen, että välillä saattaa jopa ääni nousta myös vanhemmilla.
Jos asiat on perheessä kunnossa, ei kenenkään lapsen pitäisi asiasta traumatisoitua. Asiat sovitaan ja niistä puhutaan ja elämä jatkuu.
En ihmettele miksei porukka tee lapsia kun tuntuu että ihmisen normaalit rektiotkin on kielletty sen jälkeen kun lapsi syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä ne vasta traumatisoituu kun tulevat isommiksi eivätkä osaa ratkaista riitoja kun eivät niitä koskaan ole nähneet. Tai niiden ratkomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riitely on normaalia. Kunhan ei ole jatkuvaa ja fyysistä.
Että ihan on hyvä jokaisen irmapetterin tottua siihen, että välillä saattaa jopa ääni nousta myös vanhemmilla.
Jos asiat on perheessä kunnossa, ei kenenkään lapsen pitäisi asiasta traumatisoitua. Asiat sovitaan ja niistä puhutaan ja elämä jatkuu.
En ihmettele miksei porukka tee lapsia kun tuntuu että ihmisen normaalit rektiotkin on kielletty sen jälkeen kun lapsi syntyy.
Ei ole normaalia huutaa. Kaikki henkinenkin ilkeys ja paha ilmapiiri on lapsille vahingollista.
Tietty on ihan normaalia. Lapsi oppii, etta kyllä vihankin tunteen saa näyttää. Hyödyllistä olisi, jos lapsi näkisi myös sitten sopimisen. Anteeksipyynnöt ja halauksen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä ne vasta traumatisoituu kun tulevat isommiksi eivätkä osaa ratkaista riitoja kun eivät niitä koskaan ole nähneet. Tai niiden ratkomista.
Mikä on riitojen ratkaisemista ja miten me ihmiset opimme ratkomaan riidat?
Täysin normaalia. Lapsia ei pidä kasvattaa pumpulissa, vaan myös negatiiviset asiat on hyvä kokea turvallisesti kotiympäristössä. Jos lapsi aina näkee vain vaaleanpunaista hattaraa (tahallinen kärjistys), he ovat pulassa kun viimeistään koulussa tulee vastaan myös riitatilanteita. Kun kotona on opittu, miten riidatkin voi hoitaa asiallisesti, osaa sitten itsekin toimia riitatilanteissa eikä mene lukkoon tai vedä ihan överiksi. On myös tärkeää erottaa toisistaan riitely ja raivominen/riehuminen, jotka usein sekoitetaan etenkin täällä toisiinsa. Riitely voi tapahtua ilman, että kukaan korottaa edes ääntään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitely on normaalia. Kunhan ei ole jatkuvaa ja fyysistä.
Että ihan on hyvä jokaisen irmapetterin tottua siihen, että välillä saattaa jopa ääni nousta myös vanhemmilla.
Jos asiat on perheessä kunnossa, ei kenenkään lapsen pitäisi asiasta traumatisoitua. Asiat sovitaan ja niistä puhutaan ja elämä jatkuu.
En ihmettele miksei porukka tee lapsia kun tuntuu että ihmisen normaalit rektiotkin on kielletty sen jälkeen kun lapsi syntyy.
Ei ole normaalia huutaa. Kaikki henkinenkin ilkeys ja paha ilmapiiri on lapsille vahingollista.
Joku pyysi määrittelemään riitelyn. Se on tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitely on normaalia. Kunhan ei ole jatkuvaa ja fyysistä.
Että ihan on hyvä jokaisen irmapetterin tottua siihen, että välillä saattaa jopa ääni nousta myös vanhemmilla.
Jos asiat on perheessä kunnossa, ei kenenkään lapsen pitäisi asiasta traumatisoitua. Asiat sovitaan ja niistä puhutaan ja elämä jatkuu.
En ihmettele miksei porukka tee lapsia kun tuntuu että ihmisen normaalit rektiotkin on kielletty sen jälkeen kun lapsi syntyy.
Ei ole normaalia huutaa. Kaikki henkinenkin ilkeys ja paha ilmapiiri on lapsille vahingollista.
Ei ole normaalia huutaa? Silti lapset, varsinkin pienet, tekee sitä jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä ne vasta traumatisoituu kun tulevat isommiksi eivätkä osaa ratkaista riitoja kun eivät niitä koskaan ole nähneet. Tai niiden ratkomista.
Mikä on riitojen ratkaisemista ja miten me ihmiset opimme ratkomaan riidat?
Riitojen ratkaisemista on esim. se, että ei ryhdytä tukkanuottasille, vaan puhutaan asiat halki. Pyydetään tarvittaessa anteeksi ja sovitaan.
Opimme ratkomaan riidat, kun näemme mallin, miten se tehdään. Normaaleissa perheissä tämä tapahtuu kotona.
Eikö nämä pitäisi olla ihan itsestäänselvyyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Tietty on ihan normaalia. Lapsi oppii, etta kyllä vihankin tunteen saa näyttää. Hyödyllistä olisi, jos lapsi näkisi myös sitten sopimisen. Anteeksipyynnöt ja halauksen tms.
Pakotetun anteeksipyynnön, myrskyisän ilmapiirin ja pakotetun illallisen ravintolassa sopimisen kunniaksi tällä pahalla ilmapiirillä höystettynä? Sen jälkeen, kun lapset ovat joutuneet kuuntelemaan riitelyä monta tuntia? Ei mene läpi. Anteeksiantamatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä ne vasta traumatisoituu kun tulevat isommiksi eivätkä osaa ratkaista riitoja kun eivät niitä koskaan ole nähneet. Tai niiden ratkomista.
Mikä on riitojen ratkaisemista ja miten me ihmiset opimme ratkomaan riidat?
Riitojen ratkaisemista on esim. se, että ei ryhdytä tukkanuottasille, vaan puhutaan asiat halki. Pyydetään tarvittaessa anteeksi ja sovitaan.
Opimme ratkomaan riidat, kun näemme mallin, miten se tehdään. Normaaleissa perheissä tämä tapahtuu kotona.
Eikö nämä pitäisi olla ihan itsestäänselvyyksiä?
On riitoja ja on riitoja. Jotkut vanhemmat ovat hulluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitely on normaalia. Kunhan ei ole jatkuvaa ja fyysistä.
Että ihan on hyvä jokaisen irmapetterin tottua siihen, että välillä saattaa jopa ääni nousta myös vanhemmilla.
Jos asiat on perheessä kunnossa, ei kenenkään lapsen pitäisi asiasta traumatisoitua. Asiat sovitaan ja niistä puhutaan ja elämä jatkuu.
En ihmettele miksei porukka tee lapsia kun tuntuu että ihmisen normaalit rektiotkin on kielletty sen jälkeen kun lapsi syntyy.
Ei ole normaalia huutaa. Kaikki henkinenkin ilkeys ja paha ilmapiiri on lapsille vahingollista.
Joku pyysi määrittelemään riitelyn. Se on tuota.
Minä riitelen mieheni kanssa, mutta emme ole ikinä huutaneet tai olleet ilkeitä toisillemme.
Riidelläkin voi monella tapaa, tai sitten lokeroin asiat aivan eritavalla. Minusta riitely on ihan jo sitä, että kaksi ihmistä ovat jostain asiasta eri mieltä ja keskustelevat asiasta vähän tavallista väittelyä tunteikkaammin ja kiivaammin, sillä molemmat uskovat olevansa oikeassa. Toisilla riitely karkaa aivan käsistä ja suullisen asiallisen keskustelun sijaan homma voi muuttua fyysiseksi, asiattomaksi huuteluksi ja uhkaavaksi.
Jos riitely on vain tuollaista vähäisesti kiivaampaa keskustelua, minusta on ihan hyvä, että jo pienikin lapsi näkee sellaista. Ja sitten sen yhteisymmärryksen ja sopimisen myös. Tärkeitä sosiaalisia taitoja. Ei lasta kannata ihan pumpulissa kasvattaa, kyllä ne viimeistään päiväkodissa näkevät tappelua ja ovat osallisina riitoihin. Annatko mieluummin toisten lasten opettaa lapsellesi tunnetaitoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä ne vasta traumatisoituu kun tulevat isommiksi eivätkä osaa ratkaista riitoja kun eivät niitä koskaan ole nähneet. Tai niiden ratkomista.
Mikä on riitojen ratkaisemista ja miten me ihmiset opimme ratkomaan riidat?
Riitojen ratkaisemista on esim. se, että ei ryhdytä tukkanuottasille, vaan puhutaan asiat halki. Pyydetään tarvittaessa anteeksi ja sovitaan.
Opimme ratkomaan riidat, kun näemme mallin, miten se tehdään. Normaaleissa perheissä tämä tapahtuu kotona.
Eikö nämä pitäisi olla ihan itsestäänselvyyksiä?
On riitoja ja on riitoja. Jotkut vanhemmat ovat hulluja.
Juuri siksi on tärkeää osata erottaa riita ja raivoaminen toisistaan. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ei voi kategorisesti sanoa, että riitely on aina pahasta. Niin kun asia ei ole. Suurin osa ei ole hulluja, vaan osaavat riidellä ihan asiallisesti.
Onko liian herkkä aihe?