Allekirjoitatko, pojalle äiti on aina ykkösnainen.

Etkö sä ole ykkönen miehellesi?

Luulen, että äiti on ykkönen siihen asti kunnes mies löytää oikean kumppanin. Sitten siitä kumppanista tulee ykkönen, kunnes tulee tyttäriä. Tytärten aikuistuttua ja asetuttua omiin perheisiinsä vaimo palaa taas ykköseksi.

Etkö tosiaan ole muuta kuin äiti? Et ihminen omasta takaa?

No en todellakaan allekirjoita. Lapsen täytyy irrottautua vanhemmistaan, se on ihan luonnollinen prosessi. On tosi huono juttu, jos äiti on aikuiselle pojalleen ykkösnainen. Lapsi on tietenkin eri asia.

No en todellakaan allekirjoita. Lapsen täytyy irrottautua vanhemmistaan, se on ihan luonnollinen prosessi. On tosi huono juttu, jos äiti on aikuiselle pojalleen ykkösnainen. Lapsi on tietenkin eri asia.

Äidin tehtävänä on tehdä itsensä tarpeettomaksi, niinhän se on. Sen takia kannattaakin pitää elämässä mukana ystävät ja harrastuksia jotka ei liity perheeseen, muuten käteen ei jää mitään kun lapset lentää pesästä. No vähän kärjistetysti mutta kuitenkin...

Joo, tuohon suurinpiirtein koulun alkuun onkin. Sitten tulee kaverit ja harrastukset yms. Ja niin pitää ollakin ja joku päivä tulee sitten se tyttöystäväkin ja vaimo. Ja omat lapset. Tärkeä pitää ja voi olal aina, mutta ykkönen ei mun mielestä koskaan (lapsilla kun on toinenkin vanhempikin yleensä). Ja koskaan ei pidä arvottaa itseään muiden kautta, siinä ei tule kuin pettymyksiä läpi elämän.

Toivottavasti ei ole! Odotan että poika aikanaan itsenäistyy, lähtee maailmalle, tapaa erilaisia ihmisiä, rakastuu... Mutta muistaa kuitenkin aina käydä äitiäkin katsomassa. Nyt poika on vielä 8-vuotias koululainen jolle olen tietenkin ykkönen nyt ja hän on minulle rakas aina mutta toivon että aikanaan osaan päästää irti ja antaa elää ja rakentaa omaa elämäänsä ja valita rinnalleen sen tärkeimmän ihmisen.

Onneksi äiti on aina pojalleen ykkönen jopa senkin jälkeen, kun poika on perustanut perheen! Äiti on se nainen, johon vaimoa ja tyttöystävää verrataan - halusipa vaimo sitä tai ei. Äiti voi olla kuollut, asua toisella mantereella, hylätä lapsensa ja silti hän on se ykkönen, se ensimmäinen, se mittapuu, se tärkein.

Mikä ei tarkoita, että äidin puhelinsoitosta lähdettäisiin keskellä yötä ajamaan avuksi irrottamaan hiirtä loukusta.

Toivottavasti oppisit olemaan itsellesi merkittävä, etkä määrittelisi itseäsi muiden kautta. Komppaan edellistä, olisihan luonnotonta jos poikasi ei irtautuisi sinusta ja tulevaisuudessa asettaisi sinut oman perheensä edelle...

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 08:12"]

Onneksi äiti on aina pojalleen ykkönen jopa senkin jälkeen, kun poika on perustanut perheen! Äiti on se nainen, johon vaimoa ja tyttöystävää verrataan - halusipa vaimo sitä tai ei. Äiti voi olla kuollut, asua toisella mantereella, hylätä lapsensa ja silti hän on se ykkönen, se ensimmäinen, se mittapuu, se tärkein.

Mikä ei tarkoita, että äidin puhelinsoitosta lähdettäisiin keskellä yötä ajamaan avuksi irrottamaan hiirtä loukusta.

[/quote]

Miten äiti on muka tärkein, jos äitiä nähdään erittäin harvoin? Tai jos sen tytsyn kanssa on kivempi jutella ja viettää aikaa kuin äidin? Tai jos äitienpäivänä vaimo saa onnittelut aiemmin kuin äiti? Jne jne.

Miten tiedät, että olet pojallesi tärkein, jos kuitenkin pojan vaimo ja muut tulee ensin? Mistä sen tietää? Ihan konkreettisesti.

No ei todellakaan ole... Eikö se oo vähän lapsellista kuvitella että oma lapsi/poika pitää susta AINA eniten?  :D Onhan se itsestäänselvyys että poika löytää puolisonsa, jonka täytyy kaiken järjenkin mukaan olla se tärkein!

Tietenkin on näitä peräkammarin poikia, jotka ei koskaan itsenäisty ja muuta kotoaan. Heille äiti varmaan on ykkösnainen aina. Mutta haluatko sellaisen pojan itsellesi? :D

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 08:19"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 08:12"]

Onneksi äiti on aina pojalleen ykkönen jopa senkin jälkeen, kun poika on perustanut perheen! Äiti on se nainen, johon vaimoa ja tyttöystävää verrataan - halusipa vaimo sitä tai ei. Äiti voi olla kuollut, asua toisella mantereella, hylätä lapsensa ja silti hän on se ykkönen, se ensimmäinen, se mittapuu, se tärkein.

Mikä ei tarkoita, että äidin puhelinsoitosta lähdettäisiin keskellä yötä ajamaan avuksi irrottamaan hiirtä loukusta.

[/quote]

Miten äiti on muka tärkein, jos äitiä nähdään erittäin harvoin? Tai jos sen tytsyn kanssa on kivempi jutella ja viettää aikaa kuin äidin? Tai jos äitienpäivänä vaimo saa onnittelut aiemmin kuin äiti? Jne jne.

Miten tiedät, että olet pojallesi tärkein, jos kuitenkin pojan vaimo ja muut tulee ensin? Mistä sen tietää? Ihan konkreettisesti.

[/quote]

No vaikka siitä, että sitä tytsyä ja sen puheita verrataan äitiin: jos tytsy on typerämpi kuin äiti, tytsy saa lähteä ja etsitään uusi. Tai että äitienpäivänä mies onnittelee vaimoa siitä, että tämä on äiti mutta äitiään siitä, että tämä antoi pojalleen elämän. Ymmärrätkö?

Näet päivittäin Metroa jakavan miehen: hän on siis sinulle tärkeä ihan siksi, että näet hänet usein? Eli usein tapaaminen tai yhdessä asuminenko tekee sen tärkeyden? Ovatko solukämpässä asuvat 3 toisilleen vierasta ihmistä toisilleen tärkeämpiä kuin vaihto-opiskelijoiksi lähteneet poika/tyttökaverinsa?

Vaimo voi vaihtua, äiti ei.

Eiköhän se jo kerro siitä, miksi äiti on tärkein.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 08:21"]

No ei todellakaan ole... Eikö se oo vähän lapsellista kuvitella että oma lapsi/poika pitää susta AINA eniten?  :D Onhan se itsestäänselvyys että poika löytää puolisonsa, jonka täytyy kaiken järjenkin mukaan olla se tärkein!

Tietenkin on näitä peräkammarin poikia, jotka ei koskaan itsenäisty ja muuta kotoaan. Heille äiti varmaan on ykkösnainen aina. Mutta haluatko sellaisen pojan itsellesi? :D

[/quote]

No, ei kai kukaan halua että omasta pojasta tulee peräkammarinpoika.

Mutta kyllä mä haluan, että mun oma poika välittää ja rakastaa ja arvostaa mua sittenkin, kun on löytänyt oman perheen. Vai onko tää jotenkin väärin? Pitäiskö äiti hylätä katuojaan, kun perustaa perheen?

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 08:23"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 08:19"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 08:12"]

Onneksi äiti on aina pojalleen ykkönen jopa senkin jälkeen, kun poika on perustanut perheen! Äiti on se nainen, johon vaimoa ja tyttöystävää verrataan - halusipa vaimo sitä tai ei. Äiti voi olla kuollut, asua toisella mantereella, hylätä lapsensa ja silti hän on se ykkönen, se ensimmäinen, se mittapuu, se tärkein.

Mikä ei tarkoita, että äidin puhelinsoitosta lähdettäisiin keskellä yötä ajamaan avuksi irrottamaan hiirtä loukusta.

[/quote]

Miten äiti on muka tärkein, jos äitiä nähdään erittäin harvoin? Tai jos sen tytsyn kanssa on kivempi jutella ja viettää aikaa kuin äidin? Tai jos äitienpäivänä vaimo saa onnittelut aiemmin kuin äiti? Jne jne.

Miten tiedät, että olet pojallesi tärkein, jos kuitenkin pojan vaimo ja muut tulee ensin? Mistä sen tietää? Ihan konkreettisesti.

[/quote]

No vaikka siitä, että sitä tytsyä ja sen puheita verrataan äitiin: jos tytsy on typerämpi kuin äiti, tytsy saa lähteä ja etsitään uusi. Tai että äitienpäivänä mies onnittelee vaimoa siitä, että tämä on äiti mutta äitiään siitä, että tämä antoi pojalleen elämän. Ymmärrätkö?

Näet päivittäin Metroa jakavan miehen: hän on siis sinulle tärkeä ihan siksi, että näet hänet usein? Eli usein tapaaminen tai yhdessä asuminenko tekee sen tärkeyden? Ovatko solukämpässä asuvat 3 toisilleen vierasta ihmistä toisilleen tärkeämpiä kuin vaihto-opiskelijoiksi lähteneet poika/tyttökaverinsa?

[/quote]

En allekirjoita. Harvalla miehellä edes on mitään hyvää suhdetta äitiinsä. Mitä takertuvampi äiti, sitä huonompi suhde. Moni valitsee puolisokseen äitinsä vastakohdan.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 08:01"]

Itsekin olin tätä mieltä, kun poikani oli pieni.

Nyt kun on lähes aikuinen, en olekaan enää hänelle ykkösnainen. Tyttöystävä on ajanut ohi.

Äiti ei enää merkitse mitään.

Vielä on onneksi toinen lapsi, jolle olen ykkönen. Mutta mitä sitten muutaman vuoden päästä? En ole kenellekään mitään........

[/quote]

Siis ihan oikeasti? Voiko noin tampiota naista ollakaan? Olisko hienoa jos niistä sun pojistas ois tullut jotain peräkammarinpoikia jotka ei ikinä saa naista?

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 08:28"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 08:23"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 08:19"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 08:12"]

Onneksi äiti on aina pojalleen ykkönen jopa senkin jälkeen, kun poika on perustanut perheen! Äiti on se nainen, johon vaimoa ja tyttöystävää verrataan - halusipa vaimo sitä tai ei. Äiti voi olla kuollut, asua toisella mantereella, hylätä lapsensa ja silti hän on se ykkönen, se ensimmäinen, se mittapuu, se tärkein.

Mikä ei tarkoita, että äidin puhelinsoitosta lähdettäisiin keskellä yötä ajamaan avuksi irrottamaan hiirtä loukusta.

[/quote]

Miten äiti on muka tärkein, jos äitiä nähdään erittäin harvoin? Tai jos sen tytsyn kanssa on kivempi jutella ja viettää aikaa kuin äidin? Tai jos äitienpäivänä vaimo saa onnittelut aiemmin kuin äiti? Jne jne.

Miten tiedät, että olet pojallesi tärkein, jos kuitenkin pojan vaimo ja muut tulee ensin? Mistä sen tietää? Ihan konkreettisesti.

[/quote]

No vaikka siitä, että sitä tytsyä ja sen puheita verrataan äitiin: jos tytsy on typerämpi kuin äiti, tytsy saa lähteä ja etsitään uusi. Tai että äitienpäivänä mies onnittelee vaimoa siitä, että tämä on äiti mutta äitiään siitä, että tämä antoi pojalleen elämän. Ymmärrätkö?

Näet päivittäin Metroa jakavan miehen: hän on siis sinulle tärkeä ihan siksi, että näet hänet usein? Eli usein tapaaminen tai yhdessä asuminenko tekee sen tärkeyden? Ovatko solukämpässä asuvat 3 toisilleen vierasta ihmistä toisilleen tärkeämpiä kuin vaihto-opiskelijoiksi lähteneet poika/tyttökaverinsa?

[/quote]

En allekirjoita. Harvalla miehellä edes on mitään hyvää suhdetta äitiinsä. Mitä takertuvampi äiti, sitä huonompi suhde. Moni valitsee puolisokseen äitinsä vastakohdan.

[/quote]

Ai valitseeko? Miksi sitten monella "takertuvan äidin" pojalla on takertuva vaimo? Ja jos suhde omaan äitiin on huono, on se yleensä huono vaimoonkin. Suhde äitiin on erilainen, kyllä, mutta äiti oli ensin ja äiti on se mittapuu, johon kaikkia naisia verrataan.

hah no toivottavasti ei. takertuva anoppi olisi kauheaa. 

mutta toisinpäin se varmaan on, poika on aina äitin poika. veljeni esim on sellainen kultapoju että saa sössiä mitä vaan ja aina pelastetaan...

Noin on siinä tapauksessa, että jotain on mennyt vikaan. Kypsä ja fiksu äiti antaa lastensa mennä rakentamaan omia elämiään ja kantamaan vastuuta omista perheistään. Ja äidin kannattaa muistaa myös oma elämä, omat ystävät ja harrastukset ja suhde mieheensä. Stten ei ahdita niin paljon, kun pojan (tai tytttären) oma elämä alkaa siirtyä lapsuudenkodista muualle. On varmaan lapselle ahdistavaa, jos tuntee, että on äidilleen ainoa elämänsisältö ja jos äiti esiintyy marttyyrina tyyliin "minua ei enää kukaan muista".

Sitäpaitsi, eihän se, että oma vaimo ja lapset ovat miehelle niitä tärkeimpiä, tarkoita, että äiti ja isä eivät merkitsisi enää yhtään mitään. Ihmisellä voi olla, ja yleensä onkin, monia tärkeitä ja rakkaita ihmisiä.  

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 08:21"]

No ei todellakaan ole... Eikö se oo vähän lapsellista kuvitella että oma lapsi/poika pitää susta AINA eniten?  :D Onhan se itsestäänselvyys että poika löytää puolisonsa, jonka täytyy kaiken järjenkin mukaan olla se tärkein!

Tietenkin on näitä peräkammarin poikia, jotka ei koskaan itsenäisty ja muuta kotoaan. Heille äiti varmaan on ykkösnainen aina. Mutta haluatko sellaisen pojan itsellesi? :D

[/quote]

Sinä sotket kaksi asiaa: pitää eniten ja olla tärkein.