Lue keskustelun säännöt.
Karu dokumentti syrjäytymisestä tänään 21:30
28.10.2013 |
Elämä Hertsikassa on näköalatonta. Sen todistavat ohjaaja Virpi Suutarin tuoreen dokumentin päähenkilöt Janne, Toni, Mira, Pete ja Make. Heillä kaikilla on tuskainen tausta, mikä heijastuu ratkaisevalla tavalla nykyisyyteen ikään katsomatta. Nuorin hiltonlaisista on 21-vuotias, vanhin 44. Kukaan heistä ei käy töissä, vaan ajelehtii päivästä toiseen. Rahaa on liian vähän, samoin tulevaisuudensuunnitelmia ja -uskoa. Arki täyttyy milloin mistäkin: kaljoittelusta, ketjupolttamisesta, nukkumisesta, ostoskärryillä leikkimisestä, mäenlaskusta, tappelemisesta, keskustaan menossa olevan metron matkustajille vilkuttelusta. Näin Suomen pääkaupungissa syrjäydytään.
Virpi Suutarin yli vuosikymmen sitten valmistunut dokumentti Joutilaat kertoi samalla lailla yhteiskunnasta sivuun joutuneista nuorista. Tuolloin oltiin Kainuussa, jossa Lötkön, Bodin ja Hapan lamaannutti suurtyöttömyys. Vakavasta tilanteesta huolimatta elämä eteni suhteellisen leppoisasti ja dokumentti sai jopa tragikoomisia piirteitä. Helsingissä tunnelma on hyvin toinen. Ahdistavan, painostavan ja toivottoman ilmapiirin keskelle tulee sentään hieman valoa, kun asunnoton Mira, 21, saa esikoistyttären. Katsojan ajatus siirtyy kuitenkin äkkiä tulevaisuuteen. Kuinka pienen Lunan näissä olosuhteissa käy? Periytyykö huono-osaisuus?
Kenelle: Joutilaat ja Reindeerspotting - pako Joulumaasta -dokumentit nähneille. Hilton! edustaa samaa sarjaa.
Parasta: 44-vuotias Make, josta on tullut puuttuva isähahmo talon nuorisolle. Hänen luonaan saa aina vatsan täyteen.
Kommentit (22)
Minulle tuli kummallinen kipu tästä dokumentista. Nämä nuoret näytti sellaiselta, että mikään ei enää auta. Minun kipuni tuli kai siitä, että ymmärsin että noin voi käydä kenelle vaan. Että vaikka luulen tekeväni kaiken oikein; olen käynyt kouluni, käyn töissä, minulla on säästöjä, minulla on unelmia, minulla on tavoitteita. En juo, en polta... ja silti, vaikka me miehen kanssa olemme kaiken järjen mukaan "kunnon kansalaisia", minun poikani voi olla tuossa.
Pahinta kai kaikessa on ihmisten asenne. Kun on syrjäytymässä, apua ei saa. Kun on jo syrjäytynyt, apu ei enää auta. Ja koko ajan ihmisten asenne on julma. Että jos et itse pärjää, olet omillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katsoin elokuvan HILTON ja tajusin että osittain on kyse kaveristani MAKESTA JONKA KANSSA pyörimme PIEKSÄMÄELLÄ 80 luvulla ja teimme monta hauskaa reissua RUOTSISSA niinkuin suomessakin.tiemme erosivat jossain välissä mutta MAKE on ollut koko ikäni rinnassa mukanani. mutta näin vaan kävi että tiemme ei kerinnyt kohdata taas vuosien jälkeen.muistan sinut aina ystävänä ja kannan muistoja rinnassani koko ikäni.kiitos make kaikista mukavista nuoruus muistoista ja kaveruudesta.t.MAKE p.mäeltä