Onkohan se nyt oltava loppuelämä yksin?

Toivotaan että ei.

Tarkoitatko sinkkuna? Ei sinkkuus nimittäin ole = yksinäisyys.

Jos tarkoitat nimenomaan elämää ilman parisuhdetta, niin voin samaistua. Minulle sopivaa miestä ei takuulla tule löytämään, sillä en voi tarjota heille sitä yhtä ratkaisevaa asiaa - joka on yllätys yllätys, seksi (olen aseksuaali).

Yksinäinen ei kuitenkaan ole. Minulla on kaksi lasta, vanhempani, sisaruksia peräti seitsemän, monta ystävää ja pari sydänystävää. Minulla on myös lemmikkejä.

Minä olen jo alentunut kohtalooni ja hyväksynyt pysyväni loppuelämän yksin. Helpompi elää kun ei tarvitse taistella.

Munn äiti on karjalasta ja eikä koskaan ollut minkäänlaisia mielenterveys ongelmia. Töiitä tehnyt jotain 50 vuotta ja eläke about 800 euroa kuussa. Parisuhde kestänyyt monta kymmmentä vuotta.

Kelpaisiko sinulle kilttis?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo alentunut kohtalooni ja hyväksynyt pysyväni loppuelämän yksin. Helpompi elää kun ei tarvitse taistella.

Tämän olen tehnyt minäkin. Sen hetken ymmärtäminen, että en vaan yksinkertaisesti ole millään muotoa kykenevä luomaan parisuhdetta oli jollain tavalla keventävä kokemus. Enää ei niin pakkomielteisesti ajattele sitä, että "pakko löytää nainen" ja oma helpotuksensa on se, että ei enää edes yritä löytää ketään, ja kun ei yritä niin ei tule jatkuvasti tyrmätyksikään.

Terveisin Naispelko27