Mistä syntyy käsitys että joka päivä viesteillä pommittaminen on ok? (tinder)

Kannattaisiko kertoa heti esittelykohdassa - tai miksi ihmeeksi sitä nimitetäänkään, että haluaa olla toiseen harvoin yhteydessä? 

Ehkä joku toinen kiinnostuisi sinusta, jos hän toimii samalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ahdistavalta. Miksi ihmeessä kirjoittelette takaisin joka päivä? Vastaatte vasta seuraavana päivänä tai sitten kirjoitattee suoraan, että sopiiko, ettei viestitellä ihan joka päivä.[b] Kannattaa myös miettiä, onko oikeasti kiinnostunut toisesta, mikäli viestittely ei kiinnosta.[/b]

Omista tinderöinneistäni on jo aikaa, mutta tuo kiinnostuskysymys minullekin nousee mieleen. Jos tapaa omasta mielestään aivan ihanan ja mielenkiintoisen ihmisen, niin miksi ihmeessä jo yksi viesti päivässä on jo liikaa? Eikö sellainen reaktio kieli siitä, että tämä match ei ollut sopiva? Miksi pitää silloin ylipäätään jatkaa viestittelyä? Työkiireet ja lapset ovat aika huono selitys, koska yhden viestin nyt ehtii lähettää vaikka vessanpöntöllä istuen, kahvitauolla tai lasten mentyä nukkumaan. Oman viimeisen tinder-matchin, nykyisen aviomiehen, kanssa viestiteltiin jo ennen ensimmäistä tapaamista joka ilta myöhälle yöhön - ihan siitä huolimatta, että minullakin oli kuvioissa kokopäivätyö, lapset ja sivutoimiset yliopisto-opinnot. Se oli se ensimmäinen merkki siitä, että tästä voi kehittyä jotain muutakin kuin mönkään menevät tyypilliset tinder-treffit.

Ihmiset ovat erilaisia. Sinä tunnet itsesi ja tiedät, että kiinnostuksesi viestittelyyn kielii jostain spesiaalista. Jotkut toiset taas eivät jaksa päivittäistä viestittelyä siitäkään huolimatta, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta. Mä ihmettelen aina tätä, että kuulunko muka todella niin harvinaiseen joukkoon, joka ymmärtää ihmisten erilaisuuden? Tuntuu että moni ajattelee ja kokee niin, että jos joku ei käyttäydy samalla tavalla mitä minä, niin se tarkoittaa aina aitomaattisesti asiaa x, koska minun kohdallani se menee niin. Liian harva kykenee ymmärtämään, että se oma tapa ajatella ja olla on vain yksi monien joukosta ja jos todella haluaa ymmärtää muita, niin ei kannata vetää johtopäätöksiä pelkästään omasta navasta lähtöisin, sillä se on varsin suopea katsantokanta koko ihmisyyden ja käyttäytymisen kirjossa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko kertoa heti esittelykohdassa - tai miksi ihmeeksi sitä nimitetäänkään, että haluaa olla toiseen harvoin yhteydessä? 

Ehkä joku toinen kiinnostuisi sinusta, jos hän toimii samalla tavalla. 

Tinderissä se esittelykohta on varsin suppea. Tai ainakin mulla loppui merkit kesken, kun pyrin kertomaan tärkeimmistä asioista, että mahdollisimman moni samoja asioita arvostava kiinnostuisi. Ei siihen mahtunut enää mainintaa siitä, että ei jaksa kirjoitella joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder taitaa olla sinulle väärä paikka, jos et halua vaihtaa miesten kanssa edes yhtä viestiä päivässä.

Miksi? Onko siellä jokin sääntö, että "Tinder on oikea paikka vain niille, jotka haluavat viestiä 24/7"? On eritahtisia deittailijoita, kaikki eivät ole hätähousuja. -eri

No tarvitset aika paljon tuuria, että löydät samalla tavalla ajattelevan miehen Tinderistä.

En ihmettele yhtään, miksi tämän palstan naiset ovat sinkkuja.

Olen ihan samanlainen, että en halua viestitellä joka päivä. Seurustelen vakavasti ja minulla on ollut lähinnä pitkiä suhteita.

Mun mielestä on ihanaa viestitellä paljon. Ihan arkisistakin "ostin kaupasta" jutuista lähtien.

Edellinen deittini ei siitä tykännyt. Jos illalla klo 23 laitoin viestiä, tuli palautetta että työskentelee ja ei saa häiritä :)

Mulla ei ole telepaattisia kykyjä, mutta sen hiffasin et itse tykkään miehestä joka pitää paljon yhteyttä.

Mä taas heivaisin miehen joka ei laittaisi joka päivä viestiä. Siis oletuksena että oltaisiin kiinnostuneita toisistamme.

Mitä jos ap vaan avaisit suusi niin mies pääsisi etsimään itselleen sopivaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko kertoa heti esittelykohdassa - tai miksi ihmeeksi sitä nimitetäänkään, että haluaa olla toiseen harvoin yhteydessä? 

Ehkä joku toinen kiinnostuisi sinusta, jos hän toimii samalla tavalla. 

Tinderissä se esittelykohta on varsin suppea. Tai ainakin mulla loppui merkit kesken, kun pyrin kertomaan tärkeimmistä asioista, että mahdollisimman moni samoja asioita arvostava kiinnostuisi. Ei siihen mahtunut enää mainintaa siitä, että ei jaksa kirjoitella joka päivä.

Ok. En ole tutustunut Tinderiin, koska tutustuin miehiin keskustelemalla kasvotusten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ahdistavalta. Miksi ihmeessä kirjoittelette takaisin joka päivä? Vastaatte vasta seuraavana päivänä tai sitten kirjoitattee suoraan, että sopiiko, ettei viestitellä ihan joka päivä.[b] Kannattaa myös miettiä, onko oikeasti kiinnostunut toisesta, mikäli viestittely ei kiinnosta.[/b]

Omista tinderöinneistäni on jo aikaa, mutta tuo kiinnostuskysymys minullekin nousee mieleen. Jos tapaa omasta mielestään aivan ihanan ja mielenkiintoisen ihmisen, niin miksi ihmeessä jo yksi viesti päivässä on jo liikaa? Eikö sellainen reaktio kieli siitä, että tämä match ei ollut sopiva? Miksi pitää silloin ylipäätään jatkaa viestittelyä? Työkiireet ja lapset ovat aika huono selitys, koska yhden viestin nyt ehtii lähettää vaikka vessanpöntöllä istuen, kahvitauolla tai lasten mentyä nukkumaan. Oman viimeisen tinder-matchin, nykyisen aviomiehen, kanssa viestiteltiin jo ennen ensimmäistä tapaamista joka ilta myöhälle yöhön - ihan siitä huolimatta, että minullakin oli kuvioissa kokopäivätyö, lapset ja sivutoimiset yliopisto-opinnot. Se oli se ensimmäinen merkki siitä, että tästä voi kehittyä jotain muutakin kuin mönkään menevät tyypilliset tinder-treffit.

Ihmiset ovat erilaisia. Sinä tunnet itsesi ja tiedät, että kiinnostuksesi viestittelyyn kielii jostain spesiaalista. Jotkut toiset taas eivät jaksa päivittäistä viestittelyä siitäkään huolimatta, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta. Mä ihmettelen aina tätä, että kuulunko muka todella niin harvinaiseen joukkoon, joka ymmärtää ihmisten erilaisuuden? Tuntuu että moni ajattelee ja kokee niin, että jos joku ei käyttäydy samalla tavalla mitä minä, niin se tarkoittaa aina aitomaattisesti asiaa x, koska minun kohdallani se menee niin. Liian harva kykenee ymmärtämään, että se oma tapa ajatella ja olla on vain yksi monien joukosta ja jos todella haluaa ymmärtää muita, niin ei kannata vetää johtopäätöksiä pelkästään omasta navasta lähtöisin, sillä se on varsin suopea katsantokanta koko ihmisyyden ja käyttäytymisen kirjossa.

Minusta siinä ei ole mitään väärää, että etsii itselleen sopivaa viestittelykumppania, ihan sama kuin että olisi kiva, että sängyssä molemmat nauttii eikä toimita vaan toista tyydyttävällä tavalla tai pahimmillaan ei kumpaakaan. Kyllähän sellaisenkin ihmisen kanssa voi toimeen tulla ja olla ihan ok, mutta joidenkin kanssa pääsee sfääreihin. 

Yritän toteuttaa samaa muutama viesti per päivä puolison kanssa, mutta ihme kitinää aiheuttaa.

Samoin myös jos en halua joka päivä puhua.

Ei tämä asia nyt varmaan täällä itkemällä parane. Onko vaikeaa vastata hänelle, että "Minulla on semmoinen outo ongelma, että koen ahdistavaksi, jos mies, johon yritän tutustua, laittaa yli kaksi viestiä viikossa. Että harvennetaanko tahtia, jos sopii?"

Vierailija kirjoitti:

Yritän toteuttaa samaa muutama viesti per päivä puolison kanssa, mutta ihme kitinää aiheuttaa.

Samoin myös jos en halua joka päivä puhua.

Eroaisin, jos puolisoni ei haluaisi puhua kanssani joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ahdistavalta. Miksi ihmeessä kirjoittelette takaisin joka päivä? Vastaatte vasta seuraavana päivänä tai sitten kirjoitattee suoraan, että sopiiko, ettei viestitellä ihan joka päivä.[b] Kannattaa myös miettiä, onko oikeasti kiinnostunut toisesta, mikäli viestittely ei kiinnosta.[/b]

Omista tinderöinneistäni on jo aikaa, mutta tuo kiinnostuskysymys minullekin nousee mieleen. Jos tapaa omasta mielestään aivan ihanan ja mielenkiintoisen ihmisen, niin miksi ihmeessä jo yksi viesti päivässä on jo liikaa? Eikö sellainen reaktio kieli siitä, että tämä match ei ollut sopiva? Miksi pitää silloin ylipäätään jatkaa viestittelyä? Työkiireet ja lapset ovat aika huono selitys, koska yhden viestin nyt ehtii lähettää vaikka vessanpöntöllä istuen, kahvitauolla tai lasten mentyä nukkumaan. Oman viimeisen tinder-matchin, nykyisen aviomiehen, kanssa viestiteltiin jo ennen ensimmäistä tapaamista joka ilta myöhälle yöhön - ihan siitä huolimatta, että minullakin oli kuvioissa kokopäivätyö, lapset ja sivutoimiset yliopisto-opinnot. Se oli se ensimmäinen merkki siitä, että tästä voi kehittyä jotain muutakin kuin mönkään menevät tyypilliset tinder-treffit.

Ihmiset ovat erilaisia. Sinä tunnet itsesi ja tiedät, että kiinnostuksesi viestittelyyn kielii jostain spesiaalista. Jotkut toiset taas eivät jaksa päivittäistä viestittelyä siitäkään huolimatta, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta. Mä ihmettelen aina tätä, että kuulunko muka todella niin harvinaiseen joukkoon, joka ymmärtää ihmisten erilaisuuden? Tuntuu että moni ajattelee ja kokee niin, että jos joku ei käyttäydy samalla tavalla mitä minä, niin se tarkoittaa aina aitomaattisesti asiaa x, koska minun kohdallani se menee niin. Liian harva kykenee ymmärtämään, että se oma tapa ajatella ja olla on vain yksi monien joukosta ja jos todella haluaa ymmärtää muita, niin ei kannata vetää johtopäätöksiä pelkästään omasta navasta lähtöisin, sillä se on varsin suopea katsantokanta koko ihmisyyden ja käyttäytymisen kirjossa.

Linjoilla näköjään uniikki lumihiutale, joka yksin ymmärtää ihmisten erilaisuuden. Ihan oikesti. 

Ap:n aloituksessa lähtökohtana on juurkin se, että ap olettaa, että on olemassa normi - eli tietty rytmi, jossa Tinderissä saa viestitellä ja ihmettelee, kun muut ei noudata tätä hänen normaain. 

Monella muulle taas yksi viesti päivässä ei ole mikään kova tahti (ei vaikka tätä verrataan jo johonki 24/7) yhdessä oloon. 

Pointtihan on se, että ne omat tarpeet pitäisi viestiä eikä ruveta ihmettelemään, miksei omaa normai noudateta. Järkevintähän ap:n olisi kertoa suoraan, ettei tämä touhu nyt kiinnosta ja poistaa tyyppi. 

Parin haussa kun olisi ihan hyvä ymmärtää aluksi jo tämä ihmisten erilaiset tarpeet ja jos liiallinen erilaisuus tulee esiin, niin ymmärtää mennä eteenpäin eikä jäädä ihmettelemään, miksi ihminen ei muutu sellaiseksi kuin itse haluaa - ilman, että edes kertoo tätä toiselle ihmiselle. 

Ap on kävelevä klisee vahvasta itsenäisestä nykynaisesta tuohtuneine "anteeksi mitä?" hokemineen

Jos itse etsisin seuraa esim. Tinderistä, haluaisin tavata ihmisen melkeinpä heti ensimmäisten viestien jälkeen. Tapaamisen myötä olisi varmaan aika selvää, haluanko jatkaa tapailua vai annetaanko olla. Mihinkään kirjeenvaihtoon minulla ei ole kiinnostusta. En jaksa edes lähimmille kirjoitella mitään whatsappeja. Soitan ja tapaan mielelläni mutta viestien lähettely ei vain nappaa yhtään.

Ap:n tapauksessa päättäisin siis, onko tämä ihminen, joka kiinnostaa, ja sitten joko juttelisin puhelimessa tai sopisin tapaamisen. Sanoisin myös ihan suoraan, etten jaksa kirjoitella viestejä jatkuvasti joten sopiiko, että ollaan mieluummin yhteydessä muuten.

Vierailija kirjoitti:

Jos itse etsisin seuraa esim. Tinderistä, haluaisin tavata ihmisen melkeinpä heti ensimmäisten viestien jälkeen. Tapaamisen myötä olisi varmaan aika selvää, haluanko jatkaa tapailua vai annetaanko olla. Mihinkään kirjeenvaihtoon minulla ei ole kiinnostusta. En jaksa edes lähimmille kirjoitella mitään whatsappeja. Soitan ja tapaan mielelläni mutta viestien lähettely ei vain nappaa yhtään.

Ap:n tapauksessa päättäisin siis, onko tämä ihminen, joka kiinnostaa, ja sitten joko juttelisin puhelimessa tai sopisin tapaamisen. Sanoisin myös ihan suoraan, etten jaksa kirjoitella viestejä jatkuvasti joten sopiiko, että ollaan mieluummin yhteydessä muuten.

Tässä on eri koulukuntia ja hyvä löytääkin itselle sopiva tapa. Minä olen tutustunut moneen nimen omaan kirjoittamisen kautta ja pitänyt sitä hyvänä tapana. Olen tutustunut jopa siihen pisteeseen asti, että olen ollut vakuutunut siitä, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä vastaan ei tule pettymystä, kun oikeasti tavataan. 

Miksi sen miehen pitäisi laittaa vähemmän viestejä? Entä jos hän nimenomaan etsii paita ja peppu -suhdetta, silloinhan tiivis yhteydenpito on varsin järkevä strategia. Karsii jo alkumetreillä ne, joilla on niin kova oman ajan ja tilan tarve, että ahdistaa edes vastata viestiin kerran päivässä. Ongelma on nimenomaan ap:ssa, joka ei kehtaa kertoa miehelle etteivät he sovi yhteen.