Lue keskustelun säännöt.
Onnellinen avioliitto?
26.10.2013 |
Miten tämän nyt muotoilisi.. Olen hieman herkkä nuori nainen. En ole parisuhteessa, mutta kovasti haluaisin sellaisen. Kuitenkin kun lukee juttuja täältä, muista medista ja seuraa maailman menoa, tulee väkisinkin tunne, ettei enää ole olemassa liittoja, jotka kestävät. On keskusteluja, joissa pysytään yhdessä vain lasten takia, liitto on kulissi, seksiä ja läheisyyttä ei ole, mökötetään ja lopulta vaan aina erotaan. Onko tänä päivänä vielä sellaisia suhteita, joissa sitoudutaan toiseen ja selvitään yhdessä hyvät ja huonot ajat? Sellaisia suhteita, joissa taistellaan yhteisen liiton puolesta ja halutaan olla yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa? Vai olenko vain naiivi romantikko, joka luki nuorena liikaa Jane Austenia? Miten uskallan ikinä aloittaa suhdetta, jos se kuitenkin vain loppuu?
Kommentit (8)
Kyllä niitä on. Ei varmaan kenenkään pitkä liitto ole jatkuvaa auvoa, kyllä avioliitossa tulee erilaisia aikoja, hyviä ja huonompia, sen eteen pitää tehdä töitä, ja molempien pitää haluta olla olla naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä neuvo on se, ettei mene yksiin sellaisen ihmisen kanssa johon rakastuu palavasti. Ne suhteet ei yleensä ole kestäviä, saati terveitä muutenkaan.
Valitse järjellä, eikä yksinolossakaan ole mitään vikaa.
Joo, ikävä kyllä harvassahan ne pitkät liitot on. Toisaalta, jos pari eroaa vaikka 15 vuoden avioliiton jälkeen, niin kyllä sitä voi jo mun mielestä sanoa onnistuneeksi liitoksi, vaikka ero tuleekin. Tietenkin, jos liitto on ollut kokoajan onneton, niin silloin se on vielä surullisempaa, kuin lyhyt mutta pääosin onnellinen liitto.
ikävä kyllä ystäväpiirissäni on todella paljon eroja. Toisaalta, on niitä pitkiäkin liittoja, mutta vain ehkä hivenen yli puolet. Pari toista kierrosta menossa, jotka tuntuvat kyllä onnellisilta. Vielä.
En ukso, että kestäisin avioeroa. Olen muutamasta suhteesta eronnut, ja se on aina ollut aivan hirveää ja surua on kestänyt kohtuuttoman kauan. Olisi hienoa kuulla onnellisistakin liitoista, sellaisista, jotka ovat kestäneet monia myrskyjä! Omat vanhempani ovat olleet yli 25 vuotta naimisissa ja kovasti näyttävät vieläkin viihtyvän yhdessä. SItä minäkin haluaisin, mutta en enää oiken usko, että löydän sellaista.
Ap
Mulle tärkeintä rakkauden ja intohimon lisäksi on arvostus ja kumppanuus parisuhteessa. Se että ollaan ME ja kaikki mitä tehdään tehdään meidän vuoksi parina ja perheenä. Se ei tarkoita että karsisimme kaiken muun elämästämme vaan että laitamme meidät etusijalle. Kummallakin on omia ystäviä ja menoja mutta ne ei saa vaikuttaa yhteiselämään negatiivisesti. Mun mieheni on mun paras ystäväni, puolikkaani ja sparraajani, toivottavasti myös minä hänelle.
Olen ollut avioliitossa aiemminkin lähes 14 vuotta ja siitä nuo asiat puuttui vaikka mies olikin kunnollinen ja huolehti lapsista ja kodista. Mutta nyt minulla on paljon enemmän, ollut jo lähes 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hyviä liittoja toki on; pessimismiisi vaikuttaa nyt varmaan se yksinkertainen asia että juuri ongelmistaanhan ihmiset täällä kirjoittavat. Minä olen ollut naimisissa 14 vuotta ja olemme oikein tyytyväisiä elämäämme. Enpä ole tälläkään palstalla liittoani analysoinut, koska ei ole ollut tarvetta. Kaikissa liitoissa ei välttämättä ole tarvetta edes niin hirveästi "taistella" liiton eteen, kuten ilmaisit. Jos kaksi psyykkisesti aikuista ihmistä on valinnut toisensa, ei siinä välttämättä kumpikaan ryhdy esim. ratkomaan sisäisiä kriisejään käymällä vieraissa, tai muuta ala-arvoista.
on totta, että esim täällä varmasti viestittelevät äänekkäimmin ne henkilöt, joilla niitä ongelmia on.
mietin myös sitä, että onko todella uskollisia miehiä vielä olemassa? tiedän useita miehiä, jotka ovat pettäneet tyttöystäviään (minulla on paljon läheisiä miespuolisisa ystäviä) useammankin kerran. aina sitä kadutaan, mutta silti taas jossain kohtaa sorrutaan. kuulemma se oma nainen alkaa kyllästyttämään siinä yhdessä mielessä, vaikka häntä rakastettaisiinkin. sitten tulee tarve hakea kokemuksia vieraista. samoin täälläkin tulee keskusteluja, joissa kerrotaan salarakkaista ja säännöllisistä vieraissa käymisistä.
pitääkö se vain hyväksyä, että miehet käyvät vieraissa? tai siis että mies käy vieraissa, vaikka rakastaa naistaan, eikä kerro siitä suhteessa? äh, miten tämän nyt sanoisi.. no siis pettävätkö kaikki miehet kuitenkin?
Kannattaa pariutua sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa voisi olla myös ystävä. Me pitkäliittolaiset emme mekasta palstoilla koska pystymme puhumaan keskenämme.