Narsistin puolisona tai ero?

Narsistista ei erota ikinä ns.puhtain paperein. Narsisti kostaa kokemansa vääryydeen, syvästi ja tekee ex-puolisonsa elämästä helvetin. Narsisti on se joka pettää, koska hänellä on siihen omasta mielestään oikeus. 

Kannattaa harkita ensi-ja turvakotia narsistista irrottautumiseen jos on vähänkin väkivallan uhkaa!

Minä erosin ja voin sanoa että se oli yhtä helvettiä. Mutta sekuntiakaan en ole katunut, jos olisin suhteeseen jäänyt olisin varmastikin päätynyt suljetulle.
Ainoa, mikä olisi ollut tuttua jos olisin jäänyt avioliittoon, olisi ollut se että se helvetti olisi ollut samaa mihin olin jo tottunut. Ero toi tullessaan siihen uusia vivahteita.

En pystynyt ennakoimaan tulevaa eron riitaisuutta alkuvaiheessa, ex oli myös valmis eroamaan sopuisasti. Omien sanojensa mukaan. Sitten meni pari kuukautta ja helvetti repesi; en tunnistanut exää enää mistään käytöksestä, en myöskään osannut ennakoida yhtään mitä seuraavaksi hän keksii; tuntui että sohvalla möllöttäjästä oli tullut ideoiden kaivo mitä tuli mun ja lasten uuden elämän vaikeuttamiseen. 

Meni melkein vuosi ennen kuin huomasin kaavan exän käytöksessä; hetken hiljaisuus hänen puoleltaan tiesi kohta nousevaa myrskyä. Toinen varma merkki oli kuukauden lopun lähestyminen; ex alkoi vasta havahtumaan eron jälkeen siihen, että minä tosiaan olin hoitanut hänenkin raha-asiansa niin että rahaa oli ja kun ero tuli, ex tuhlasi kaiken mitä tienasi hyvin nopeasti. Ja kun rahat alkoivat olemaan lopussa, alkoi aivan uskomaton kiristyskierre; milloin olin velkaa avioliiton aikaisesta asumisesta hänen kanssaan, milloin exän äidin mulle ostamista lahjoista. Noissa ei ollut mitään logiikkaa, mutta vaatimuksia riitti.

Meistä kahdesta minä petin ja jäin kiinni, jota tietysti ex-puoliso käytti surutta lyömäaseena ja koitti sen avulla myös viedä lasten huoltajuuden itselleen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ja varsinkin kun hänellä ei ollut mitään perusteita vaatimukselleen. Myöhemmin sain tietää että ex oli pettänyt minua muutamaankin otteeseen, mutta se ei enää yllättänyt mitenkään, ainoastaan se yllätti keiden kanssa hän oli minua pettänyt.

Yli kolme vuotta kesti tuota kiusaamista, loppuvaiheessa harvemmin enää kuitenkin. Ja tuosta yli kolmesta vuodesta ex oli jo itse elänyt omassa uudessa parisuhteessaan yli kolme vuotta; hän löysi uuden puolison itselleen n. 3 kk erohakemuksen jättämisestä.

Minä keskityin työntekoon ja lasten hoitamiseen niin eheiksi kuin pystyin, riitaisesta elosta ja hyvin vähiin jääneistä yöunistani huolimatta. Raha-asianikin menivät solmuun, tuloni putosivat työpaikan vaihdon takia, lisäksi vanhasta kodista en saanut ottaa mukaan oikeastaan mitään. Silti en katunut. Mitään. 

Nykyään olen onnellinen. Olen onnellinen myös siitä, että tuo avioliitto ja ero on takanapäin, itselläni puhaltaa uudet, raikkaat ja rakkaat tuulet.

3 jatkaa vielä:

ja oli kausivaihteluita avioliiton aikana; välillä mies oli todella miellyttävä, ei lipevä, vaan otti huomioon, toi kukkia, piti hyvänä ja sai siten taas minut luulemaan että se oli vaan hetkellinen huono hetki. Sitten noi alkoi vähenemään ja se jatkuva paska olemaan vallitseva tila. Siinä vaiheessa mulla ei ollut enää kuin kaksi ystävää, hekin niin kaukana etten päässyt heitä tapaamaan, ja puheluita mies yleensä kuunteli vierestä. Ei pitänyt mua väkisin vieressään, mutta ohimennen vain jäi paikalle kuuntelemaan ja puheluiden jälkeen alkoi tenttaaminen kuka soitti, mistä puhuttiin, miksi nauroin siinä ja siinä kohtaa jne.

Narsistia ei kannata pettää, koska ei voi ennalta tietää kostotoimenpiteitä.

Ero on aina helvetellistä, kestää kauan ja on ihan kamalaa kaikkineen.

Harva kait narsua pettää, ei se ihan tyypillistä ole sille narsullekaan, tai ehkä osalle... Ja jos pettää narsun, voi käydä erittäin huonosti, eli ensin edes pitää erota. Sittenkin voi käydä huonosti.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 17:32"]  

narsisti päätyy pettämään vai tämän tunnetyhjiössä elävä puoliso?[/quote]

Ap hyvä, jos koet eläväsi parisuhteessa narsistisesti luonnehäiriöisen kanssa niin lähde. Pakkaa laukkusi ja muuta pois. Nyt.

Narsistisesti häiriöisen ihmisen rinnalla pettäminen on niitä murheita pienimpiä. Narsisti voi olla pettämättä tai sitten hän juoksee jatkuvasti vieraissa sängyissä mutta ei sillä ole mitään merkitystä, koska hän ei rakasta eikä arvosta sinua alun alkaenkaan. Ei missään määrin. Sinä olet hänelle täysin yhdentekevä. Hän on kanssasi vain, koska sinussa on jokin asia, mikä tuo hänelle hyötyä. Miksi jäisit tuollaisen hyväksikäyttäjän rinnalle?

Narsistisesti luonnehäiriöisen käyttäytyminen yleensä pahenee iän myötä, joten älä koskaan odota, että "huomenna on paremmin". Toivottavasti olet huomenna hengissä. Lähde.

Narsistisesti luonnehäiriöinen ihminen on kuin boakäärme, aluksi kiehtova, lämmin, se on valloittava, et ole ennen tavannut moista, siihen kiintyy, se alkaa kuroutumaan ympärillesi, tiukentaa otettaan, tajuat olevasi ansassa, aluksi suloisessa sellaisessa, mutta ote tiukkenee... boa luo ympärillesi tiukat rajat ja pitää sinut siinä. Se saa sinut kuvittelemaan, että olet turvassa, ilman ulkomaailmaa, ilman ketään, et tarvitse ketään muuta kuin tämän kuristajakäärmeen, joka sihisee korvaasi, että hän on kaikki mitä tarvitssset.....

Lähde. Nyt.

Suhde narsistin kanssa: dissaamista, henkistä väkivaltaa, alistamista, vähättelyä.

Terve ihminen huomaa  pian olevansa vain varjo entisestään. Kukaan ei kestä jatkuvaa piikittelyä, syyllistämistä, avointa halveksuntaa.

Yksi tyypillinen piirre on täällä jo mainittu eristäminen muista. Narsisti on luonut sinulle petokseen perustuvan harhakuvan itsestään. Hän uskoo sinun rakastuneena langenneen siihen harhaan. Siksi kaikki tapaamiset vanhojen ystävien, sukulaisten ym. kanssa muodostavat vakavan uhan narisitin egolle. Joku häneen vähemmän "ihastunut" saattaa huomata hälyytysmerkkejä ilmassa ja narsistin käytöksessä. Niinpä narisisti panee uhrinsa luopumaan yleensä painostuksen ja kiristyksen jälkeen kaikista muista ihmissuhteista. Hän kertoo sinulle, kuinka se ja se ystävä on epäilyttävä tyyppi ja huono ihminen. Narsistilla on myös taipumus paranoidisuuteen, mikä selittää mustasukkaisuuden kaikista muista puolison ystävistä. Jopa lemmikkieläin saattaa olla narsistin itserakkaudelle liikaa.

Narsistin yksi ominaispiirre on kaksinaamaisuus ja ihoon kiinnipalanut valehtelu. Narisisti syyttää sinua pettämisestä, mutta pettää itse jatkuvasti. Narsisti on lahjakas  ja kaksinaamainen näyttelijä. Narsisti voi ulkomaanmatkalla ensin haukkua sinut maanrakoon ja seuraavassa hetkessä maireasti esiintyä miellyttävänä matkakumppanina muille kanssamatkustajille. Jos narsisti katsoo hyötyvänsä jostain ihmisestä, nuoleskelulla ja matelulla ei ole mitään rajaa. Selän takana voi sitten haukkua saman henkilön kun tämä ei ole kuulemassa. Narsisti ei ole kiinnostunut omista lapsistaan, vaan siitä miten lapset laventavat hänen omaa persoonaansa.

Ap:n kysymykseen selvä vastaus: ero.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 18:06"]

Minä erosin ja voin sanoa että se oli yhtä helvettiä. Mutta sekuntiakaan en ole katunut, jos olisin suhteeseen jäänyt olisin varmastikin päätynyt suljetulle.

Minä keskityin työntekoon ja lasten hoitamiseen niin eheiksi kuin pystyin, riitaisesta elosta ja hyvin vähiin jääneistä yöunistani huolimatta. Raha-asianikin menivät solmuun, tuloni putosivat työpaikan vaihdon takia, lisäksi vanhasta kodista en saanut ottaa mukaan oikeastaan mitään. Silti en katunut. Mitään. 

[/quote]

Oliko sulla asianajaja? Miten omaisuuden jako meni? Eikö sos.ihmiset puuttuneet siihen että lapset joutuivat kodistaan pois? Millä tavalla koitti viedä huoltajuutta sinulta ja millä perustein ja kuka päätti sen sinulle?

Voitko kertoa pari esimerkkiä, millaiset asiat käytännössä olisivat saaneet sinut suljetulle, jos olisit jäänyt? Kuinka pitkä aika erosta nyt on?

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 18:14"]

Ero on aina helvetellistä, kestää kauan ja on ihan kamalaa kaikkineen.

Harva kait narsua pettää, ei se ihan tyypillistä ole sille narsullekaan, tai ehkä osalle... Ja jos pettää narsun, voi käydä erittäin huonosti, eli ensin edes pitää erota. Sittenkin voi käydä huonosti.

[/quote]

Ei kait kukaan ole niin hullu, että uskaltaa pettää narsistia?

Olen narsistin kanssa ja yrittänyt eroon kerran tosissani ja vaati valtavasti voimia, oveluutta ja apujoukkoja jotta pääsin lähtemään. Hänen raivo oli aivan kamalaa kun tajusi että oikeasti menen ja minulla on taustajoukkoja auttamassa.. mutta sen kerran kun erehdyin käymään sanomassa yksin heihei ja kysymässä pärjääkö, niin tönäisi minut lattialle, repi oven irti ja iski nyrkin seinästä läpi. Perässä tuli ja onnistui vakuuttamaan minut muuttuneensa ja ettei enää petä minua, monta kuukautta näytti minulle ryhdistäytyneen ja kohteli hyvin. Menin ja lankesin kaikkien ihmisten ja terapeuttini varoituksista huolimatta.. muutin takaisin. Niin ne kulissit kaatuivat ja taas joka aamu herään ahdistuneena, kun ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Ei ole vielä pettänyt sen jälkeen kun palasin,mutta uhannut kyllä lähteä eri naisen luokse. Onnistunut jo rajoittamaan menoni minimiin, käynyt käsiksi, haukkuu joka päivä, haukkuu minua ja ystäviäni ja vähättelee sukulaisiani, haukkuu jopa lemmikkiäni ja käsittelee sitä kovakouraisesti kun ei uskalla totella (todellakin ei uskalla totella kun menee niin lukkoon maahan), rikkoo asioitani ja vähättelee pahaa mieltäni ja asioita mitä tekee minulle ja syyttää minua kaikesta ja syyttää että minä syytän ja minä olen se paska ja minä teen hänen elämästä helvettiä. Seuraavassa hetkessä hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja tulee pussailemaan ja kehumaan ja kyselee mitä tehtäisiin jne. Olo on todella ahdistunut koko ajan. Täysin tuuliviiri..

Mitä tuohon pettämiseen tulee niinkuin joku sanoikin, niin en koskaan uskaltaisi pettää häntä. En missään tapauksessa.. Pelkään jo pelkästään törmääväni johonkin entiseen mieheeni kaupassa ja vaihtaa pari sanaa tai tervehtiä, jos hän jotenkin saisi kuulla siitä niin olisin pulassa.

Hyvä esimerkki tästä syyttämisestä on, kun hän vihaisena otti pääni käsiensä väliin ja puristi ja huusi. Yleensä en vastaa hänen väkivaltaan vaan annan tehdä mitä tekee koska säikähdän ja pelkään ja alkaa itkettää, mutta viimeksi raivostuin täysin ja onnistuin lyömään häntä kasvoihin ja hän irrotti. Nyt minä olen kuullut monta päivää kuinka minä liioittelin kipuni ja säikähdykseni ja että hän ei tosiaankaan puristanut niin että olisi käynyt kipeää, ei hän niin tekisi, mutta sinä löit niin lujaa että aamulla oli naama turvonnut, että hän ei koskaan ole lyönyt minua eikä satuttanut. Ja joo.. totta, hän ei koskaan ole lyönyt minua kasvoihin ja nyt tuntuu pahalta että itse tein niin. Ei olisi pitänyt, pyysin anteeksi kuitenkin monta kertaa. Mutta minä en ole kuullut anteeksia.. en, vaikka hän käyttäytyi todella uhkaavasti ja satutti sekä rikkoi kamerani ja säikäytti lapsen huudolla ja oven paukuttelulla.

Mitä lapseen tulee ja uhkailuun että vie lapsen, niin suosittelen keräämään todisteita pitkän aikaa narsistista ja hänen ailahduksistaan. Edes tekstiviestit jos tulee jotain sellaista. En uskaltaisi tehdä poliisille ilmoitusta väkivallasta, mutta hänellä on muista jutuista merkintöjä ja hän tietää ettei näytä niiden valossa kovin hyvältä, jos yrittäisi lasta itselleen vaikka oikeuden kautta.

En uskalla tähänkään kertoa kaikkea.

Haluaisin taas lähteä.. joka päivä mietin että ehkä huomenna jaksan tehdä sen. Jos en itseni, niin lapsemme vuoksi minun on se kuitenkin tehtävä vielä uudestaan ja tällä kertaa lopullisesti.

hei 11, miksi et  eroa tuosta miehestä? Lähde lapsen kanssa turvakotiin? Sieltä auttavat sinua eteenpäin. Mies käyttää selvästi myös fyysistä väkivaltaa. Sinuna ottaisin yhteyttä turvakotiin ja kerrot saman, mitä tuossa edellä. Apuja on, mutta sinun täytyy itse ottaa se ensimmäinen askel.

Ja tuohon vielä kuinka minulla oli taustajoukkoja.. nyt kaksi tärkeintä ystävääni on tähän erään saatu kuvioista pois. Toiseen narsisti on kieltänyt pitämästä yhteyttä, koska ei voi sietää häntä monesta syystä.. meidät hän on onnistunut erottamaan. Toinen ystävistäni sanoi suoraan että hän on nyt kaikkensa eteeni tehnyt, että enää ei jaksa, hänen psyyke ei kestä katsoa sitä pahaa oloa taas uudestaan ja uudestaan kun kaikki oli jo kerran hyvin kun lähdin, eikä hän tahdo vahingossakaan narskumiestäni elämäänsä enää.. Olen pettänyt ystävänikin jättämällä heidät narsistin takia ja jäänyt yksin. Siinä esimerkki eristämisestä.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 00:25"]joka päivä mietin että ehkä huomenna jaksan tehdä sen. Jos en itseni, niin lapsemme vuoksi minun on se kuitenkin tehtävä vielä uudestaan ja tällä kertaa lopullisesti.[/quote]

Ystävä hyvä, sinun on pakko lähteä. Sinun on pelastettava itsesi, lapsesi ja lemmikkisi.

Olen ollut tuossa tilanteessa. Tiedän, mitä koet. Kun narsisti-exäni löi minua ensimmäisen kerran - ihan selvin päin keskellä päivää - tiesin että se oli myös viimeinen kerta. Mutta narsistia ei niin vain jätetä. Sieltä pitää RIUHTAISTA itsensä irti!!

Pakkasin auton täyteen, kun exäni oli poissa. Kaksi tuntia oli aikaa. Lähdin taakseni katsomatta. Loput tavaroista hain lakimieheni läsnäollessa fyysisen turvallisuuteni takia.

Lähde!! Ei ole yhtäkään syytä jäädä. Elämä odottaa sinua muualla.

Nro 7

12. Kuten jo ekassa viestissä sanoin, lähteminen vaati hirveän paljon voimia..siis todellakin valtavaa skarppausta ja valmistautumista ottaa kaikki loka vastaan mitä hänen mielensä pahoittaminen voi tuoda tullessaan ja lokaahan se toikin ja nyt siis väsyttää henkisesti jo valmiiksi niin paljon että pelottaa kuinka jaksaisin taas ja mitä hän ehkä keksii seuraavalla kerralla. Nyt on sitten ystävätkin pois suljettuna tukijoukoista, joten lisää hankaluutta lähteä, koska he olivat minulle ensisijaisen tärkeitä edellisen lähtöni jälkeen, kun tarjosivat turvaa.

Turvakoti voisi olla yksi vaihtoehto, mutta tuntuu kovin kaukaiselta asialta.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 00:52"]12. Kuten jo ekassa viestissä sanoin, lähteminen vaati hirveän paljon voimia..siis todellakin valtavaa skarppausta ja valmistautumista ottaa kaikki loka vastaan mitä hänen mielensä pahoittaminen voi tuoda tullessaan ja lokaahan se toikin ja nyt siis väsyttää henkisesti jo valmiiksi niin paljon että pelottaa kuinka jaksaisin taas ja mitä hän ehkä keksii seuraavalla kerralla. Nyt on sitten ystävätkin pois suljettuna tukijoukoista, joten lisää hankaluutta lähteä, koska he olivat minulle ensisijaisen tärkeitä edellisen lähtöni jälkeen, kun tarjosivat turvaa. Turvakoti voisi olla yksi vaihtoehto, mutta tuntuu kovin kaukaiselta asialta.[/quote]

Nyt olet kuule jo niin pohjalla, että sä tarvitset paljon apua. Mutta sua ei voi kukaan auttaa, ellet sä RIUHTAISE itseäsi irti siitä narsistin kurimuksesta!!

Sua ei tule kukaan kotiin auttamaan.

Lähteminen vaatiikin ihan helvetin paljon voimia. Tiedän. Olen sen tehnyt ja läpikäynyt. Olin todella syvällä mutta tuosta narsistisesta kuristajakäärmeestä hengissä selviytyminen alkoi antaa myös voimia. Ja kun hakee apua, sitä myös saa.

Sanon vielä kerran: lähde. Sulla ei ole muuta vaihtoehtoa ja tiedät sen itsekin. Jos jäät sinne narsistin uhriksi, niin se on ihan tietoinen valinta. Sen jälkeen ei kannata enää mussuttaa. Valitsit elää uhrina ja marttyyrina.

Nro 7 ja 14

16. Olet ihan oikeassa.. Enpä voi paljon muuta sanoa. Riuhtaisu on oikea sana kuvaamaan narsistin luota lähtemistä ja sitä se viimeksikin oli, silloin minua nimenomaan tultiin kotoa hakemaan, vaan kun enää ei ole kukaan auttamassa. Yritän tällä hetkellä joka päivä kerätä voimia lähteä ja tehdä se yksin. Joka päivä mietin että huomenna teen sen, mutta aamulla on taas niin lamaantunut olo ja pelko siitä että nyt kun lähden niin seuraavat tunnit ja päivät tulee olemaan uskomatonta helvettiä ja myös sitä oman itsensä syyllistämistä. Mutta vielä minä lähden eikä siihen voi mennä enää kauaa.. kaksi viikkoa olen ollut niin levoton ja turhautunut ja ahdistunut ja koittanut henkisesti valmistautua siihen, että jos en nyt onnistu niin en sitten ikinä.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 17:52"]

Narsistista ei erota ikinä ns.puhtain paperein. Narsisti kostaa kokemansa vääryydeen, syvästi ja tekee ex-puolisonsa elämästä helvetin. Narsisti on se joka pettää, koska hänellä on siihen omasta mielestään oikeus. 

NARSISTI PUHU ITSESTÄÄN!  mee nukkumaan.

Kannattaa harkita ensi-ja turvakotia narsistista irrottautumiseen jos on vähänkin väkivallan uhkaa!

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 01:45"] ja myös sitä oman itsensä syyllistämistä. Mutta vielä minä lähden eikä siihen voi mennä enää kauaa..[/quote]

Kaikella on aikansa. Kukaan ei voi sinua hoputtaa. Tiedät sen kyllä, kun aika on kypsä (mutta siihen asti olet uhri ja hyväksikäytetty, jolla ei ole ns. puolisosi silmissä mitään arvoa, tajuathan tämän)

Riuhtaista itsensä irti -on ihan paras tapa ilmaista asia. Itselle tämä kristallisoitui vasta päivää ennen. Hän yritti lyödä minua toistamiseen. Olin jo tiennyt jollain tasolla, että tämä oli nyt tässä, mutta tuo oli se viimeinen niitti. Nukuimme eri huoneissa. Aamulla en halunnut edes nähdä sitä miestä. Hänellä oli menoa ja tiesin sillä hetkellä kristallinkirkkaasti, että nyt minä lähden. Oli se kaksi tuntia aikaa paeta siitä hulluudesta. Pakata auto ja lähteä.

Elämäni paras päätös.

Nro 7, 14 ja 16

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 18:06"]

Minä erosin ja voin sanoa että se oli yhtä helvettiä. Mutta sekuntiakaan en ole katunut, jos olisin suhteeseen jäänyt olisin varmastikin päätynyt suljetulle.

Minä keskityin työntekoon ja lasten hoitamiseen niin eheiksi kuin pystyin, riitaisesta elosta ja hyvin vähiin jääneistä yöunistani huolimatta. Raha-asianikin menivät solmuun, tuloni putosivat työpaikan vaihdon takia, lisäksi vanhasta kodista en saanut ottaa mukaan oikeastaan mitään. Silti en katunut. Mitään. 

[/quote]

Oliko sulla asianajaja? Miten omaisuuden jako meni? Eikö sos.ihmiset puuttuneet siihen että lapset joutuivat kodistaan pois? Millä tavalla koitti viedä huoltajuutta sinulta ja millä perustein ja kuka päätti sen sinulle?

Voitko kertoa pari esimerkkiä, millaiset asiat käytännössä olisivat saaneet sinut suljetulle, jos olisit jäänyt? Kuinka pitkä aika erosta nyt on?

[/quote]

Kun ex ensimmäisen kerran uhkasi viedä minulta lapset, soitin seuraavana mahdollisena arkipäivänä lastenvalvojalle ja kysyin neuvoja ja sitä, onko exällä mahdollisuutta vaatia lapsia itselleen. Koska ns. laillisia perusteita ei ollut, minulla oli työ, uusi asunto jo valmiiksi katsottuna enkä ollut mitenkään vajavainen huoltajaksi, lastenvalvoja/sosiaalitoimi muutenkaan ei kokenut tarpeelliseksi lähteä mun huoltajuuskykyjäni epäilemään. 
Eikä ex lähtenyt oikeuteen tuosta asiasta.

Osituksesta: Ensin menin kaupungin oikeusaputoimistoon; selitin tilanteen juristille/asianajajalle ja hän kertoi, että "tee näin ja näin": ohjeet olivat tismalleen ne samat, joita olin jo käyttänyt turhaan; eli pyydä exältä tilitietoja yhteisistä lainoista jne. Siksi mä sinne oikeusaputoimistoon menin, etten ollut ositukseen tarvittavia tietoja saanut. 

Kun kerroin sen, oikeusaputoimistossa sanottiin, että he eivät laita kirjettä tms. pyyntöä mun exälle, koska "se luultavasti vaan pillastuu eikä tiedä miten tuossa sitten käy". Eli apua ei herunut.

Koitin saada tietoja häneltä, en onnistunut. Menin sitten yksityisen lakimiehen luokse ja hän laittoi exälleni kirjeen jossa pyydettiin tarpeellisia tietoja. Se tietysti tarkoitti sitä että mm. ex ei ottanut lapsia sovitusti jne. Omaisuus saatiin lopullisesti jaettua vasta 2 vuoden kuluttua erotuomiosta. Ja kyse oli kuitenkin vain 50/50 -jaosta, kummallakaan ei ollut huomattavaa omaisuutta.

Ja mitä tulee tuohon "jos olisin palannut jne" -juttuun: ex ilmoitti mulle, että hän on valmis ns. "antamaan kaiken anteeksi jos palaan. Koska hän ei muuta halua kuin että perhe pysyy yhdessä." Tuon hän sanoi mulle myös sen jälkeen kun hän oli jo löytänyt uuden naisystävänsä, johon oli omien sanojensa mukaan syvästi rakastunut koska siinä naisessa on kaikki mitä hän on naisesta ikinä halunnut.

Minä en halunnut palata koska en voinut unohtaa niitä, mitä mies oli mulle tehnyt; jatkuva aliarviointi, arvostelu, henkinen väkivalta sen kaikissa muodoissa; milloin olin tyhmä, ruma, mulla oli rumat vaatteet, "kuka sun kanssa kehtaa muka liikkua", en osannut hänen mielestään yhtään mitään, en myöskään koskaan tehnyt mitään vaan vain hän toi ruokaa pöytään. Minun työssäkäyntini unohdettiin kokonaan, hänestä 8 tuntia päivässä ei ollut mitään hänen omaan 8 tuntiin päivässä verrattuna.

Tuota oli jatkunut niin pitkään, että olin alkanut uskomaan siihen itsekin aikanaan vähän. Ja kaikki ne loukkaukset ja nöyryytykset mitä hän teki; huutamista julkisilla paikoilla jne. 

Jos olisin takaisin tuohon palannut, en todellakaan olisi tässä enää. Koko ero lähti siitä kun eräänä aamuna, kun jälleen olin oksentanut pahaa oloani vessassa, mietin elämääni ja sitä millaista se oikein oli ja voisiko se enää siitä pahentua jos lähtisin lasten kanssa.

Mitä jos ei ole fyysisen väkivallan uhkaa? Minun tapauksessani mies lopetti fyysisen väkivallan lasten tulon jälkeen. Mies ei lyö kiusallaankaan etten saisi mitään konkreettista häntä vastaan esim oikeudessa. En oikein tiedä pääsenkö edes turvakotiin jos ei ole väkivallan uhkaa? Henkistä väkivaltaa on koko ajan ja oma elämäni on tällä hetkellä täysin vääristynyt...en vain uskalla lähteä. niinkuin moni muukin narsistin kanssa elävä, päätän lähteä aina kun tilanne on paha. kuitenkin kun tilanne on 'ohi' , haluaa vain sen hetken olla siinä 'hyvässä' olossa eikä voimia riitä miettimään mitään miuta.. Vaikka tietää että se paska tulee taas kohta. tää kierre on kauhea!  Mutta tosiaan eniten pelkään sitä että mies saa viranomaiset omalle puolelleen sillä charmilla ja karismalla millä on naisensakin iskenyt...sitä riskiä en voi ottaa että lapset joutuisivat tuon hullun lähelle ilman minua...:(