Äitini 74 vuotta vaatii että pitää olla omat ruuat kun tulee hänen luo kylään.

Onpa erikoista. Ootko joskus mollannut äidin ruokia, vai onko äidillä talous tiukilla?

Viikkoa ennen laittanut etten sitten syö sitä ja tätä?

Hyvää ruokaa tekee ja aina olen kehunut. En tiedä mistä äidin vaatimus juontaa.

No jos se on köyhä eläkeläinen ja sinä vetelet sellaisia annoksia, ettei loppukuussa ole äidillä enää varaa syödä, niin onhan tuo ymmärrettävää. Toki sekin vaikuttaa, puhutko nyt satunnaisesta kerran kuussa kahvilla käynnistä vai siitä, että olet siell ääidillä pitempään ja syöt monena päivänä monet ateriat.

Mutta juu, kyllä minulla on nykyään tapana silloin tällöin esim. leipoa pullaa ja ottaa mukaan vanhemmille mennessäni, koska mielestäni vanhusten ei tarvitse nähdä hirveää vaivaa sen takia, että joku kyläilee heidän luonaan. Toki, jos varta vasten kahville tai syömään kutsuvat, niin sitten tarjoavatkin. Minä kyllä meillä olen nykyään se, joka useammin kutsuu ja tarjoaa, ihan tuosta jaksamissyystä ja siksikin, että vanhemmat ovat enemmän kuin oman osansa jo tehneet, joten nyt on kiva välillä "maksaa vähän takaisin". Jos pitemmäksi aikaa kuin vain pistäytymään menisin, niin veisin ruokaa mukana ja/tai osallistuisin kuluihin. En aikuisena oleta, että vanhempani olisivat jotenkin velvollisia minun ruokailuni kustantamaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ruokaa tekee ja aina olen kehunut. En tiedä mistä äidin vaatimus juontaa.

Mitä  hän sanoi, kun kysyit tätä? 

Ehkä kyllästynyt ruokkimaan pienestä eläkkeestään aikuista ihmistä?

Ei mitään. t.ap

Et pysty syömään kotonasi?

Outo vaatimus. Tee ruoat hänellekin. Ehkä hän on saanut tarpeekseen perheen ruokkimisesta?

Ihan normaalia. Eri asia jos on kutsuttu "syömään." 

Meillä usein viedään ruokatarvikkeet vanhempien luo ja kokataan sisarusten kesken, toisinaan vanhemmat osallistuvat, toisinaan eivät.

No onhan tuo nyt vähän outoa. Kai sinäkin tarjoat äidillesi kun hän käy luonasi.'

74-vuotias ei edes ole mikään kovin vanha.

Joitakin vuosia sitten meillä roolit kääntyi toisin päin ja me lapset olemme niitä jotka vie vanhemmille tuliaisia ja kutsuu heidät syömään.

Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Mikä on ollut motiivisi kyläilyyn äidin luona, kun nyt sanot, että aiot käydä harvemmin, kun tulee kuluja?

Oletko ruokarajoitteinen vegaani?

Maksa hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Mikä on ollut motiivisi kyläilyyn äidin luona, kun nyt sanot, että aiot käydä harvemmin, kun tulee kuluja?

Varmaan tulee kuluja äidin luo matkustamisesta. Aiemmin saanut kuitenkin ruokaa siellä niin siihen ruokaan ei ole mennyt rahaa. Nyt ilmeisesti pitää matkojen lisäksi maksaa ruuat.

Menen äidin luo kahdella linja-autolla ja siihen kuluu rahaa. t.ap

En pidä erityisemmin ruuanlaitosta. Jos syön yksin, ostan mieluusti esim. broilerin koiven kaupan lämpötiskistä. Mun pitäis syödä vähemmän, koska painoindeksi on 30-32 enkä onnistu liikkumaan paljoakaan. Jos ostan lihottavia ruokia, syönkin ne. Samoin syön enemmän, jos varaan ruokia enemmän vieraita varten. Pullaa tai muuta kahvileipää en mieluusti osta lainkaan. Mieheni kaipaa enemmän ruokaa ja "kastettavaa" kuin minä.

Sitten muistisairauksien pahetessa saattaa ihmiseltä kadota ruuanlaittotaitokin. Aivoinfarkti vie sukankutomistaidot, miksei ruuanlaittotaidotkin. Ja rasittavaahan se hellan vieressä seisominen on vanhalle ihmiselle.

Selittääkö tämä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Menen äidin luo kahdella linja-autolla ja siihen kuluu rahaa. t.ap

Ilmeisesti käyt siis velvollisuuden tunnosta tai siinä toivossa, että nyt tai tulevaisuudessa hyötyisit jotain, kun kerran noin tarkkaan kuluja lasket. Ei ihme, ettei äitiä enää huvita, kun et käy siksi, etä haluaisit tavata ja viettää aikaa hänen kanssaan. Et ole myöskään vieläkään selventänyt, onko kyse satunnaisesta kahvittelusta vai vietätkö käydessäsi pitempäänkin äidin luona ja oletat, että hän hoitaa ruokahuollon ja -kulut monen päivän ajan. 

Anpoilleni mennessä matkaa noin 500 km.Oli itsestään selvyys , että veimme aina kaikki ruoka tarpeet mennessämme.Selvääkin selvempi , että minä kokkasin , kun anoppini niin toivoi.Sama juttu oman äitinikin kohdalla , tuliaisiksi aina kahvia , kukkia ja ruokaa pakkaseen.Ei tullut mieleenkään syödä pikku eläkkeistään "säästämiä pennosia ".Eivät äiditkään ikuisesti jaksa passata aikuisia lapsiaan.