Ovatko lapsenne jotenkin negatiivisia? Olen tottunut siihen, että lapset ovat iloisia

Minä olin lapsena varmasti monen silmissä juuri tuollainen jurottava mököttelijä, joka johtui ja johtuu edelleen siitä, että olen ujo ja epäsosiaalinen persoona, joka ahdistuu liiallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä ja viihdyn mieluummin itsekseni. En jaksa vetää mitään kuplivaa ylipirteää roolia.

Lapset reagoivat usein stressiin ja ahdistukseen negatiivisuudella. Minua moitittiin ja kiusattiin negatiivisuudestani usein aikuisten taholta, kun olin lapsi. Syynä se, että kasvoin ympäristössä, jossa lasten kiusoittelu ja "karaiseminen" oli normaalia hyväksyttävää käytöstä mutta koin sen äärimmäisen raskaana. Olin enempi vähempi koko ajan jonkinlaisessa stressitilassa enkä lopulta enää jaksanut olla se iloinen ja reipas lapsi, jollainen todellisuudessa olin. Kai järkeilin asian jotenkin niin, että jos olen vaisu ja huonokäytöksinen, niin sitten aikuiset eivät enää halua kiinnittää minuun huomiota ja saan olla sitten rauhassa. Valitettavasti olin väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lapsena varmasti monen silmissä juuri tuollainen jurottava mököttelijä, joka johtui ja johtuu edelleen siitä, että olen ujo ja epäsosiaalinen persoona, joka ahdistuu liiallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä ja viihdyn mieluummin itsekseni. En jaksa vetää mitään kuplivaa ylipirteää roolia.

Olin samanlainen. Lisäksi olin hyvin kyyninen ja huumorini oli tosi pimeää. Pelotin monia aikuisia ja lapsia. Yritä siinä sitten selittää ammattilaisille, etten minä ole surullinen, minulla vain ei nyt ole mitään syytä hymyillä.

Mun esikoinen on jurottaja, kuopus iloinen.

Ehkä siksi, kun lapset ovat myös ihmisiä, ei kukaan ole aina iloinen tai aina jurottava. Ja toinen on se, että lapset eivät ole vielä oppineet niin hyvin peittämään tunteitaan ja esittämään, kuin me aikuiset.

Omani stressaa koulunkäyntiä, vaikka mitään suorituspaineita ei ole. Eilen itki katkerasti hauskaksi tarkoitetun tavupelin äärellä, kun ei heti osannut jotain (lapsi ei osaa lukea ja koulu alkoi kuukausi sitten). On muuttunut todella negatiiviseksi viime viikkoina. 

Joillain lapsilla on myös itsesäätelyssä ongelmia. Tästä on oireena mm. raivokohtaukset, itkukohtaukset, perusmielialana negatiivinen positiivisen ai neutraalin sijaan. Syyt voi olla neurologisia tai sitten esim. riitaisa koti tai välinpitämättömät/arvaamattomat vanhemmat. Jos lapsen aivot kehittyvät jatkuvan stressin alaisuudessa, niin tällaisten häiriöiden todennäköisyys kasvaa.

Eiköhän kotioloissa ole jotain vialla jos lapsi ei voi olla iloinen.

Toinen lapsi iloinen ja kiukuttelee vaan välillä, perusluonne iloinen.

Toisella on adhd ja 90% ajasta lapsen elämä on pilalla. Adhd saa tyytymättömyyden tunteen aikaan kun ahdistaa ja vaikea olla. Lapsi on myös tosi herkkä ja pienikin asia kaataa kupin nurin. Tyytymättömyys osin seurasta varmaan myös siitä, että kun lapsi on ikätovereitaan hieman jäljessä, on ulkopuolisuuden tunnetta yms. Harmittaa että nykyään luokan kertaamista koulussa pidetään pahana asiana, kun lapsi olisi hyötynyt siitä jos olisi alunperin mennyt vuotta myöhemmin kouluun ja nyt ei tosiaan siihen enää koulu lähde.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kotioloissa ole jotain vialla jos lapsi ei voi olla iloinen.

Sitten on jotain vialla, jos ongelmana on se, että lapsella on muitakin tunteita kuin ilo. Emme voi tietää muiden ihmisten elämästä, mitä on meneillään. Joskus on huono aamu, aina ei jaksa olla iloinen. Ollaan armollisia toisillemme.

Varmaan ahdistaa kun lasten elokuvissa, mainoksissa, you tubessa, kirjoissa ja kaikkialla on viimeisen päälle huippuunsa hiottua visuaalista materiaalia. Kertomukset ovat aina jännittäviä, kavereita on lauma, aikuiset tyhmiä ja tarpeettomia (Risto Räppääjä, Anneli ja Onneli, heinähattu ja Vilttitossu) tavara ei tuo iloa vaan sotkuisen huoneen,  mummot ja muut aikuiset ovat harvinaisilla käynneillä siirappisen makeilevia, ostavat turhaa tavaraa ja syöttävät pelkkiä herkkuja, muttä äiti on ihan paska kun ei osta leluja lattioille pyörimään ja suklaalevyjä, että se oikea ruoka menisi alas.  Koulu tarjoilee ruusunpunaista unelmaa muka todellisuutena, ollaan niin kivoja, ollaan kivakoulussa, lapset ovat muka tärkeimpiä, mutta silti henkilökunta valitsee mieluummin laittaa wilmaan viestiä kuin keskustella sen viisi minuuttia lapsen itsensä kanssa. 

Todellisuus on ihan muuta kuin mitä kivat siirappiset aikuiset yrittävät syöttää. 

Lapset ovat ihmisiä ja ihmiset ovat erilaisia. Lapsen negatiivinen asenne kumpuaa perimästä. Negatiivinen lapsi suhtautuu asioihin pessimistisesti ja näkee asioissa ensin huonot puolet ja vasta sen jälkeen hyvät asiat. Negatiivinen lapsi saattaa olla helposti ärtyvä, kielteinen uusia asioita ja/tai ihmisiä kohtaan sekä näkee muiden tarkoitusperiä negatiivisuuden kautta.

Ei tuossa ole mitään pahaa tai väärää. Yksi kolmesta lapsestani on tuollainen. Sellainen hän vain on. Ihan yhtä hyvä tapa kuin nähdä maailma positiivisen kautta. Molemmissa tavoissa on hyvät ja huonot puolet ja niistä kannattaa jutella lapsen kanssa. Sen suurempaa juttua asiasta ei kannata tehdä. Vaikka positiivisen ja myönteisesti asioihin suhtautuvan lapsen kasvatus on helpompaa, se ei ole riittävä syy nähdä negatiivisempi lapsi huonossa valossa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat ihmisiä ja ihmiset ovat erilaisia. Lapsen negatiivinen asenne kumpuaa perimästä. Negatiivinen lapsi suhtautuu asioihin pessimistisesti ja näkee asioissa ensin huonot puolet ja vasta sen jälkeen hyvät asiat. Negatiivinen lapsi saattaa olla helposti ärtyvä, kielteinen uusia asioita ja/tai ihmisiä kohtaan sekä näkee muiden tarkoitusperiä negatiivisuuden kautta.

Ei tuossa ole mitään pahaa tai väärää. Yksi kolmesta lapsestani on tuollainen. Sellainen hän vain on. Ihan yhtä hyvä tapa kuin nähdä maailma positiivisen kautta. Molemmissa tavoissa on hyvät ja huonot puolet ja niistä kannattaa jutella lapsen kanssa. Sen suurempaa juttua asiasta ei kannata tehdä. Vaikka positiivisen ja myönteisesti asioihin suhtautuvan lapsen kasvatus on helpompaa, se ei ole riittävä syy nähdä negatiivisempi lapsi huonossa valossa.

Tottakai temperamenteissa ja persoonan vahvuuksissa on eroja. Mutta en haluaisi lokeroida ketään ihmistä negatiiviseksi tai positiiviseksi. Olisi todella ahdistavaa. Tuollaisesta leimaamisesta voi tulla myös itseään toteuttava kehä lapselle. Sitäpaitsi lapsi on vasta kasvamassa ja kehittymässä. Tulee ja menee vaiheita ja kasvu etenee jokaisella omia polkujaan ja omaa vauhtiaan.