Miksi pariskunnat riitelevät taloa rakentaessa?

Riippuu ihan tapauksesta. Talon rakentamiseen voi liittyä paljon stressiä (budjetti, aikataulut, yhteistyö tekijöiden kanssa...) ja stressihän on omiaan aiheuttamaan riitaa, vaikka varsinaista syytä riitelylle ei olisi.

Toisille voi sitten tulla erimielisyyttä rakentamiseen liittyvistä ratkaisuista. Tai siitä, kuinka hommia ja vastuita jaetaan rakentamisen aikana.

Me tehdään vain remonttia, ja siitäkin riidellään... Olen paljon nopeampi kuin mieheni selvittelemään asioita, joka johtaa siihen, että selvitän kaiken, sovin asiat, teen päätökset ja maksan laskut. Mieheni ei tee mitään, joskus käy remonttityömaalla katsomassa, mitä tapahtuu. Joku toinen nainen ei ärsyyntyisi tilanteesta vaan olisi tyytyväinen kun saa itse päättää. Minä olen luonteenlaadultani sellainen, että pistää ärsyttämään... Ja sitten mies saa kuunnella jäkätystä. Mutta onneksi on remontti kohta ohi, eiköhän ne riidat siihen lopu :)

Miksi miehesi entinen kuuluu kuvioon? Ja miksi et arvosta toisien mielipiteitä?

Miehen exä = miehen yhden lapsen äiti. Miksi minun tulisi hänen mielipiteitään arvostaa taloprojektissamme? Talo on kuidenkin meidän perheemme koti johon hänellä ei ole osaa eikä arpaa ja siksi hänen natkutuksille emme painoarvoa anna :)

Rakensitteko ap yhtään itse vai rakennutitteko? Tuskinpa se rakennuttaminen vaikuttaakaan niin paljon parisuhteeseen kun se että toinen tai molemmat viettää kaiken hereilläoloajan oman työpäivän päälle raksalla itse tekemässä.

Ihme tyyli ajatella kun me ei riidelty, miksi ihmeessä muut riitelee? Oletko teini-ikäinen putkiaivo?

Lienee tapauskohtaista. Yksillä  tutuilla riita johtui siitä, että nainen ei edes halunnut taloa. Hän halusi takaisin äidin luo. Oma talo olisi merkinnyt lopullista aikuistumista ja kotiinpaluun vaikeutumista. Siksi hän heittäytyi erittäin hankalaksi. Ero tuli ja nyt 10 vuotta myöhemmin nainen, noin 40 v., asuu onnellisena äitinsä kanssa kerrostalossa.

No, mulle tulee mieleen että siinä talonrakennusvaiheessa on paljon paineita ja odotuksiakin, toisaalta pitäisi yleensä pystyä tekemään nopeita päätöksiä ja eihän sitä aina voi olla samoilla linjoilla. Lisäksi voi olla omat voimat ja jaksaminen tiukilla, jos on normityö, koti, perhe ja se raksa hoidettavana. Rahahuoliakin ehkä. Uskoisin että jos ei sitä akuuttia rahahuolta ole, jos on muut ihmiset tekemässä ja kenties päättämässäkin asioista, eikä itse tarvitse olla kaikessa mukana, niin tuskin siinä hirveästi riitaakaan pariskunnan kesken tulee. Ja etenkin jos ei ole tarkoituskaan vuodattaa kaikkia toiveita ja haaveita siihen taloon ja jokaiseen yksityiskohtaan, vaan tehdään "vain" taloa :). Näin ainakin meillä, suvusta löytyi ammattimiehiä jotka osasi itsekin tehdä niitä ratkaisuja, ja kun sitten joku ei ihan ollutkaan sitä mitä ajateltiin, oli se päätös kenen tahansa tekemä, niin mitäpä tuosta kunhan toimii.

Ap kyselee ihan vaan mielenkiinnosta, eikä ole mikään aivoton teini. Rakennutimme talon ulkoa valmiiksi ja loput teemme itse. Kysymys heräsi lähinnä siksi että nyt kun olemme viimeiset 2 kuukautta viettäneet talolla kaiken liikenevän vapaa-aikamme on monet tuttavat ihmetelleet kun emme riitele. Alkoi kiinnostaa että mistä ne riidat sitten oikein loppupeleissä aiheutuu ja mistä johtuu se tabu että talo on parisuhteen koetinkivi?

Meillekin tulee riitaa jo pelkästä remontista. Syynä ovat luonne-erot. Minä tahdon suunnitella ja harkita perusteellisesti, mies on heti-just-nyt-tekijä. Ahdistun ja menen lukkoon, jos toinen painostaa valitsemaan nopeammin. Ei ihan yks tai kaks juttua meidän huushollissa, jotka on tehty sellaisen paineen alla ja en tietenkään ole täysin tyytyväinen jälkeenpäin. Onneksi piha on minun valtakuntaani. Saan ihan rauhassa harkita ja miettiä, mitä puskia siirtelen ja mihin. 

Emme voisi ikinä selvitä kokonaisen talon rakentamisesta pariskuntana. Ymmärrän oikein hyvin, jos riitaa tulee rakennusvaiheessa. Yleensä sitä tehdään päivätyön päälle ja voidaan olla väsyneitä. Monella ei saata olla kovin realistista kuvaa aikatauluista ja budjetista ja sitten, kun ne alkavat pettää, niin kenees sitä helpommin ärtymyksen purkaa kuin siihen lähimpään siinä vieressä.

Mietimme mieheni kanssa tuota epärealistista aikataulua ja budjettia myös, kun toiveet ovat asetettu liian korkealle ja todellisuus ei olekkaan yhtään sitä mitä on toivottu voi pettymykset ajanmyötä käydä liian suuriksi ja riioja syntyy helposti.

En tiedä. Monet stressaa jo rakennuttamisesta saati sitten jos itse rakentaa.

Olemme rakentaneet suurimmalta osalta itse 2 taloa ('98 ja 06) ja kolmas suunnitelmissa vielä. Kun pelisäännöt on selvät ei riitoja tule. Toki joskus työkalut lenteli kun joku työvaihe tökki mutta me emme koskaan riidelleet keskenämme:) Rakastamme rakentamista, ne on ollut hienoja aikoja! Ekaa rakennettiin vuosi ja toista 11kk + muutama kesken jäänyt kohta vielä asuessa.

Meillä vuoroteltiin raksalla ja kotona, otettiin viikonloppuvapaata ja lomaa välillä. Lapset (4) piti hyvin arjessa kiinni. Rahat ja resurssit osattiin arvioida oikein joten tiukoilla oltiin muttei miinuksella koskaan.

Ehkä henkisesti vaikein vaihe on ollut kuukausi-pari sisäänmuuton jälkeen kun tekemisen rutiini loppuu ja  on vähän tyhjä olo - ei ihan osaa nauttia täysillä uudesta talosta. Mutta silti ei olla riidelty.

3.piirustukset on jo tehty....

Me ollaan rakennettu alusta asti itse ja meilläkään ei ollut mitään riitaa eikä hermojen kireyttä silloin kun oltiin oltu 2kk raksalla kaiken vapaa-aikamme. Kun takana oli 12kk, oli jo vähän eri tilanne. Kaikesta selvittiin ja aika pienellä riitelyllä mutta kyllä välillä oli hermot piukalla molemmilla.

Ap on hassu jos luulee että se rakentaminen sinänsä ne riidat aiheuttaa. Jokin voi mennä pieleen tai vaikka monta pikkujuttua yhtä aikaa menee pieleen, aikataulut saattaa venyä tai tulla tavaran toimitusvaikeuksia, joku muu asia elämässä saattaa aiheuttaa lisästressiä, sairastuminen voi muuttaa asioita, jne. 

Miksiköhän ihmiset riitelevät kun pitäisi olla neljässä paikassa yhtäaikaa? Kiva jos teillä ei ole valvottavia vauvoja, ylityöllistäviä työpaikkoja ja hoidettavia vanhuksia, lasten harrastusten ja omienkin juttujenne lisäksi.

Älä ole ap yksinkertainen.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 10:01"]

Miehen exä = miehen yhden lapsen äiti. Miksi minun tulisi hänen mielipiteitään arvostaa taloprojektissamme? Talo on kuidenkin meidän perheemme koti johon hänellä ei ole osaa eikä arpaa ja siksi hänen natkutuksille emme painoarvoa anna :)

[/quote]

Eli miehesi entinen kertoo että mihin kohtaan taloa kuuluu laittaa keittiö?

En usko että se entinen on mukana toiminnassa kuin sinun hallusinaatioissasi. Taisit tehdä tuon toisenkin eksän haukkumisketjun -se soittelee ja häiritsee teidän rauhaa. Miehellä ja sillä on hyvä suhde niin olet mustasukkainen? :D

Yleensä rahahuolet ja muut stressitekijät johtaa helposti riitelyyn.

Talon rakennus on usein mitoitettu jo suunnitelmissa varojen ylärajoille ja sitten kun tulee yllätyksiä ja alimitoituksia ja kustannukset nousee yli varojen niin ollaan lirissä laskujen ja lisärahoituksen kanssa. Lisäksi on koko ajan kova paine sovittaa eri aikatalut yhteen ja tehdä päivittäin aika isoja päätöksiä jotka vaikuttaa aina lopputulokseen ja kustannuksiin. Kun hommat ei mene putkeen, niin sitten voidaan alkaa syytellä toisiaan että miksi halusit tuollaisen ja miksi et tehnyt kuten sovittiin jne. Syyllistetään toista virheistä ja riidellään ties mistä. Lisäksi on alussa yliarvoitu oma osaaminen ja jaksaminen, joten pettymyksiä on luvassa kun ei jaksa eikä osaa.

Meillä selvittiin hämmästyttävän vähällä riitelyllä, vaikka budejetti petti sen 20% kuten suurimmalla osalla. Aika suuri helpottava tekijä oli varmasti se että mies tykkää rakentamisesta, pitää sitä hyvänä vastapainona omalle työlleen (insinööri), on kivaa tehdä vappaalla töitä käsillä, kun oma työ on aivotyötä.

Tabu? Käytätköhän sä tota sanaa nyt ihan oikein...

Täällähän saa ihan oikeesti järkeviäkin vastauksia itse kysymykseen :) olen yllättynyt :) tuo ex oli aloituksessa lähinnä siksi että hän on vastustanut talomme rakentamista alusta alkaen ja natkuttanut lähinnä ettei meillä ole aikaa lapselle jne mutta tuollaiset kommentit mielestäni järkevä ihminen jättää omaan arvoonsa :) se että asiaa täällä kysyin oli puhtaasti mielenkiinnosta ja kuullakseni toisten kokemuksia talon rakentamisesta :) täällä joku haluaa draamaa tästäkin aiheesta repiä näköjään mutta tämä aihe ol ihan yleisellä tasolla :)

Onhan nämä jo tulleetkin, mutta meillä välejä kiristi:

- hirveä stressi tietyllä tapaa itsestä riippumattomista asioista eli vaikka päällään olisi seissyt ei ne hävinneet mihinkään vaan ne piti vain jotenkin luovia (isot rahat kiinni, urakoitsijat yrittivät kusettaa kaikessa ja niitä piti koko ajan vahtia ja huomautella, rakentamisen aikataulutus on haasteellista, työssäkäyvinä kahden lapsen vanhempina monet "paperihommat" eli suunnitelmat, sopimukset, työohjeet ja kilpailutukset laadittiin ajanpuutteessa öisin ->yöunet jäi aika vähiin)

- lapsiperhe-elämä ja meidän ammateissa työelämä jo sellaisenaan on aika kiireellistä ja kuormittavaa

- luonteenpiirteiden erot: mies nyt-heti-nopeasti -tyyppi ja minä haluan suunnitella ja harkita ajan kanssa, että sen kerran kun tehdään, niin tulee kanssa kerralla just sellaista kuin halutaan. Toisaalta jos jokin menee pieleen, minulla on parempi kyky elää sen kanssa, kun mies taas repii hiukset päästään jonkun pienen savupiipun takaosan epätasaisuuden vuoksi

- jatkuvat muutokset suunnitelmiin ja siten äkkinäiset päätöksen teot isoistakin asioista, joita ei ollut ehtinyt miettiä ja selvittää valmiiksi

Meidän onneksemme oman työn osuus oli niin vähäinen kuin mahdollista ja projekti vedettiin läpi niin nopeasti kuin mahdollista. Jos sitä elämää olisi pitänyt elää vaikka kaksikin vuotta, olisi hermot menneet, eikä niinkään mieheen vaan siihen elämättömään elämään. Jälkikäteen miettien rakentaminen on siinä ja siinä sen arvoista, mitä sille uhrataan.

eksän kanssa rakennettiin kaksikin taloa ja raksaprojektien aikana ei riidelty. oli yhteinen päämäärä ja tavoite ja vaikka kismitti niin tehtiin töitä tavoitteen saavuttamisen eteen. riidat alkoi asumaanmuuton JÄLKEEN. tästä voi päätellä että olisi pitänyt koko ajan rakentaa että olisi tultu toimeen, eli ei olisi ollut aikaa riidellä. nyt on siis eksä ja aiheesta (muusta aiheesta kuin rakentaminen). 

ne muutamat parit mitä tunnen jotka ovat myös rakentaneet ja jotkut heistä riidelleet niin syyt on olleet aika mitättömiä: nainen tuntee jäävänsä yksin kotihommien kanssa kun mies on "kokoajan" raksalla. kokoajanhan se on oltavakin jos meinaa saada valmista mutta ymmärrän että pinna kiristyy kun rahasta voi olla tiukkaa ja lapset pieniä kokoajan viemässä huomiota, vapaata ei ole - kuin raksalla - ja elämä on yhtä sahajauhoa. Mies taas ei jaksa kuunnella nalkutusta koska on kokoajan joko palkkatöissä tai raksalla ja syö kylmiä eväitä molemmissa paikoissa ja akka vaan nalkuttaa vaikka pääsee paljon helpommalla lämpimässä kodissa telkkaria katsellen.

eli siitä syystä jotkut riitelee. arvostuksen tunteen puutteesta kai enimmälti on kyse.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 10:13"]

Rakennutimme talon ulkoa valmiiksi ja loput teemme itse. Kysymys heräsi lähinnä siksi että nyt kun olemme viimeiset 2 kuukautta viettäneet talolla kaiken liikenevän vapaa-aikamme on monet tuttavat ihmetelleet kun emme riitele.

[/quote]

Ai että ihan 2 kuukautta olette tehneet talon eteen hommia :D

Kuule, kun rakentaa itse sataneliöisen talon yksinään, se alkaa siitä, että etsii rakennusmestarin, kaivinkoneyrittäjän, putkimiehen, sähkömiehen, valumiehet, kattotuolikuljetusfirman, kattopeltifirman, kosteuseristysmiehen, hankkii luvat, tekee korjaukset, hankkii uudet luvat, pyytää uusilta naapureilta luvat seinien ja katon väriin jne. Tähän menee menee muutama kuukausi. Sitten kukin yrittäjä tekee omia aikojaan hommia, miten sattuukin ehtimään. Reuna-anturan tekeminen ja rungon pystytys yksin tai yhden kaverin (jos sellaisen sattuu jostain saamaan käsiinsä) kanssa vie muutaman viikon. Tuulensuojalevyjen, villojen, muovituksen, sisäseinien ja gyproclevyjen asennus yksin vie puolisen vuotta. Sitten aletaan odottamaan lattialämmityksen asentajaa ja sen jälkeen lattianvalajaa, jotka tulevat, milloin kerkiävät. Voi olla, että sähkömies tulee tänään ja seuraavan kerran kolmen viikon päästä. Sillä välin muita odotellessa sitä yrittää väkertää jotain muuta siinä, vetää vaikka itse sähköjohtoja, että se sähkäri saa ne sitten nopeammin kytkettyä. Jossain välissä pitää käydä valikoimassa ikkunoita, keittiökalusteita, laattoja, maaleja, vessanpyttyjä, hanoja, kodinhoitohuoneen kalusteita, pistorasioita, verhotankoja. Kun lattiat ja seinät ovat valmiit, ruvetaan asentamaan ovia ja ikkunoita ja näiden jälkeen laminaattia, muovimattoja, laattoja, kattolevyjä. Sitten kiinteät kalusteet, kaapistot, pytyt, altaat, hanat, liukuovet, hyllyköt. Sitten paklataan seiniä, hiotaan, paklataan, hiotaan ja paklataan, kunnes päästään maalaamaan ja tapetoimaan. Seuraavaksi listat, joihin menee uskomattoman kauan aikaa. Kun tämä on tehty, on kiinteiden valojen vuoro ulos ja sisälle. Portaat, terassit, pihatie, istutukset, aidat.

Talon rakentaminen alusta alkaen yksinään tai puolison kanssa ei vie kahta kuukautta. Se ei tarkoita sitä, että vähän maalataan seiniä ja käydään valitsemassa laatat, jotka joku sitten laittaa paikalleen.

Talon rakentaminen tarkoittaa sitä, että nukkumisen ja työssä käymisen lisäksi puristat itsestäsi viimeisenkin energiahippusen ja hikipisaran säässä kuin säässä usean vuoden ajan joka ikinen päivä. Rahasta on pulaa, jossain vaiheessa on pakko muuttaa keskeneräiseen taloon ja elää siellä niiden työkalujen ja lautapinojen ja sahanpurujen keskellä. Mies rakentaa kaiken ajan, vaimo yrittää hoitaa lapsia, pyykätä, kokata, hoitaa koko arjen pyörittämisen yksin. Kumpikin on väsynyt, uupunut, alkaa katua koko rakentamista, joka kestää jo neljättä vuotta eikä loppua näy.

Kyllä siinä ponnistelussa tulee sanottua ruma sana jos toinenkin. Vaatii hyvin pitkämielistä luonnetta, huumorintajua ja anteeksi pyytämisen ja antamisen kykyä, jotta perhe ei hajoa rakentamisen aikana. Kun yksinään rakentaa talon, ei ole myöskään kavereita, vaikka nämä asuisiat kilometrin päässä. Alussa kaverit kyllä ovat innoissaan projektissa mukana, katselevat esim. kahvilla käydessään laattakuvastoja tai ehdottavat sitä sun tätä. Kun tulee aika pyytää kavereita avuksi, että saadaan vaikka piippu nostettua katolle, ei näy ketään missään, ei moneen vuoteen. Vasta kun talo on suht koht asuttavassa kunnossa, kaverit tunkevat tuparikahville katsomaan, että mimmoinen siitä nyt tuli.

Mutta siitäpä sitä sitten näkee, kuka on oikea ystävä ja kuka ei. He voivat odottaa vastavuoroisuutta ihan varmasti.