Vanhemmuus parasta elämässä
Näin tämän HS:n jutun inspiroimana.
Voisitteko kuvitella hesariin nostettuun otsikkoon otsikoksi:
”Juontaja Anni Hautala kertoo, miksi lapsettomuus on parasta elämässä”.
Luuletteko että tuollainen otsikko menisi läpi? Jos kyseessä olisi nainen, synnytysikäinen jne.
Kuitenkin se on mennyt läpi että otsikko on ”juontaja Anni Hautala kertoo, miksi lapsen saaminen on parasta elämässä”.
Jotenkin niin väsynyttä jo. Puuttuuko ihmisiltä jokin filosofinen ulottuvuus käsitellä ja hahmottaa asioita suurina kokonaisuuksina vai mistä tämä johtuu. Mietinpähän vaan.
Ja ajatella että sellaista naista ei tämä maailma päällään kanna, joka julkisesti sanoisi että on siinä elämässä muitakin ehdottomasti parhaita asioita, tai saatikka että jokin muu asia olisi parempaa kuin vanhemmuus! Tai siis ”lapsen saaminen ”.
Muutenkin vähän yksitoikkoinen tapa otsikoida että joku ihminen julistaa jonkin asian parhaaksi elämässä. Että se on nyt siitä, se on ja oli parasta ja piste ja kirjan kannet kiinni. Entäs loppuelämä?
Kommentit (13)
Kyky ihmetellä on parasta elämässä
Hengissä selviytyminen on parasta elämässä
Hyvä huomio. Mä tosin kyllä aidosti uskon, että se on parasta elämässä, mutta kaikki ei vaan saa lapsia tai löydä oikeaa puolisoa, niinku esim. minä. Mutta se mikä näissä tällasissa jutuissa eniten tökkii, on rivien välistä luettava lapsettomien syyllistäminen ja halveksunta ja lapsellisten ylivertaisuuden korostaminen. Lapsettoman elämä vaan ei yksinkertaisesti ole arvokkaampaa lapsellisten mielestä. Mutta todellisuudessahan, ne heijastaa muihin ihmisiin omia kokemuksia ja tunteita. Se, että joku on tuntenut elämänsä tyhjäksi ja merkityksettömäksi ennen lapsen saantia, ei tarkoita sitä, että kaikki tuntisi samoin.
Elämä on ihmisen parasta aikaa.
- Matti Nykänen
Elämä on parasta elämässä.
Toiseksi parasta on saada aikaan uutta elämää - ja puuhailla kaikkea, mikä sen aikaan saamiseen liittyy ;)
Älytön avaus. Se pitää sisällään ajatuksen, että elämän paras asia voisi olla siitä puutuva asia. Se on paradoksi tai todella murheellista. Eihän lapsettomuus ole kenellekään normaalille ihmiselle se elämän paras asia vaan ne asiat, joita se tuo mukanaan. Eli tyyliin: "Parasta elämässäni on reppureissaaminen"
Eli käytännössä olet onnellinen vasta kun luovut vapaudesta ja alat elämään toisille? Ei kuulosta järin onnelliselta. Tosin omat arvot onkin aika "vapaat" mutta ainoa jota voin sillä potentiaalisesti satuttaa on minä itse. Hedonismissa se onni löytyy, mutta kukin tavallaan.
Mä aina mietin että jotkut ajattelee tosi sitkeästi että lapseton ei olisi kykenevä samoihin keloihin kuin itse: ”no etkö oo miettinyt että ..jäät yksin vanhana... lapsi on vain hetken pieni...pienet lapset on parhaita... isoja ja helppoja niistä tulee nopeasti... pikku kätöset rakastamassa....”
Kyllä. Kaiken tämän olen ajatellut. Oletko itse ajatellut että minä en pelkää mitä sinä pelkäät tai halua mitä sinä haluat?
Onko perheellinen koskaan ajatellut että lapsettomuuteen ei ole kukaan kuollut ja onnellisuuden voi saavuttaa ihan kaikki, jopa ne joilla on lapsia olleet ja ne on kuolleet ovat löytäneet onnellisuuden uudestaan?
Vierailija kirjoitti:
Mä aina mietin että jotkut ajattelee tosi sitkeästi että lapseton ei olisi kykenevä samoihin keloihin kuin itse: ”no etkö oo miettinyt että ..jäät yksin vanhana... lapsi on vain hetken pieni...pienet lapset on parhaita... isoja ja helppoja niistä tulee nopeasti... pikku kätöset rakastamassa....”
Kyllä. Kaiken tämän olen ajatellut. Oletko itse ajatellut että minä en pelkää mitä sinä pelkäät tai halua mitä sinä haluat?
Onko perheellinen koskaan ajatellut että lapsettomuuteen ei ole kukaan kuollut ja onnellisuuden voi saavuttaa ihan kaikki, jopa ne joilla on lapsia olleet ja ne on kuolleet ovat löytäneet onnellisuuden uudestaan?
On ajatelleet ja olleet itsekin onnellisia ennen lapsiaan. Mutta lasten kanssa tulevaa onnellisuutta ei lapseton voi koskaan käsittää.
Lapsia saaneiden keskustelu velojen kanssa on kuin yrittäisi selittää punavihersokealle punaisen ja vihreän ero. Kaikki lapsia kasvattavat ovat joskus olleet veloja, mutta kellään velalla ei ole lapsia...
Lasten kanssa tulee vaikka mitä: rakkautta, huolta, iloa, pettymystä, onnea ja surua. Mutta positiivisen puolelle jää kuitenkin,ehdottomasti Terveisin lapsensa jo aikuisiksi kasvattanut.
Filosofia on parasta elämässä