Kuopion koulusurmaaja, kauhean surullinen olo.
Onko teillä muilla aina todella surullinen olo kun katsotte näitä nuoria, jotka ovat päätyneet johonkin kamalaan ratkaisuun? Itse aina mietin, millainen on ollut tämän nuoren elämä kun on päätynyt niin kamalaan tekoon. Onko perhe-elämä ollut millainen, onko koulukiusattu? Kamalaa lukea tarinoita, joissa kotona ei kukaan ole välittänyt, ei ole ollut kavereita, on ollut kiusattu. Miten nämä ikinä voisi edes kasvaa normaaliksi? Ei ihme, jos joillakin pää sekoaa ja tekevät kamalia ratkaisuja. Nytkin itkettää kun ajattelen näitä lapsia ja nuoria.
Kommentit (11)
Eipä oikeestaan. Ei minulla ole surullista oloa yleensä mistään, mutta myötätuntoa kyllä ja ymmärrystä että ajattelu on jossain mennyt väärillä raiteille ja mieli on vinksin vonksin ja se on tuonut mukanaan suurta tuskaa ja sitten ei ole nähnyt ulospääsyä.
1 kirjoittaja vei sanat suustani. Narsistista tappajaa ei normi ihminen sääli vaan uhreja säälitään.
Onko ap provo? Surisitko islaminuskoisen tekijän takia samalla tavalla?
Mua koulukiusattiin, isä pahoinpiteli ja äiti ei ollut kuvioissa jne. Ei silti ois tullu ikinä mieleenkään tappaa ketään. Oma suru ei oikeuta satuttamaan muita.
No jos olisi vaan jättänyt koulun kesken tai mennyt kouluun ilman miekkaa niin olisi voinut muutaman vuoden päästä olla ihan ok tyyppi. Monella tuon ikäisillä on pakkoajatuksia. Toki nyt on liian myöhäistä sääliä.
Tekijä on psykopaatti. Ollut pilalla jo syntyessään. Ei siihen mitkään perhe-elämät tai koulukiusaamiset vaikuta.
Ymmärtäisin tekijää vain siinä tapauksessa, että kostaisi vain kiusaajilleen, tällöin jopa onnittelisin teosta. Sivullisten tappamista ja vahingoittamista en pysty mitenkään ymmärtämään.
Kyllä tulee kurja olo, monesta syystä: uhrit ensimmäisinä, heiltä vietiin elämä, sitten tekijän pilattu loppuelämä, mikään ei enää voi olla kuin ennen, myös läheisten tuska, uhrien ja tekijän. Niin paljon tuskaa ja surua.
Ajatelkaa nyt oikeasti. On lapsia joita kiusataan koko lapsuus ja nuoruus koulussa. Lisäksi voi olla, että heillä on kamalat kotiolot. Eli elämä alusta asti kauheaa. Tunnen yhden nuoren joka päätyi yläaste iässä tappamaan itsensä ja SYY OLI KOULUKIUSAAMINEN! Häntä oli kiusattu koko kouluajan. Ja arvaa saiko koulu syytteitä, no EI! Saatana. Tai nämä kiusaajat, nämä ajoivat tämän lapsen tähän tilanteeseen! Se että joku sekoaa, niin onko se hänen syy? Ihminen voi seota, jos hänet siihen ajetaan!
Tottakai suren ja suren todella paljon näiden uhrien puolesta, ne ovat usein sitten niitä jotka loppujen lopuksi kärsivät siitä, että koulut, kiusaajat ym eivät toimi tai tekevät väärin. Tai ne paskat vanhemmat.
Kannattaisi hieman miettiä, miksi meillä voidaan niin huonosti! Koulut voisi alkaa ottamaan vastuuta ja sen pään perseestään!
Vierailija kirjoitti:
1 kirjoittaja vei sanat suustani. Narsistista tappajaa ei normi ihminen sääli vaan uhreja säälitään.
Jaa. No kyllä mulla vaan riittää sääliä sitä narsistista tap pajaakin kohtaan. Sekin on joskus ollut täysin viaton ihmistaimi, kunnes jotain on mennyt pieleen ja asiat on lähtenyt menemään vikaan. Onhan tuo nyt todella surullista, että jollain on elämä noin pahasti vinossa.
Mutta eihän se säälin/empatian kokeminen silti sitä tarkoita, että millään tasolla hyväksyisi sen mitä on tapahtunut, ei sääliksi myös uhreja ja ja muita asianosaisia tai vastaavaa. Tai kokisi säälin lisäksi muitakin tunteita tekijää kohtaan.
Kyllä mun mielestä on vaarallisempaa olla mustavalkoinen "normi-ihminen", joka kokee vaan vihaa eikä se säälifiilis heilahda siellä tunneskaalasta esiin tippaakaan. Silloin se ajatusmaailma kun on aika samanlainen kuin sillä narsistisella tap pajallakin...
Itken uhrien takia, en tekijän. Tuo on ihan hevonv. itunp. askaa, että sanotaan motiiviksi "kun muilla menee paremmin". Aika monella menee paremmin kuin minulla, mutta en silti lähde t. eurastamaan porukkaa kostoksi. Se on n. arsistinen p. sykopaattinen häiril, jossa kuvitellaan, että toisia saa vahingoittaa jos itsellä ei ole mitään. Ei täällä ketään olisi elossa jos jokainen ajattelisi noin.