super nanny ohjeita kaivataan

jatkan vielä.. niin, huuta minua niitä nostamaan. välillä tuntuu, että päiväy kuluu vain hammasta purren.

Ootko kokeillut sanaa ei? Ole johdonmukainen, jätä huono käytös huomioimatta. Pysy yhdessä menetelmässä, älä vaihda säveltä koko ajan. Palkitse pienikin hyvä käytös, esim. pyytää jotain normaaliäänellä. 

Jos heittelee tavaroita, otat tavarat pois. Ohjaat muuhun puuhaan sen jälkeen jne.

kiitos sinulle jo näistä vinkeistä. kokeilen näitä . ei sanaa olen kyllä käyttänyt, mutta käytökseni ei ole ollut johdonmukaista. varmasti lapseni on huomannut, kun tarpeeksi vinkuu saa periksi...

No tuota.... Tuon ikäiseen ei vielä jäähyt auta mitään. Voit sanoa että "äiti ei ymmärrä tuollaista kieltä" kun alkaa valitus. Ja jos istut siinä tulpat korvissa ja lapsi heittelee tavaroita, niin haloo, se kaipaa sun huomiotasi! Anna sille sitä! Ota se mukaan hommiin, laittamaan vaikka muovikippoja laatikkoon kun tyhjäät astianpesukonetta ja vastaavaa. Joskus tuossa uhmaiässä raivareita tulee, ei mahda mitään, mutta kun antaa huomiota ja jotain järkevää tekemistä ne pysyy helpottuu nopeammin.

Kehitä tarrasysteemi, jossa hyvästä käytöksestä saa tarroja. Kun tarroja on tarpeeksi, annat lapselle jotain kivaa. Pieni lelu tai katsotte yhdessä jonkun elokuvan (tai ehkä lapsesi on vielä liian pieni?). Katoin että Tarjoustalossa oli myytävänä tällaisia taulukoita joissa oli askareita ja hymynaamoja, joihin voisi merkata toivotun käytöksen (esim. ei rimpuile puettaessa vaatteita) ja laittaa hymynaamamagneetin, kun se on onnistunut. 

Oletteko paljon ulkona? Jotkut lapset ovat sellaisia että niiden pitää riehua monta tuntia päivässä ulkona, säällä kuin säällä. Muuten hyppivät seinille. Koeta muistaa vaikeimpina päivinä että että uhmiskaan ei  kestä ikuisesti. 

Meillä on ollut tuollaista. Oli todella kurjaa, kun tuntui, että kaikki päivät kuluivat kinastellen, toruen ja kieltäen. Varmastikin tuo kuuluu siis osaltaa ikään, mutta meillä tuohon käytökseen auttoi myös kiva toiminta. 

Tein siis niin, että oikein tehostetusti tein lapsen kanssa yhdessä asioita. Me leivottiin, mentiin retkelle, rakennettiin majoja, luettiin kirjoja, pelattiin pelejä, opeteltiin uusia asioita. Huomasin, että silloin kun lapsi sai kokeilla tehdä jotakin, mikä tuntui haastavalta ja jännältä, hän kaipasi apuani ja oli kiitollinen siitä, että sai tehdä kanssani, minun ohjauksessani ja avustamana niitä juttuja.

Kun lapsi siis oppi kuuntelemaan neuvojani uudessa jännittävässä tilanteessa, josta hän itse halusi selviytyä, alkoi arkikin sujumaan. Itselleni tietenkin oli haastavaa keksiä sellaista tekemistä, mistä lapsi motivoituu, muttei koe sitä liian vaikeaksi. 

Voisin kuvitella esimerkiksi, että pyykkikoneen täyttö olisi kivaa: lapsi saa etsiä likapyykkikorista kaikki vaaleansiniset sukat ja laittaa ne koneeseen, täyttää pesupallon juuri oikeaan viivaan asti, painaa nappuloita ja tarkistaa, että hana on auki.

Lapsi ehkä haluaisi viedä pullot kauppaan, laittaa ne koneeseen ja valita itselleen jonkun namin, johon pullorahat riittävät. Kaupassa saa tehtäviä, että pitää etsiä vaikka banaani, leipä ja maito. Vaa'alla pitää etsiä oikea nappula banaanin hinnalle.

Kirjastossa saa etsiä kolme kirjaa, joissa on lapsen kuva, ja sitten saa itse käyttää ne lainausautomaatissa ja painella nappuloita.

Kukkakaupassa lapsi voi valita kolme leikkokukkaa isänpäivän kahvipöytään jne.

Pieniä suuria asioita, jotka saavat pienen tuntemaan, että hän osaa, hänen panostuksellaan on väliä ja häneen luotetaan, ja että hän osaa tehdä päätöksiä sinun ollessa turvallinen hahmo siinä varmistajana.

kyllä meillä 2,5v jäähy tehoaa. siis just että lapsi menee.  jos heittää leluja niin kerää ne ja vie vaikka lelut jäähylle.

uhmaa se nyt on. kokeile ottaa vaikka kirja käteen ja luette, piirustuspaperit eteen yms. sano että jos vingut en saa selvää.