rv 34 näytitkö itse tältä?!

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:37"]

Vatsasta viis, mutta sen rintsikat ei istu yhtään!

Nainen on todennäköisesti pitkä ja kohtu niin päin että vatsa ei pyöristy eteenpäin. Toisaalta minusta vois olla kiva ollessa raskaana näyttää raskaana olevalta eikä vain lihoneelta. Eikä tämä ole kateellisen kommentti, ruumiinrakenne vaikuttaa.

[/quote]

Njaa, mä olen 158cm pitkä ja mulla oli tuosta vain aavistuksen isompi vatsa

No en todellakaan näyttänyt, mutta eipä olisi haitannut jos olisin näyttänyt. Kai tuo kummin koko riippuu oman painon lisäksi kohdun asennosta ym vastaavasta, joten turha kadehtia jos joku on vähän hehkeämpI. Tärkeintähän on lopputulos, siis synnytyksen jälkeen,

Kateellinen?! Tuosta minivatsasta vai? Mun maha oli varmaan ihan alussa tuollainen. Parhaimmillaan joku kysyi puolivälissä raskautta, että odotanko mä kaksosia. Ja ei, en ollut liikalihava enkä lihonut raskauden aikanakaan liikaa.

Mun mielestä oli ihanaa, kun oli iso vatsa. =) Toisaalta ne raskausarvet ja löysä alavatsa ei ole enää ihania, mutta nekin ovat merkki tärkeistä asioista.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 11:39"]

Kateellinen?! Tuosta minivatsasta vai? Mun maha oli varmaan ihan alussa tuollainen. Parhaimmillaan joku kysyi puolivälissä raskautta, että odotanko mä kaksosia. Ja ei, en ollut liikalihava enkä lihonut raskauden aikanakaan liikaa.

Mun mielestä oli ihanaa, kun oli iso vatsa. =) Toisaalta ne raskausarvet ja löysä alavatsa ei ole enää ihania, mutta nekin ovat merkki tärkeistä asioista.

[/quote]

Siis olihan se alussa ihanaa kun kumpu näkyi söpösti jo alkuraskauden aikana ja taisin korostaakin sitä tiukoilla trikoopaidoilla, mutta nyt on rv 22 meneillään ja saan itsekin jatkuvasti kyselyitä ja kauhisteluja et oonko varma että siellä on vain yksi vauva ja että varmaan olen jo yli lasketunajan... 

Nyt on kai se vaihe, että alkaa jo kyllästyttää tosissaan tää jumbomaha. Olen vielä kaiken lisäks hyvin pienikokoinen, 150 cm ja aika sirokin, mutta nyt tunnen oloni ja näytänkin varmaan suurelta mammutilta :(

Ja en edes halua ajatellakaan sitä löysää nahkaa ja kovaa kuntoilua mikä mitää aloittaa sitten vauva-arjen alkaessa...eli kyllä oi kyllä olen kateellinen!

anteeks tällainen marmatus, tiedän että olen onnekas ja siunatussa tilassa, ja tiedän että moni tekisi mitä vain tullakseen raskaaksi ja suuttuu siitä että minä jaksan valittaa raskausmahasta...

ap

1-3 raskauksissa mulla tuli maha näkyviin vasta 20 viikolta lähtien enkä ollut paljoa isompi viikolla 34, elopainoa n 55 kiloa kaikkineen. Lapset syntyi 36+1. 4. kerralla viikolla 34 olin jo hoikempi kuin raskauden alussa, lapsi syntyi 33+3 :D

Itse asiassa kyllä. Tai mä näytin tuolta ehkä 30+ viikoilla. En ole mikään urheilija enkä myöskään pitkä vaan aika lyhyt ja laiska, mutta tosi pieni vatsa mulla oli. Isolta se alkoi näyttää vasta lähempänä laskettua aikaa. Pystyin vielä tuonne 30 viikoille asti piilottamaan vatsan löysällä paidalla. Ei jäänyt löysää nahkaa eikä yllätyksekseni edes arpia.

Ekassa raskaudessa olin aikalainen tuollainen. Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa kävin ostamassa itselleni uuden ulkoilupuvun normikoossa ja se myyjä taivasteli, että voiko mulla olla la jo kahden viikon päästä. :D

Vauvakin oli aika pieni. Vaikka eihän se vatsan koko siis vauvan koosta kerro, mutta mulla se tuossa ekassa raskaudessa hyvin osui yks yhteen.

jep, todellakin. Näytin tuolta ehkä ovulaation aikaan. Ja vain unissani. Nyt rv35, ja näytän siltä että räjähdän. Lähtöpaino 50kg. Tasan ei käy onnenlahjat.

En, mutta ei haitannut. Vatsan kokoon kun ei voi juuri vaikuttaa, ruumiinrakenteita on erilaisia. Toisilla on pienet sievät kummut ja toisilla isot, mutta yhtä ihanat kummut. 

Ekassa raskaudessa kyllä, tokassa olin tuollainen jo viikolla 12 :D

Paljonhan vaikuttaa se mihin suuntaan kohtu on kallellaan ja kuinka pitkä odottava äiti on. Mä oon lyhyt ja mulla on eteenpäin kallistunut kohtu. Todellakaan en ole tuolta näyttänyt kuin ehkä joskus rv12.

Sen sijaan mun kaverini on 180cm ja lisäksi hänellä oli taaksepäin kallistunut kohtu. Tapasin hänet pitkästä aikaa kaupungilla ja hän kertoi että laskettu aika häämöttää parin viikon päästä. Kysyin että kenellä? Luulin hänen vitsailevan kun sanoi että itsellään. Nosti neuletakin helmaa, jolloin näin pienen kummun, mutta kyllä se oli kaukana tavallisesta vauvamahasta.

En näyttänyt, joka raskaudessa tuossa vaiheessa on ollut iiiiso maha :)

Mutta tuossa on hyvä esimerkki siitä, ettei kaikilla kasva maha paljoa! Kun on ollut puhetta niistä raskauksista joista ei edes synnyttäjä ole tiennyt.

Nyt rv 33 menossa, ja vatsani varmaan tuplasti tuon kokoinen :D Olen melko lyhyt ja pieni (ennen raskautta 160cm ja 50kg), niin ei ole tilaa mahalla oikein muuhunkaan suuntaan kasvaa, kuin ulospäin. Tiesin tämän jo kyllä heti alkuun, meidän suvussa on yleensä naiset pieniä ja vatsat isoja.

Ollaan mammat vaan ylpeitä kummuistamme! Se isomahakausi menee kuitenkin niin nopeasti ohi.

Näytin kyllä. Mulla oli viikkoja juuri himpun päälle 34, niin edes mun oma äiti ei huomannut mulla mitään mahakumpua, ja tämä vielpä 5. raskaudessa. Luuli varmaan mun huijaavan, että odotan. Täytyy sanoa, että välillä otti päähän, kun ihmiset eivät oikeasti uskoneet mun odottavan, tai että odotan jotain kissanpentua.

Näytin ekassa raskaudessa tuolta. Olen 166cm ja painoin tuolloin 48kg, loppuraskaudessa 56kg. Synnytys käynnistettiin h.37 vauvan pienen kasvun takia ja vauva painoi 2300gr. 

No , tokassa näytin tuolta h.20 ja kolmannessa h.10. Nyt en ole raskaana mutta maha on kyllä isompi kuin tuolla hennolla nuorella naisella.

Mulla on kans aina ollut tosi pieni maha. Kolmesta lapsesta jokaisen kanssa on neuvolasta passitettu ylimääräiseen ultraan, koska sf-mitta on ollut reippaasti alle alakäyrän. Kaikki kuitenkin ollut aina ihan normaalisti ja vauvat olleet täysiaikaisina synnyttyään 3,0-3,5 kg. Itse olen keskipituinen ja normaalipainoinen. Yhdessä raskaudessa maha oli niin olematon, että naapurini, jota näin ohimennen pihassamme päivittäin, ei ollut koko raskausaikana huomannut minun olevan raskaana ja ihmetteli melkoisesti, kun yhtäkkiä kärräsin vauvaa vaunuissa! :)

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 12:15"]

Näytin ekassa raskaudessa tuolta. Olen 166cm ja painoin tuolloin 48kg, loppuraskaudessa 56kg. Synnytys käynnistettiin h.37 vauvan pienen kasvun takia ja vauva painoi 2300gr. 

No , tokassa näytin tuolta h.20 ja kolmannessa h.10. Nyt en ole raskaana mutta maha on kyllä isompi kuin tuolla hennolla nuorella naisella.

[/quote]

Mikä ihmeen H??

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 12:22"]

Mulla on kans aina ollut tosi pieni maha. Kolmesta lapsesta jokaisen kanssa on neuvolasta passitettu ylimääräiseen ultraan, koska sf-mitta on ollut reippaasti alle alakäyrän. Kaikki kuitenkin ollut aina ihan normaalisti ja vauvat olleet täysiaikaisina synnyttyään 3,0-3,5 kg. Itse olen keskipituinen ja normaalipainoinen. Yhdessä raskaudessa maha oli niin olematon, että naapurini, jota näin ohimennen pihassamme päivittäin, ei ollut koko raskausaikana huomannut minun olevan raskaana ja ihmetteli melkoisesti, kun yhtäkkiä kärräsin vauvaa vaunuissa! :)

[/quote]

Mulla kävi samoin esikoisen kerhossa. Eräs kerholaisen äiti oli ihan äimänä, kun sitten yhtäkkiä tulinkin sinne vastasyntyneen vauvan kanssa. :D

Siis tajusin, että näytän aina tuolta blogin naiselta vatsan kohdalta, vaikken ole edes raskaana! Vatsa on siis jatkuvasti niin turvonnut, että näytän AIVAN samalta vatsan kohdalta ilman sitä vauvaa...onkohan tämä normaalia?

Toisaalta olen kateellinen ja toisaalta en. Olen lyhyt, lyhytselkäinen ja kohtuni on kallistunut eteenpäin. Raskausaikana iso maha (siis jonnekin viikolle 32 asti) oli aivan ihana, sitä oli kiva korostaa vartalonmyötäisillä paidoilla ja sain paljon positiivista huomiota. Mutta toisaalta. Varsinkin toisen raskauden aikaan mulla oli aivan hillittömän kokoinen maha (iso, yliaikainen vauva ja paljon lapsivettä) ja siitä jäikin sitten pysyvästi erkaantuneet vatsalihakset, joten näytän nyt pysyvästi samalta kuin esikoista odottaessa joskus rv 20. Aiheuttaa ulkonäöllisten haittojen lisäksi myös esimerkiksi selkäkipuja.