Oletko tuntenut "vetoa" johonkin ihmiseen, joka samalla ärsyttää?

Olen.

Kyllä. Oma mieheni on aivan helvetin ärsyttävä.

yes I have!

Hah!

Olen. Mulla oli seksisuhde pari vuotta tuollaisen kanssa.

Niinhän sen kai kuuluisi mennä

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 20:03"]

Niinhän sen kai kuuluisi mennä

[/quote]

Miten niin? (:

Just tällä hetkellä, mutta oikeastaan hän ällöttää enemmän kuin ärsyttää. Löydän niin paljon ällöttäviä piirteitä hänestä, mutta silti aina vaan haluan nähdä hänet ja minulla on hauskaa hänen seurassaan ja seksikin on kivaa, vaikka kaiken järjen mukaan senkin pitäisi ällöttää. Tunteet tosiaankin on ristiriitaiset ja tavallaan mua hävettäisi tunnustaa kenellekään, että pidän hänestä.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 20:03"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 20:03"]

Niinhän sen kai kuuluisi mennä

[/quote]

Miten niin? (:

[/quote]

Muuten on vaan kaveripohjalta suhde. Kipinä puuttuu.

Me ollaan sellainen taistelupari, ja  kun menee hyvin, niin menee tosi hyvin, mutta riidellään raivoisasti aina välillä jostain täysin turhasta. Tasaista en silti haluaisikaan, tylsistyy liikaa. Yhdessä jo 6v. silti, vaikka jokainen riita yhtä haastava ja kauhea, mutta lopulta pelkkä pikkuasia. Ollaan ehkä liikaa samanlaisia miehen kanssa ja riitatilanteissa tämä korostuu turhaan, kun kumpikin yhtä itsepäinen ja ärsyttävä, mutta jälkeenpäin nauretaan yhdessä näille jutuille kuitenkin. Ensimmäiset 2v. oli pelkkää asioiden oppimista kummaltakin, mutta nyt yhä jaksaa sitä samaa ärsyttäjää silti ja aika ilolla vielä. Kiihkeä suhde usein kai tälläisessä ja osapuolista riippunee se, että kuinka pitkään suhde kantaa.

Kyllä. Kun aloitin uudessa työssä, mulla ei tuntunut olevan mitään yhteistä eikä mitään puhuttavaa tuon ihmisen kanssa. Sitten tehtiin pari iltavuoroa, oli pakko keksiä jotain juttua. Alettiin jutella ja tutustua. Työkaverina ärsyttävä, suorastaan raivostuttava välillä. Mutta niin aakelin kiinnostava, vaikka ajatusmaailmat eivät kohtaa, ei oikeastaan mitenkään. Myöskään ulkoisesti ei ole sitä, mitä miehestä halua. Ja silti jotenkin ajauduttiin työpaikan ensimmäisen illanvieton aikana lähennyttiin vähän liikaakin, ja loppujen lopuksi ajauduttiin pussailemaan aika pitkäksi aikaa. Molemmat ollaan perheellisiä. Nyt tuntuu tosi kurjalta. Ei se, että tein miehelleni aika paskasti, eikä se, että tein toisen miehen vaimolle aika paskasti. Vaan se, että tuntui aivan mahtavalta, ja ettei voida jatkaa. Ja tietysti myös se tuntuu pahalta, etten tunne pettäneeni, ja etten kadu yhtään :/

Se oli tosiaan "vetoa", ei vetoa. Olin kokenut omassa elämässäni menetyksiä ja itsearvostus oli väliaikaisesti poissa päältä. Lankesin vähäksi aikaa tyyppiin, joka oli valtavan innostunut minusta, vaikka itse pidin häntä heti vastenmielisenä tyhjänkerskurina ja itsekritiikittömänä kusipäänä. Ja miten oikeassa olinkaan.