Eroaisitko jos mies sanoo että et ole se oikea?

7 jatkaa vielä... Niin ja me olemme mieheni kanssa ainakin onnellisia, meillä on pääasia se, ettei kumpikaan nyt haikaile muiden perään. Ei hän, enkä minä. Kysy, tarkoittiko miehesi, että myös haikailee muiden perään edelleen, vai vain että tahtoo sinun tietävän, mikä on totta ja mikä ei.

Itselläni on tämmöinen suhde. (koen miehen olevan "väärä") Välillä siitä haluaa pois

Arki rullaa ok

Kyllä lopettaisin ja nopeasti tuollaisen suhteen mitä siihen jää norkoilemaan, parempaa ansaitsee, molemmat.

Lisäksi jos miehesi tiedostaa, ettei hän saa sellaista jota tavoittelee, niin tuon ei tarvitse tarkoittaa varsinaisesti mitään. Olisihan se tietysti olllut reilua antaa jotain vinkkiä asiasta ennen suhteen virallistamista tai lapsia tms... Jos ette ole vielä naimisissa tai ei ole lapsia, niin silloin sun pitää miettiä, mitä sä haluat. minä ainakin sanoin miehelleni, että pidän häntä ensisijaisesti hyvänä kaverina ja olen valmis hänen kanssaan perheen perustamaan, rakastankin, mutta... Päättelee itse loput, mutta kelpasin. Jos miehesi haluaa olla kanssasi, niin miksette jatkaisi.

Uskooko miehesi, että maailmassa on Se Oikea?

Mun mies ei. Piti jonkun aikaa sulatella tota asiaa, mutta nykyään on ihan ok fiilis siitä. Mies siis vaan aattelee, että on olemassa erilaisia ihmisiä, joista toisiin rakastuu ja toisiin sitten ei, mutta ei usko, että on joku absoluuttinen Se Oikea. Ja noinhan mäkin uskon, siis ettei ole vain yhtä oikeaa, mutta mies vaan ilmaisi sen jotenkin silleen, että se tuntui aluksi tosi pahalta.

Ymmärrän myös logiikan, hän on ollut mua ennen naimisissa 15v, jos hän uskoisi vain yhteen oikeaan, niin joko olisi "tuhlannut" 15 vuotta elämästään väärän ihmisen kanssa tai sitten mä oisin väärä eikä kumpikaan ajatus tunnu kovinkaan mukavalta.

Ymmärrän seiskan viestin. Se Oikea on sellainen outo käsitys. Sitä voi elää elämänsä hyvin onnellisena, vaikka ajatteleekin että sellainen täydellinen rakkaus siitä puuttuu. Joka on täysin harhakuvaa.

Mutta idioottimaisuutta on puhua siitä ääneen! 

Ja itse olen myös sitä mieltä, että monikin tajuaa eläneensä elämänsä rakkauden, kun se on ohi. Ei se ole elokuvaa, se on perheriitaa ja siivouspäiviä, kuivia kausia ja lomareissuja kylpylään.

Että sanoisin että ukko ulos tai pitää turpansa kiinni. Jos on kerran minut valinnut, niin saa luvan olla myös omalta osaltaan vastuussa parisuhteesta.

Mä olin samassa tilanteessa; mun kanssa kuulemma oli hyvä olla mutta en ollut Se Oikea. Oman kokemukseni perusteella kehottaisin sua vähintään laittamaan homman jäähylle, koska tästä lähtien sulle tulee tunne että sun pitäisi olla jotain enemmän. Näin kävi mulle ja lopulta tulin vieläpä lempatuksi, koska mies tapasi jonkun, joka mahdollisesti olisi Se Oikea.

Lähipiirissä on suhteita joissa mies tietää ettei ole Se Oikea. He haluavat silti jatkaa tapailua / edetä?

Mitä ajattelette tällaisesta?

Huomaan, että monella vastaajalla ei ole sitä oikeaa.

t:6, joka 12 vuoden ok-suhteen jälkeen löysi sen oikean.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 12:59"]

Huomaan, että monella vastaajalla ei ole sitä oikeaa.

t:6, joka 12 vuoden ok-suhteen jälkeen löysi sen oikean.

[/quote]

Kaikki ei löydä koskaan

Kyllä ihminen voi elää onnellisena myös "ei-oikean" kanssa, mutta mielestäni huomionarvoista on se, että ap:n mies halusi tästä asiasta avautua ap:lle (olkoonkin humalassa), hän taitaa haikalla muiden/toisenlaisen elämän perään, joten siksi varmaankin lähtisin.

Minusta ei kannata jäädä tällaiseen suhteeseen. Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi ok-tason suhteeseen, jossa toinen osapuoli vieläpä tuntee, ettei homma ole lähelläkään optimia. Jokaisella meillä olkoon oikeus etsiä jos ei nyt täydellistä, niin ainakin parasta mahdollista suhdetta.

T. Mies.

Kyllä.

En tietenkään. Sen sijaan juttelisin miehen kanssa käsitteestä "se oikea". Kertoisin, että asia on ihan fiilispohjainen, eikä kukaan tervejärkinen ihminen pidä sitä sentään avioliiton kriteerinä. Kertoisin, että jokaiselle ihmiselle on olemassa kymmeniä "oikeita", eikä niiden kaikkien kanssa millään ehdi mennä naimisiin yhden elämän aikana. Kertoisin, että näitä "se oikea" tuntemuksia tulee tässä elämässä siksi, että kyseisen henkilön kanssa on ollut liitossa edellisessä elämässä ja kenties tulevassa, muttei kukaan eroa pelkän muiston takia eivätkä hetkellisiin fiiliksiin perustuvat liitot mitenkään kestä ajan hammasta.

En eronnut. Yhdessä ollaan nyt oltu 10 vuotta. Miestä houkutti sittenkin enemmän elämä minun kanssani, kun on säännöllinen seksielämä, valmis ateria nokan alle, puhtaat vaatteet kaapissa ja lapsi. Yksinään ei olisi saanut lainaakaan näin isoon taloon.

22 on ainakin ihan pihalla =)

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 13:17"]

Minusta ei kannata jäädä tällaiseen suhteeseen. Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi ok-tason suhteeseen, jossa toinen osapuoli vieläpä tuntee, ettei homma ole lähelläkään optimia. Jokaisella meillä olkoon oikeus etsiä jos ei nyt täydellistä, niin ainakin parasta mahdollista suhdetta.

T. Mies.

[/quote]

Täh? Ok-suhde ei riitä mutta paras mahdollinen epätäydellinen riittää? Entäs jo ok-suhde on paras mahdollinen, paras mitä saatavilla on?

En ikinä tyytyisi tuollaiseen! ero tuossa tulee jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin, ero tai katkeruus. jokainen ansaitsee olla jonkun elämän rakkaus ja se oikea. itse olen lähtenyt suhteesta jo heti alkumetreilla, jos mies on osoittanut haikailun merkkejä eksänsä tai jonkun muun perään. Itse en myöskään voisi varastaa toiselta mahdollisuutta olla jollekin se tärkein, eli en ottaisi ketään kenenkään korvikkeeksi.  

Juttelisin miehen kanssa siitä mitä hän tarkoitti. En mäkään pidä mun miestäni minään yhenä ainoana mahdollisena sielunkumppanina, mutta olen onnellinen hänen kanssaan enkä edes haaveile mistään muusta. En usko, että olisin tämän onnellisempi kenenkään toisen kanssa. Voi olla, että "oikeampi" kumppanikin olisi voinut löytyä, mutta todennäköisesti hänessäkin olisi jotain vikoja (joita tästä miehestäni ehkä puuttuu). En siis varsinaisesti usko teoriaan siitä oikeasta. Voisin silti kuvitella lipsauttavani joskus vahingossa miehelle vastaavanlaisesti.

Jos mies taas todella etsii sitä oikeaa niin sitten voisi olla paremmat mahkut löytymiseen jos lopettaisitte "varasuhteen".

samaa mieltä ku joku aijemmin kirjotti, et miehen pitää myös olla vastuussa suhteesta. Todellaki! Jos suhtees ollaan siinä ollaan täysillä ei puoli täysillä. Ei ees lasten vuoksi. Omat vanhemmat väkisin naimisis vaik rakkautta selkeesti enää oo ja siitä puhutaa ääneen. Mitä ite opin tästä? olin vuosia sitoutumiskammoinen koska luulin kaikilla olevan niin, et ei se ainamee nii et lasten vuoksi kannattaa. Kyl ittesä pitää muistaa. Ihan tasapainosia lapsia kavaa yksinhuoltajalla tai yhteishuoltajilla eri talouksis